ajattelin nyt sauhuta täällä, kun ottaa niin päähän.
Olemme ottamassa koirallemme kaveria ja kävimme katsomassa eläinsuojeluyhdistyksen erästä koiraa. Se oli muuten ihana, mutta oli selvästi pahoinpidelty. Se ahdistui esim siitä jos sitä piti kiinni samalla kun silitti. emme uskaltaneet ottaa sitä siksi meille. meillä kun on pieniä lapsia jotka saattavat joskus halailla tai muuta. tämä koira olisi ollut riski, jos se vaikka olisi pelästynyt ja purrut.
Suoraan sanoen vituttaa sellaiset ihmiset jotka hakkaamalla yrittävät saada koiran tottelemaan. Niin saa vain pilattua koiran. Tämäkin olisi ollut mitä ihanin koira ilman traumojaan. paha ihminen oli jättänyt siihen ikuisen jäljen.
Joku jolla ei ole lapsia ja jolla on paljon aikaa ja kärsivällisyyttä opettaa hellästi, saa siitä kyllä vielä hyvän ystävän.
jäi vaan niin mieleen se koiraraukka. toivottavasti se saa kodin.
Olemme ottamassa koirallemme kaveria ja kävimme katsomassa eläinsuojeluyhdistyksen erästä koiraa. Se oli muuten ihana, mutta oli selvästi pahoinpidelty. Se ahdistui esim siitä jos sitä piti kiinni samalla kun silitti. emme uskaltaneet ottaa sitä siksi meille. meillä kun on pieniä lapsia jotka saattavat joskus halailla tai muuta. tämä koira olisi ollut riski, jos se vaikka olisi pelästynyt ja purrut.
Suoraan sanoen vituttaa sellaiset ihmiset jotka hakkaamalla yrittävät saada koiran tottelemaan. Niin saa vain pilattua koiran. Tämäkin olisi ollut mitä ihanin koira ilman traumojaan. paha ihminen oli jättänyt siihen ikuisen jäljen.
Joku jolla ei ole lapsia ja jolla on paljon aikaa ja kärsivällisyyttä opettaa hellästi, saa siitä kyllä vielä hyvän ystävän.
jäi vaan niin mieleen se koiraraukka. toivottavasti se saa kodin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Edellinen koirani,sekar. lammaskoira,oli tällainen huonosti pidetty kaveri,alistui samalla tavalla kun sitä kävin tapaamassa.Perheessä josta se tuli oli pieni lapsi,joten harkinnan jälkeen otin sen meille.Vauvani oli 3kk.
Kun koira tuli meille se oli heti kuin kotonaan.Kovista äänistä säikähti ja meni piiloon pöydän alle ekoina viikkoina,tuli kyllä mielellään halittavaksi.
Hetkeksikään en jättänyt kahden vauvan kanssa,vaikka koira ei mitenkään suht. äksysti sitä kohtaan esim. lattialla,päinvastoin makoili vieressä ja nuolaisi välillä.
Oottelin mitä neurooseja puhkee,ainut oli ajoittaiset räksytyskohtaukset ulkona,alkoivat puolenvuoden kul.
Kova hoivaamaan siitä tuli,vahti vaunuja kaupan edessä(sivussa kulkureitiltä),ei ollut vierailla lähelle asiaa!
Ovikelloa räkytti myös välillä,mutta maailman paras koira oli,ja viisas myös.Avasi ovet ym.
Ei koskaan ollut ongelmia lasten,omien tai vieraiden kanssa.En kyllä koskaan jättänyt keskenäänkään.Synttärikutsuillakin saattoi olla 15 vekaraa pyörimässä,koiraa paijattiin,se oli onnessaan kun tiesi et hyvä tilaisuus pummii makupaloja..
