En ole ikinä ymmärtänyt sinua. Olet niin monimuotoinen ja en edes tiedä oletko milloinkaan oma itsesi.
Mitä mielessäsi liikkuu
miksimontapersoonaa
11655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koska minussa on monta puolta.
Olen tottunut olemaan yksin jo lapsesta saakka kun en soveltunut moniin ryhmiin, ne ahdistivat.
Osaan kuitenkin olla todella sosiaalinen ja rohkea.
Huomaan kuitenkin ihmisten tyhmyyden joka tekee minusta ylpeän.
Minulla on voimakas oikeudenmukaisuuden vaade joka tekee minusta luotettavan ihmisen.
Minua on kuitenkin kohdeltu kaltoin joka saa minut hautomaan asioita.
Tunnen surua miten onnettomasti erityisesti ihmissuhteet ovat menneet joten en päästä ihmisiä lähelleni.
Tuossa esimerkki ihmisestä jossa nuo kaikkia asiat ovat läsnä.
Vaikka en mikään kameleontti olekkaan niin erityisesti naisten on vaikea ymmärtää tällaista miestä.
He haluaisivat jonkun putkiaivoisen miehen joka osaa äännähdellä vain "argh" tai puhua kauniisti taiteesta tai jämptisti moottoreista sekä pidellä vuorotellen jotain työkalua / munaa kädessään.
Mutta entäs jos nuo kaikki tulevat samassa paketissa?
Liian vaikeaa...he toteavat ja jatkavat matkaa.
Olet ihana juuri tuollaisena.
Sanotaan liian yksinkertaisiksi. On hyvä jos löytyy poikkeuksia :)
Näinhän se menee. Varovaisuus, varautuneisuus ja turvattomuuden tunne vaikuttaa niin valtavasti. Aina ei muut voi tietää mitä on käytöksen taustalla, mutta tärkeintä on itse tiedostaa asiat niin elämä itsensä kanssa on helpompaa.
No, ei ketään ole kiinnostanut mitä minulle kuuluu tai käy naisista puhuttaessa moneen vuoteen.
Siten minun "ihanuudella" tai "monimutkaisuudella" ei ole kenellekkään mitään merkitystä.
Kaikki rakkaus ja se ihanuus menee hukkaan.
Toisaalta on minullakin kriteerini. En jaksa epätoivoisia naisia jotka huutavat "pliis tule mies, kuka oletkin, rakasta mua!" se on säälittävää.
Yksin täällä on selvittävä, muu on pelkkää bonusta, mut niitä palloja ei putoile ilmaiseksi taivaasta.
Se on myös kahden kauppa, jos et anna mitään itsestäsi, ei se toinen monimuotoinenkaan ehkä tee sitä. Eiköhän tuollaisia kokemuksia ole muillakin, itsekin tunnistin monta piirrettä.
Jos naisella samanlainen historia lapsuudesta, voisiko se toimia?
Ainakin ymmärrystä on silloin enemmän ja siten mahdollisuudet suuremmat. Ehkäpä sellainen nainekin odottaa mieheltä enemmän kuin liiallista yksinkertaisuutta.
Voiko sun edessä ei olla oma itsensä tai onko näyteltävä jotakin muuta? Odotatko toisen olevan jotakin mitä hän ei ole tai halua olla?
Onko järkeä kysyä tuntemaltaan ihmiseltä tällä palstalla mitä hänen mielessä liikkuu. Tunnut tuntevan aika hyvinkin, koska tiedät noin paljon. Voisi luulla etä hän pitäisi sua typeränä että kysyt täältä etkä häneltä.
Tämä voisi olla minullekin.. Olen sellainen. Kuitenkin jokseenkin tasainen lopulta.