Lihakset ovat rentoutuneet ja jopa kasvolihakset tuntuvat suorastaan valuvan rentoina. Normaalistihan sitä ei edes huomaa omia kasvolihaksiaan vaikka niitä käytetään mm. ilmeiden muodostamiseen. Naama tuntuu valuvan kuin kellot Salvador Dalin maalauksissa. Se herättää hilpeyttä. Tuntuu että tämä kannabis saa hymyilemään. Pystyy myös tarkastelemaan omia kokemuksia ja ajatuksia syvemmin, nähdä ja tajuta enemmän. Kuvittelen mielessäni kellarin oven ja siellä oleva pimeys. Sinne on varastoitu kaikki mun traumat. Pystyn avaamaan laatikoita ja kurkistamaan niissä pölyttyviin muistoihin ja vääryyksiin. En hätkähdä vaan tuijotan suoraan, haluankin nähdä kaiken, muistaa enemmän. Pystyn suhtautumaan täysin objektiivisesti, neutraalisti ja rauhallisesti tapahtumiin. Tuntuu aivan kuin katselisin niitä ulkopuolisina enkä ominani. Onko tämä nyt sitä dissosiaatiota?
Tutkin kaikkia vanhoja asioita kuin suurennuslasilla, ulkopuolisena henkilönä, tiedemiehenä tai professorina. Tiedostan kaiken tapahtuneen minulle, mutta se ei tunnukaan nyt itse koetulta. Niin jännästi tämä vaikuttaa.
Tutkin kaikkia vanhoja asioita kuin suurennuslasilla, ulkopuolisena henkilönä, tiedemiehenä tai professorina. Tiedostan kaiken tapahtuneen minulle, mutta se ei tunnukaan nyt itse koetulta. Niin jännästi tämä vaikuttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntuu sopivan monille. Mulle ei sovi. Nuorempana en jäänyt ganjaan koukkuun, kun tuli liian jännä olo, kauheet skitsot. Tarkkailin omia tuntemuksia liikaa ja samoin kävi kun kokeilin joskus vanhempana uudestaan.
onko aloittajalla diagnosoitu ptsd tai joku dissosiatiivinen häiriö? Vai onko enemmän kannabiksen aiheuttamaa sivutuotetta?