Suojelunhalu kehittyi vuosien myötä,joskus näytteli hampaitaan jos vastaan käveli kovaäänistä 'bileporukkaa'.Omaan kuppilasta tuloomme suhtautui suurella ymmärryksellä ja tuli silloinkin sänkyyn nukkumaan.
Ainoa ikävä tilanne sattui kun olin kahvilla naapurissa ja sinne tuli toisen naapurin ukko kännissä heilumaan ja huutamaan.Kun pääsi keittiöön asti ja lähestyi mua,ryntäsi koira pöydän alta jaloista suoraan käsivarteen kiinni!
Ei varoittanut mitenkään,eikä päästänyt irti ennenkuin menin irrottamaan.Onneks ei tullu isompaa vahinkoo,vähän laastaria ja sidettä.Ei muuten äijä riehunu enää toista kertaa jos samaan paikkaan satuttiin.Ja karttoi koiraa pihassakin.
Muita aggressiivisia tilanteita ei tullut,hauskoja ja ihania muistoja senkin eestä!
Koira nukkui pois syliini kun ei vanhuuttaan enää jalat kantanu...
Tiedoksi sinulle eräs seikka. Ihminen jolla on ollut se arka koira, ei välttämättä ole hakannut sitä. Minäkin luulin ennen niin olevan jos koira on arka. Koiraan vaikuttaa kuitenkin sen emo ja muualta tullut ulkopuolinen kokemus. Itselläni on arka koira, jota monet luulevat pahoin kohdeltavan. Syy ei ole minun. Olin maksanut 150 euron varausmaksun. menin hakemaan koiraa ja kasvattaja ei ollut puhunut mitään siitä, että sen emä on arka. Luotin tuttuun kasvattajaan, jonka taso on selvästi laskenut viime aikoina. Arka emä jättää leimansa pentuun. Pentu oli arka jo alussa. Tein valtavasti töitä ja sainkin tuloksia. Ongelma vain tuli ulkopuolelta, kun naapurini kasteli sen painepesurilla, kun se oli hetken kiinni pihalla siivotessani sisällä. Koira oli ollut tuolloin kiinni 20 min. omalla pihallaan. Lisäksi sen väliaikainen hoitaja kohteli sitä huonosti. Ennen joulua se oli jo aika normaali koira, kunnes naapuri ennen luvattua uudenvuoden pommitusaikaa sitä kohti raketteja lähetteli, kun ulkoilutin sitä hyvissä ajoin ennen ilotulitusta. On raskasta pitää sitä, mutta en halua antaa periksi ja yritän vielä tehdä työtä. Se on nyt 17kk, viisas, mutta erittäin herkkä koira, joka tarvitsee paljon aikaa ja rakkautta. Otin toisen koiran, joka on varmaluonteinen ja se on tehnyt hyvää tälle arammalle koiralle, mutta työ on ikuista. T: Mä, Leonberg (arka uros) ja jämäkkä jalkaa nostava narttu Rottweiler 6kk.
ei se niin arka ollutkaa vaan selvästi sen käyttäytymisestä huomasi, että sitä on hakattu. Meitä oli siinä useampi koiraihminen sitä katsomassa. annetaan nyt sinulle muutama esimerkki vielä: kun koiraa kutsui luokse ja jos se ei tullut ja sitä meni hakemaan, se meni ihan paniikkiin ja alistui jo valmiiksi vaikka sille ei yhtään todellakaan huudettu. Kun koirakodin pitäjä piti koiraa kiinni ja minä silitin sitä koira irvisti hampaitaan..........yms yms
Muuten koira kyllä oli ihan ihmeen toimelias ja iloinen.
