Kauan sitten kävin mittauttamassa älykkyysosamääräni. Perustelin käynnin tietysti sillä, että tein samalla lehteen jutun Mensasta ja sen testeistä. Mutta mukana oli kieltämättä myös annos uteliaisuutta omasta itsestä.
Myöhemmin kerroin käynnistä Jormalle, joka on arkkitehti ja taatusti älykäs ihminen. Odotin häneltä totta kai kysymystä: no, mikä oli tulos?
Kysymys tulikin muodossa: Kuis pitkä sun kalus on?
Jorma on paitsi älykäs myös viisas. Siksi hän tiesi, että ylpeily älykkyydellä on yhtä arvostettavaa kuin sukuelimensä kehuminen. Ja yhtä paljon kummallakin ominaisuudella on tekemistä sen kanssa, kuinka hyvä ihminen kukakin on.
Tämä kolumni ei käsittele Donald Trumpia, vaikka kaluviittauksesta niin voisi päätellä.
Aiheena ovat tasa-arvo ja syrjintä.
Kukaan ei voi valita synnynnäisiä ja periytyviä ominaisuuksiaan.
Siihen, miten lahjojaan ja avujaan käyttää, voi vaikuttaa. Joitain piirteitä pystyy muokkaamaan vaikkapa plastiikkakirurgialla, mutta älykkyys ei toistaiseksi kuulu niihin.
Tästä seuraa, että ihmistä, jolla on tavallista vähemmän älyä, ei saisi pilkata eikä osoitella. Eikä pidä nostaa jalustalle sitä, jolle älyä on synnyinlahjaksi annettu.
Tyhmiä ei siis saisi syrjiä, kuten ei saa syrjiä tummaihoisia, homoseksuaaleja, sairaita, vammaisia tai vasenkätisiä. Siitä huolimatta tämän päivän yhteiskunnassa on suosittua pitää hauskaa vähälahjaisten kustannuksella.
Kirjailija David H. Freedman otti äskettäin The Atlantic -aikakauslehdessä tästä ilmiöstä esimerkiksi suositun tv-sarjan Big Bang Theory (joka on – tyhmästi – suomennettu muotoon Rillit huurussa).
Myös arkielämässä kuvio toistuu. On aivan tavanomaista todeta jostakusta, ettei tämä ”ole penaalin terävin kynä” tai ettei tällä ole ”kaikki tikat taulussa”.
Verkossa on jaettu ns. Darwin-palkintoja tyhmimmille silkasta pilkan ilosta.
Pilkka sattuu sitäkin pahemmin, kun huomataan, miten vaikea tänä päivänä on työllistyä ja menestyä ilman henkisiä kyvykkyyksiä. Perinteiset ”matalan lahjakkuustason” työpaikat ovat katoamassa.
Vielä ei sentään tehdä työpaikanhakijoille Mensa-testejä, mutta paljon näkee kokeita, joissa tavoite on sama kuin äö-mittauksissa. Psykopaatteja testit – etenkään johtajatestit – eivät tunnu tunnistavan, mikä on huomattu katkerasti useilla työpaikoilla
Älykkyys ei ratkaise kaikkea eikä ole ihmisarvon mitta. Osuvan määrittelyn mukaan älykäs on ihminen, joka selviytyy nopeasti irti ongelmatilanteesta – johon viisas ei koskaan edes ajautuisi.
Viisautta on yhä syytä arvostaa. Sitä voi kerätä ja kehittää.
Tyhmyydestä taas ei saisi sakottaa. Jossain vaiheessa on keskusteltava siitä, miten syrjiminen älykkyyden perusteella tehdään laittomaksi.
Myöhemmin kerroin käynnistä Jormalle, joka on arkkitehti ja taatusti älykäs ihminen. Odotin häneltä totta kai kysymystä: no, mikä oli tulos?
Kysymys tulikin muodossa: Kuis pitkä sun kalus on?
Jorma on paitsi älykäs myös viisas. Siksi hän tiesi, että ylpeily älykkyydellä on yhtä arvostettavaa kuin sukuelimensä kehuminen. Ja yhtä paljon kummallakin ominaisuudella on tekemistä sen kanssa, kuinka hyvä ihminen kukakin on.
Tämä kolumni ei käsittele Donald Trumpia, vaikka kaluviittauksesta niin voisi päätellä.
Aiheena ovat tasa-arvo ja syrjintä.
Kukaan ei voi valita synnynnäisiä ja periytyviä ominaisuuksiaan.
Siihen, miten lahjojaan ja avujaan käyttää, voi vaikuttaa. Joitain piirteitä pystyy muokkaamaan vaikkapa plastiikkakirurgialla, mutta älykkyys ei toistaiseksi kuulu niihin.
Tästä seuraa, että ihmistä, jolla on tavallista vähemmän älyä, ei saisi pilkata eikä osoitella. Eikä pidä nostaa jalustalle sitä, jolle älyä on synnyinlahjaksi annettu.
Tyhmiä ei siis saisi syrjiä, kuten ei saa syrjiä tummaihoisia, homoseksuaaleja, sairaita, vammaisia tai vasenkätisiä. Siitä huolimatta tämän päivän yhteiskunnassa on suosittua pitää hauskaa vähälahjaisten kustannuksella.
Kirjailija David H. Freedman otti äskettäin The Atlantic -aikakauslehdessä tästä ilmiöstä esimerkiksi suositun tv-sarjan Big Bang Theory (joka on – tyhmästi – suomennettu muotoon Rillit huurussa).
Myös arkielämässä kuvio toistuu. On aivan tavanomaista todeta jostakusta, ettei tämä ”ole penaalin terävin kynä” tai ettei tällä ole ”kaikki tikat taulussa”.
Verkossa on jaettu ns. Darwin-palkintoja tyhmimmille silkasta pilkan ilosta.
Pilkka sattuu sitäkin pahemmin, kun huomataan, miten vaikea tänä päivänä on työllistyä ja menestyä ilman henkisiä kyvykkyyksiä. Perinteiset ”matalan lahjakkuustason” työpaikat ovat katoamassa.
Vielä ei sentään tehdä työpaikanhakijoille Mensa-testejä, mutta paljon näkee kokeita, joissa tavoite on sama kuin äö-mittauksissa. Psykopaatteja testit – etenkään johtajatestit – eivät tunnu tunnistavan, mikä on huomattu katkerasti useilla työpaikoilla
Älykkyys ei ratkaise kaikkea eikä ole ihmisarvon mitta. Osuvan määrittelyn mukaan älykäs on ihminen, joka selviytyy nopeasti irti ongelmatilanteesta – johon viisas ei koskaan edes ajautuisi.
Viisautta on yhä syytä arvostaa. Sitä voi kerätä ja kehittää.
Tyhmyydestä taas ei saisi sakottaa. Jossain vaiheessa on keskusteltava siitä, miten syrjiminen älykkyyden perusteella tehdään laittomaksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyyyllä edellisestä kolumnista tulee mieleen 2013 " naurajat, "tyhjän nauraja on kansan wiisauksessa arvostettu epäluotettavaksi, joka soveltaen käy hyvin yhteen kämäki pää-apostoleitten edesottamuksiin.
Mulkunoloinen kaveri..