Moikka. Oon 16-vuotias tyttö. Aion lopettaa koulun kesken ja hakea yhteishaussa muualle. Tämä ala ei kiinnosta todellakaan, inhoan olla koulussa. Nyt äitini kuitenkin kertoi että kun jätän opiskeluni kesken niin minua ei enää lasketa opiskelijaksi joten hän ei saa enää niin paljon raha-apua asumiseen ja elämiseen kelalta joten hänellä ei olisi rahaa maksaa edes vuokraakaan. Mikä neuvoksi? :/ Ajattelin että ehkä kannattaisi muuttaa omaan kämppään asumaan niin en olisi äitini taakkana. Mutta koska minulla ei ole tuloja niin millä maksan vuokran?Ja koska en ole opiskelija nii mistä saan rahaa? :/ Olen nyt tosi pahassa tilanteessa. Tuntuu että olisi parempi kuolla pois niin en olisi kenenkään taakkana, kaikilla olisi hyvä olla.
Mitä pitäisi tehdä?AUTTAKAA.:/
Jenna_
7631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei, äitisi on sinusta elatusvelvollinen, joten
se on hänen ongelmansa ja hänen tulisi hakea siihen ratkaisuja, ei sinun.
Oletko lopettamassa koulua ainoastaan siksi, ettei kiinnosta? Vai onko joku terveydellinen yms. syy..Masennus? Jos olet lukiossa, niin keskustele ihmeessä ensin lukion opon kanssa muista vaihtoehdoista. Itse sain asiani koulun suhteen järjestykseen niin, että teen tehtäviä kotona niin pitkään kun tilanne on mikä on, ja yritän sitten jatkaa. Käyn niin paljon tai vähän kursseja, kuin tilanne sallii.
Jos ymmärsin tilanteesi täysin väärin, niin infoa =) Äitisi kanssa voit yrittää puhua aiheesta, jos taustalla on joku masennuksen kaltainen sairaus yms. Täydellinen jaksamattomuus ja väsymys voivat olla oireita nekin..
masennukseen vai onko tässä jokin fyysinen sairauskin taustalla? mulla on ollu vaikee masennus reilun vuoden, välillä oon ollu psykoosissakin. oon syöny niin paljon lääkkeitä et millää en voi muistaa niit kaikkia..
lopetin kuitenki itse lääkityksen parisen viikkoa sitten kyllästyttyäni hyödyttömiin lääkkeisiin.
nyt on ollut todella kauhea olo paitsi henkisesti, myös fyysisesti muutaman viikon..
en osaa selittää kovin hyvin, mutta päässä ikään kuin "napsahtelee" siis menee sähköiskuja jotka johtaa koko vartalon nytkähdykseen, näitä menee valillä monta minuutissa, välillä on tunninkin tauko. minua myös heikottaa ja särkee päätä eikä ruokahalua ole. nukunkin huonosti, unilääkettä sentään vielä käytän mutta sekään ei meinaa enää auttaa ja olen aika tokkurainen sen kanssa.
olen käynyt lääkärissä tämän takia mutta sanoivat vain että johtuu unettomuudesta. minua ollaan nyt laittamassa osastolle pakkohoitoon. itse en sinne haluaisi. haluaisin olla terve, niin henkisesti kuin fyysisestikin!! haluan käydä koulua, olla töissä jne. mutta se ei tahdo onnistua enää. itkeskelenkin nykyään niin paljon.. tärisyttää, ahdistaa, pelkään kaikkea mahdollista. on tullut pettymyksiäkin tässä lähiakoina aika paljon vastaan. luulin jo että paranen mutta tuntuu että pahassa alamäessä taas olen ja mistä nämä "sähköiskut" johtuvat?? onko kellään mitään samanlaista???
On mulla jonkin sortin masennus... tärisen ja vapisen ja itken vaikka ei olisi ehkä syytäkään. Useimmiten itken kyllä syystäkin. On ihan hirveän paha olla. En haluaisi jättää asiaa kokonaan äitini vastuulle ja ajattelin että ehkä olisi parempi muuttaa pois etten olisi hänen taakkanaan. Toisaalta tuntuu että olisi vain parempi kuolla pois. Silloin minusta ei olisi harmia eikä haittaa- ei kenellekään.
Hei,vastaan sinulle joka kysyit sähköiskuista mitä ne ovat.
Missään nimessä et olisi saanut lääkitystä lopettaa,et keskustelematta lääkärisi kanssa ja pitkäaikainen lääkitys lopetetaa vähitellen.
Sähköiskut ovat seurausta tästä.
Tiedän mistä puhun koska itse tein samoin kuin sinä,n.viikko lopettamisen jälkeen tuli ns.nytkähtelyt ja sähköiskut,ja romahdus...itkin taas paljon ja ainoastaa lisäksi nukuin.
Mene ihmeessä paikalliseen sosiaalitoistoon. Siellä on alan ammattilaiset.
en tiedä mikä minulla on... olen ollut mustasukkainen kaveriasioista jo pari vuotta. haluaisin päästä siitä eroon. aina kun paras ystäväni menee jonkun toisen kanssa minulle tulee hylätty olo ja pelon olo että hän unohtaa minut ja että minä menetän hänet. nykyään on alkanut tuntua siltä,että enemmän menetän hänet sillä että aina olen niin mustasukkainen, ehkä hän ei jaksa minua sellaisena..
meidän ystävyys muutenkin on mennyt huonommaksi, mutta en halua puhua hänelle mistään asioista mikä minua huolettaa, koska pelkään hänen suuttuvan.
koulussa ei mene hyvin, eikä kovin hyvinkään kotonakaan kaveriasiat. tuntuu etten jaksa enää, mitä minun pitäisi tehdä etten menettäisi parasta ystävääni? :(