Miksi muuten luulet koiran olleen eläinsuojeluyhdistyksellä? Se oli todellakin hylätty koira joka oli löydetty, eikä omistaja ole sitä kaivannut. sekin kertoo aika paljon sen menneisyydestä, vai mitä?
hakatun koiran tunnistaa helposti juuri siitä miten se käyttäytyy, kun ihminen tulee luokse. Monesti hakattu koira alistuu, hyökkää tms. jos nostat kätesi ilmaan nopeasti kuin tod.näk. hakkaaja olisi tehnyt. Näitä koiria/eläimiä on harmittavan paljon. Itse len tällaisen koiran uudelleen sopeuttanut ihmisiin. Koira oli vuoden kun sen otin huostaani ja 2 vuotta siinä meni ennenkuin se jotenkuten pystyi taas ihmisiin luottamaan. Itsellänikin oli muuten pieni vauva silloin.... =)
ajattelin, että jos se olisi ollut edes vähän nuorempi niin ehkä olisi ollut helpompi totuttaa, mutta kun se oli arviolta noin 3-4 vuotias. Meillä on vielä sitten noin 2v ja 5v lapset eli ehkä vähän huono yhdistelmä. se nuorempi kun on siinä iässä, ettei aina tiedä mitä se keksii. (oma koirani on onneksi niin ihanan kärsivällinen ja jopa tykkää kun poika tutkii sitä ym.) en viitsinyt ottaa riskiä. minusta on kuitenkin tärkeää, että koira on lapsivarma, ettei tarvi kokoajan vahtia mitä sattuu.
Tosi hienoa jos olet onnistunut traumakoiran kanssa. se varmasti luottaa sinuun paljon, kun tietää sinun olevan turvallinen.
minulla oli joskus ennen kuin oli noita lapsia, semmoinen dopperi narttu. sen sain noin 5vuotiaana ja sen menneisyys oli myös hiukan huono.känniläisiä se inhosi ym. se takertui minuun niin etten edes vessaan saanut mennä vahtimatta. oli ihana koira kyllä =)
Itselläni on ollut jo 5 vuotta sekarotuinen traumakoira. Kärsivällisyyttä vaatii ja paljon työtä. Rakas koirani pelkää kaikkia äkkinäisiä liikkeitä ja ryntäilyjä, kokee turhat hötkyilyt uhkaksi. En ole saanut naapureilta ymmärrystä, vaikka koirani ei ole purrut ketään. Pidän kuonokoppaa aina koiralla,kun olemme ulkona ja fleksiä lukittuna. Naapureiden kusipää kakarat piruuttaan ajavat mopoilla kohti.
aina noita idiootteja löytyy jotka eivät ymmärrä mitään. sinunhan kannattaisi ehkä tehdä joku valitusilmoitus niistä pennuista tai jotain.
onnea teille molemmille ja kärsivällisyyttä. traumakoiran kanssa eläminen on kuitenkin aina vahän hankalaa, jos tarvii miettiä minne koiran voi ottaa mukaan ym.
Juuh, ihana koiruus se oli. En voinut pitää sitä kuin sen kaksi vuotta, mutta tarkoitus oli niin alunperinkin.
Otimme sen eläinsuojeluvaltuutetulta, jolla alkoi aika loppua sen kanssa, koska kukaan ei halunnut ottaa sakemannia joka on purrut ihmistä.
Meillä oli siihen aikaan uros sakemanni ja lapsi, joten koulutin nartun (sai tehdä tosissaan töitä). Tarkoitus oli etsiä sille sen jälkeen sopiva koti.
Hirmu arka se oli ja tosi vartioviettinen. Toisista koirista oppi pitämään ja tuntemattomat ihmiset ohittamaan huomaamatta (ennen rähisi).
Lapsista se piti, ei kuitenkaan ollut mikään halittava koira.
Nyt viettää mukavia eläkepäiviä tuossa aika lähellä, iso maatila, missä paljon peltoa juosta. Vanhus jo, täyttää 7 vuotta. Kun olisi enempi aikaa, niin olisihan noita otettu enempikin hoivattavaksi. Eläimet ovat aina etusijalla. =)
En ymmärrä mitä ihmisten päässä liikkuu, kun ottaa esim. tuollaisen sakemannin pennun ja laittaa sen pieneen häkkiin koko pentuajaksi pihalle. =( Hirveää! Sitten ihmetellään miksei se tottele, kun sitä lyö ja alistaa. Sitten tapahtuu se surkein, ja koira joutuu viimein puolustamaan itseään eli puree jotakin.
