mikä ihme mua vaivaa..koko ajan meinaa olla raivon partaalla ja väsyttää..sitten kun jokin asia ei mene niinku pitäis,tulee turhautunut olo..ja eihän 1 vuotiaan kans ne asiat mene niinku pitäis..kaikki puhuu et menevät toiseen huoneeseen tai tupakalle yms.rauhottumaan,kun on hermot kireällä..mun pitäis varmaan ravata siellä toisessa huoneessa jatkuvasti..sen tiedän että itsessäni nyt on vika,kun ei mitään pysty sulattamaan..olisko jotain vitamiineja,että tulis parempi,ehkä tasapainoisempi olo?tai jumppa ohjeita,tai jotain ettei tartte miehen ja lapsen katsoa tällästä hermoheikkoa..
raivohullu..
varmaan
71408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka puhua asiasta neuvolassa..syy saataa olla hormonaalinenkin..
raivokohtauksista. Menepä lääkärille ja pyydä testaamaan keltarauhashormoonin määrä. Se nimittäin vaikuttaa juuri noitten raivonpurkausten määrään. Minulla saatiin purkaukset kuriin pelkästään oikealla B-vitamiinilla ja nopeasti tehosivat. Joten kipinkapin lääkäriin, ei ole iso testi ja saa helpolla hoidettua.
joo kokeilen sitä lääkäriä..tulee niin paha mieli ja paha olla kun on niin vihanen..lapselle haluan hyvän lapsuuden mut eihän se näin onnistu.kiitos vastauksista!!
Voi olla masennustakin, johon tarvitset pillereitä. Masennus voi ilmetä jatkuvana ärtyneisyytenäkin. Miten on unen laita? Saatko koskaan nukkua kunnolla?
minulla myöskin noita raivokohtauksia...
asiasta en puhunut kenellekään..toivoin vain että menisivät ohi...
mutta sitten minulle tehtiin verikokeita,ja sieltä huomasivat kilpirauhasen ylitoimintaa...
Lääkäri sitten yseli olino tuntenut itseäni erikoisen ärtyneeksi,punastuin ja sanoin joo... Lääkäri kertoi että joillakin saattaa tuntua että pää on sekoamassa..minä vain nyökkäilin...
Lääkäri sitten kyseli miks en puhumut asiasta neuvolassa..kerroin että minua hävetti...
Kun eihän ÄIDIN pidä käyttäytyä kuin hermoheikki, hullunkiilto silmissä... noh asiaa ollaan parhaillaan korjaamassa,ja voin sanoa että pelkkä tieto siitä että se johtu hormooneista eikä minun pääkopastani,oli rauhoittavaa...
voitteko uskoa että ajattelin jopa lapseni pois antamista,kun pelkäsin että satutan sitä!! Näin pahasti minä hermoilin... Vaikka en ole saanut lääkettä vielä,tunnen itseni rauhottuneemmaksi,kun tiedän asian syyn!!
Kehotan kaikkia puhumaan avoimesti asiasta lääkärille jos ei halua neuvolassa puhua...
Olet aivan tavallinen nainen jolla hoemoonit heittelee.Minulla itselläni ollut samoja oireita.Välillä tuntu et heitän läpseni seinään ku oli niin paha-olo.Ajattelin et olen tulos hulluksi ja kellään ei ole tämmöisiä oireita kun mulla.Tilasin ajan kyneegolokille ja tämä ihana vanhempi herra tiesi heti et hormoonit sekaisin.Voin sanoa et se tuntui hyvälle et tähän löytyi jokin syy et en ole tulossakaan hulluksi!Sain estogeeniä vaivoihini ja kyllä helpotti.Söin niitä noin puoli vuotta.Siitä on nyt 6v.Nyt on taas samoja oireita ja nyt lähdin luontaistutekauppaan ja kokeilen nyt sielt käsin ensin.KATSOTAAN MITEN KÄY!Jaksamisia sinulle ja muista meitä on muitakin samasta kärsiviä.
mietin joka päivä,olenko hullu?raivoan,raivoan ja raivoan.huudan,koska jatkuvasti tuntuu,että sanomani ei mene perille niin miehelle,kuin tyttärellemmekään(1,8v). mieheni uhkaa jo erota ja viedä tyttäremme mukanaan.koskaan en ole tytärtäni tai miestäni satuttanut,mutta kaukana se ei ole ollut. olen miettinyt jo itsemurhaakin pahinpina aikoina.eipä tarvitsisi mieheni minua kestää enää.
jokainen uusi päivä pelottaa.