Hei vaan kaikille jotka lukevat tätä! Olen perheen isä 26 vuoden ikäinen työssäkäyvä mies. Minulla on ongelma kannabiksen ja alkoholin kanssa. Olen jo teinistä pitäen päätynyt huonoihin seuroihin ja helposti lähdin mukaan erilaisiin tyhmyksiin, olin luokalla aina ensimmäisenä kokeilemassa jotain typerää koska mielestäni se oli jokin saavutus saada vaik rööki palaa tai alkoholii kurkusta alas. Olin vaikea lapsi ja vanhempani joutuivat kokea vaikeita asioita minun takia, en jaksa kertoa mitä ne koki mutta ongelmat johtuivat mun päihteiden käytöstä. Kun asuin vielä vanhemmilla meidän perheessä on ollut lukuisia ala ja ylämäkiä joita minäkin jouduin kokemaan, mutta perheessäni oli myös ongelmana se, että asioista ei puhuttu. Kun isäni joskus nuorempana kun olin itse vielä ala-asteella ajoi kaverinsa auton kolariin ollessaan kait pienessä hiprakassa, joutui faija maksamaan korvaukset omasta taskusta sillä ei vakuutus yhtiö siinä vaiheessa halunnut korvata vahinkoja niin alkoi perheemme yksi suurimmista alamäkistä, me syötiin pelkkiä pakastevihanneksia ja pastaa, lihaa sai ehk kerran kuussa ja sen sijaan että vanhemmat kertoisi totuuden että minkä takia me syödään sitä mistä mä en tykkää mua vaan pakotettiin syömään lautasen tyhjäksi tai en poistu pöydältä. Oli kurjaa ja vaikeeta. Olen lapsena usein kokenut riitoja vanhempien kesken ja kuunellut miten äitini heittää tavaroita tai pieksee isää kun se kännipäissä ärsytti mutsii sillä meidän perheessä jostain syystä äiti on ollut se henkilö joka pitää "järjestystä" eikä toisin päin kuten se yleensä menee. Olen kokenut paljon pahaa perheessä ja mä en haluais sanoa tätä mutta osittain syytän vanhempiani siitä että mimmoseks olen tullut. Tarinani on lopareis aika simppeli, semmonen perus mitä monella on käynyt, alkoi tupakasta päädyin pössyttelijäks. 16 vuotiaana aloin pyörimään yhdessä porukassa jossa kannabista käytettiin paljon ja jatkuvasti eli päivittäin, olen aiemmin kokeillut kannabista jo ennen kuin aloin pyörimään niissä piireissä mutta se oli vain pari kertaa satunnaisesti. Joka tapauksessa pyörittyäni siellä tarpeeksi kauan aloin samaistumaan vaikka pystyin aikasemmin viettää heidän kanssa aikaa juomalla vaa parit bisset. Se sitten alkoi olemaan joka päivästä, kävin tuolloin amista ja sain jopa osa aikaista työtä ja pyörin kaiken lisäksi 3 eri paikakunnassa eli asuin vantaalla kävin koulua espoossa ja duunii stadis ja silti löytyi aikaa pössyttelyyn. Sit jossain vaiheessa aloin saamaan paniikki kohtauksia kun olin tehnyt sitä jo muutaman vuoden joten päätin lopettaa sillä koin etten saa siitä enään hyvää fiilistä. Lähdin inttiin, intissä asiat meni hyvin ja oli aikaa mietiskellä että mitäs sitä seuraavaksi tekisi. Aloin rukoilemaan jumalaa näyttämään mulle tietä parempaan elämään, toivoin että saan töitä, perheen, kämpän ja auton niinkuin kaikilla muillakin normi ihmisillä. Kotiuduin intistä vuonna 2011 sain heti töitä ja seuraavaksi löysin naisen josta tuli mun nykyinen vaimo. Silloin me puhuttiin paljon meidän menneisyydestä ja kerroin hänelle että olin joskus kova pössyttelijä ja hän sanoi mulle että on iloinen etten enään harrasta moista sillä hän ei sitä hyväksyisi. En pössytellyt vielä siihen aikaan koska koin pääseni eroon siitä, mutta juuri ennen lapsemme syntymistä tapasin mun vanhan kaverin ja pikkuhiljaa kaikki alkoi menemään alamäkeen. En normaalisti valehtele mutta silloin oli pelko kertoa vaimolle totuus sillä meillä oli taloudellisia ongelmia ja niin paljon kaikkea stressiä. Lopulta sitten jäin kiinni kun uutena vuotena 2015 anoppini vattupäissä meni kertomaan vaimolleni että tietää musta yhden jutun ja vaimohan suuttui mulle suunnattomasti ja uhkas avioerolla. Lopareissa me sovittiin ja se jopa hyväksyi että saan tehdä sitä viihdemerkeissä. Se lähti lopulta niin lapasista että se muuttui päivittäiseksi enkä enään pystynyt hallita sitä vaan se hallitsi minua. Vaimo lähti kerran ja palasi kun sanoin että muutun ja annan hänelle miehen takaisin johon hän rakastui alussa ja nyt mä tyrin sen taas. Olen todella surullinen ja pettynyt itseeni ja nyt hain apua mun ongelmiin ensimmäistä kertaa mun elämässä koska ymmärsin etten pärjää mun ongelman kanssa yksin! Mä sitä vaan ajattelin että onko mulla enään mitään mahdollisuutta saada mun vaimoa takaisin vai ei? Mua ei kiinnosta mitkään tilastot tai älä anna akan määrää sun elämää shaisee koska noita juttuja riittää näis keskustelu palstoissa. Olen halukas saada elämän takas raiteille mutta en halua tehdä sitä ilman mun perhettä. Perhe on mulle kaikki kaikessa ja myönnän olevani huono isä ja aviomies koska mulle oli niin vatun tärkee se budi että musta tuli aikaansaamaton laiska shaise että vaimoni ei vaa enään kestänyt vaikka silti käyn töissä. Olen niin rikki ja ahdistunut etten edes saa unta vaikka kello on jo 2. Onko kellään muulla tämmöistä ongelmaa ollut tai on tällä hetkellä? Sori et teksti on sekava oon niin stressaantunut tällä hetkellä.
Päihteet ja perhe
ToivotonIsä
2106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Löysin tälläsen. Olisko kokeilemisen arvoinen? Ainakin vaikuttaa mielenkiintoselta ja hyviä palautteita saanu... http://www.sielukirjoittaminen.fi
Hei onnen-kantam2. Kurssi vaikuttaa mielenkiintoiselta mutta 85e per kerta on ehkä jotenkin liikaa. Hain apua na ryhmästä ja olen todella tyytyväinen kun sain jakaa mun kokemuksia ja puhua avoimesti niille ihmisille joille mun ongelma on heille tuttua ja ihmisille jotka eivät tuomitse minua, samalla minusta tuntuu että sieltä saan uusia ystäviä jotka pystyvät tukemaan minua pysymään erossa päihteistä. Olen ollut nyt vasta 3 päivää kuivilla mutta tuntuu että pystyn olla retkahtamatta kun vaan jatkan hakemaan tukea ja apua mun ongelmiin. Olen myös todella tyytyväinen että puolisoni katsoo tätä asiaa optimisesti ja varmaan on valmis antamaan minulle vielä mahdollisuuden! Kiitos sulle kuitenkin siitä että luit mun kirjoituksen, se auttoi jo paljon. Hyvää loppukesää sulle!