Tämä kyseinen sakemanni ei muuten koskaan ollut vihainen vaan pelkäsi ihmisiä. Ketään ei edes yrittänyt purra. Vaikka menneisyys oli aika karmea. =(
Meillä on myös Eläinsuojeluyhdistykselta otettu narttu koira.Olin etsimässä vamhemmalle nartulle kaveria kun minulle yhdistykseltä soitettiin( tunnen siellä pitäjän ja toimittanut itsekkin löydettyjä koiria ja kissoja sinne=olen meidän kylän "koirapoliisi":).
Koira oli arka mutta aivan ihastuttava olento.Se oli n 4kk vanha. Pelkäsi autoja sillä oli kulkuri ollut ennen yhdistykseen menoaan.Aluksi piti tehdä työtä autoon menon kanssa, mutta kun vanhempi meni mielellään, meni kohta pentukin perässä.Lenkillä ollessamme se pelkäsi aivan älyttömästi autoja.Mutta joka päivä kuljimme kävelytietä ja autot hurahtivat vieressä ohi. aikansa tätä tehtiin kunnes huomasi olevansa turvassa. tiety taas auttoi tuo" mamma koira" asiaa esimerkillään. Metsässä ei uskaltanut lähteä meidän läheltä minnekkään vaan oli läheisyydessä. jotenkin tulimme siihen tulokseen että koira olisi autosta heitetty ulos... Meille tullessaan reppana nukkui pimeimmässä nurkassa ja tietenkin tonki niitä roskiksia mitä oli ennen kiinniottooan tehnyt.Laiha oli ja pikkuinen.Rakkaudella ja kovalla työllä on Saarasta kasvanut kaunis koiraneiti.Hän palvoo vanhempaa narttuamme joka on ollut esimerkillinen kaveri ja äidin korvike! Meille kaikki sanoivat että ne vielä tappelee ja veri lentää. Vaan yhden ja ainoan kerran ovat ottaneet yhteen.Ovat kerta kaikkiaan erottamaton parivaljakko.nyt on luottamus jo syntynyt molemmin puolin niin koiran kun meidänkin välillä.Ja aina yritän lempeällä tavalla koiraa kasvattaa koska arkuus astuu kuvioihin silloin tällöin.Nyt pihasta karkailu saatu kuriin palkinnon ja hyväilyn muodossa. koira on erittäin ystävällinen niin ihmisille kuin muillekin koirille( sakemannia pelkää, kesällä yksi meinasi tappaa sen!) Tässä on ollut haastetta vuoden jokaiselle päivälle mutta olen niin kiitollinen siitä soitosta ja siitä että juuri me saimme tämän koiran. Se oli joulun 2003 paras JOULULAHJA KOKO PERHEELLE!! Paljon terveisiä kohtalotovereille!
Mistäköhän eläinsuojeluyhdistyksestä koira oli?
miksi haluat tietää?
täällä ei saa mainostaa, joten en kerro paikkaa.
ihan mielenkiinnosta ja onhan tuolla palstoilla puhuttu myös muista e.suoj.yhdistyksistä.
Tiedän että jossaiun paikoissa jopa pitäjätkohtelevat koiria huonosti
sitä varmasti ole lyöneet. ihan hyvät olot sillä oli siellä, mutta ent omistaja ei ole ollutkaan ihan niin hyvä. tunnen tämän koirakodin pitäjän ja hän on asiantunteva ja pitää koiriaan hyvin.
Jos sinulla vain hyvää sanottavaa niin mikset voi kertoa mikä koirakoti se on?