Sarkoidoosi ja hengenahdistusta

Eivät ne mitään siellä välttämättä tee : (. Itselläni olo helpotti, kun saatiin koepaloilla diagnoosi varmistettua ja sain vahvan kortisonilääkityksen. Minulla välikarsinan muhkeasti turvonneet imusolmukkeet ärsyttivät sydäntä aiheuttaen rintakipuja ym. Jouduin useaksi päiväksi sydänosastolle seurantaan, missä sarkoidoosi epäilys heräsi keuhkokuvien myötä.
Hädissäni sitten kävin lopullista diagnoosia ja tähystyksiä odotellessa muutaman kerran päivystyksessä, kun olo äityi hyvin pahaksi. Olivat sydänosastolla neuvoneet niin tekemään ja olisi tarvittaessa ottaneet kuulemma uudestaan sisään. Oikeastaan oireet oli aika lailla infarktin tyyppisiä. Rintakipua, närästystä, johon lääkkeet ei tehonneet ja paheni rasituksessa. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut ongelmia sydämen kanssa. Kuin olisi ollut norsu rinnan päällä.
Vastaanotto terveyskeskuspäivystyksessä oli tyyliä, sinulla on hoito kesken erikoissairaanhoidossa, miksi tulet tänne meitä vaivaamaan. Kun ekg oli kunnossa, niin kotiin vaan, oireista viis. Paras oli kun hoitaja kysyi kuulleni lääkäriltä, että ihan tosissasiko olet lähettämässä rintakipuista potilasta kotiin? Toinen lääkäri toisella kertaa totesi, että minussa ei ole mitään vikaa, että ei kannata toivoa niin ikävää ja harvinaista tautia itselleen. Että ei hyviä kokemuksia.

Rintakipu itelläni jäi pahaksi bronkoskopian jälkeen. Sitä ennen kipuja oli mutta ei näin pahoja koskaan. Olen pahimpina päivinä ollut päivystyksessä eikä ne ole oikeen pystyneet auttaa mitenkään. Pahin lääkäri kysyi olenko masentunut? jos oikein ahdistaa voi tuntemukset korostua. Hyvä etten lyönyt sitä.