Ruma ilman vammaa

Päätinpä tällekin palstalle kirjoittaa itsestäni. Olen siis geneettisesti ruma nainen. En ole vammainen vaan todella ruma enkä edusta lajini tyypillisiä ominaisuuksia lainkaan. Olen niin ruma, että jopa vammaiset ihmiset tuijottavat mua suut auki ja olenkin vammaisiinkin nähden todella poikkeavan näköninen ja rumempi. Ymmärrän vammaisia ja vammaiset omaavat vain vamman joka on ymmärrettävää ja ilman sitä vammaansa olisivat normaalin ja jopa kauniin näkösiä ja monet vammaiset jopa ovat vammastaan huolimatta normaalin tai kauniin näköisä, mutta mä olen geneettisesti todella ruma ilman mitään vammaa siksi olen koko maapallolla poikkeus ja siksi muhun ei osata edes suhtautua koska ihmiset ihmettelevät ensin onko mulla jokin vamma, mutta kun huomaavat, että ei ole vaan olen muuten vain näin ruma on se kauhea järkytys.

Tällaiseen geneettisesti rumaan ei siis osata suhtautua lainkaan vaan sitä vihataan enemmän kuin vammaista koska vammaisuus on ymmärrettävää, mutta geneettinen rumuus ei. Olisin 100000x mieluummin vammainen kuin ruma koska voisin aina vedota vammaisuuteen ulkonäköni vuoksi, mutta koska en ole vammainen niin mulla ei ole yksinkertaisesti mitään puolustuksekseni vaan pelkästään se, että vanhempieni geenit eivät sopineet yhtee tippaakan ja molempein vanhempieni geenit tuottivat sukunsa rumimmat ominaisuudet mulle eli olen vanhemien rumimpien osien summa ja ilmeisesti sain niitä rumimpia osia todella kaukaakin suvusta jostain vuosituhansienkin takaa.

Kun näkisitte isäni ja äiti niin ymmrtäisitte, isä toki oli MIEHEKSI kome ja maskuliininen, mutta naisella ne ominaisuudet ovat rumaa katsottavaa ja äiti oli todella maskuliinisen ja kolhon näköinen naamastansa ja tosi ruma mielestäni joten ei ihme, että olen maanpäällinen hirviö.