Sain viikko sitten tietää olevani raskaana, ja vielä melko pitkällä! Neuvolassa sanottiin että noin 12vko menossa, mutta ultra vahvisti todelliseksi ajaksi 17 4... :-) Tuolla ekalla neuvolakerralla jutusteltiin vain perusjuttuja ja katsoivat pissat ja hemoglobiinit ja verenpaineet ja sydänäänetkin sain jo kuulla! Tuosta muutaman päivän päähän sain ajan ultraan, jossa vahvistui tuo todellinen raskauden vaihe. Kysyin että sanoohan hän jos jokin näyttää epänormaalilta, ja tämä sanoi että hän sanoo. Kaikki näytti normaalilta, mutta sanoi ettei sydäntä/sen kammioita nähnyt kunnolla varmaan asennon vuoksi tms ja merkkasi neuvolakorttiin sydämensykkeiden kohdalle yhden plussan joka meinaa ilmeisesti "vähän". Lähdin hyvillä mielin sieltä kävelemään koska en tajunnut mistään mitään, ei mulle kauheasti mitään selitetty. Pamautettiin kuvia kätösiin ja laskettu aika olisi vuoden lopulla.
Neuvolantädille olin luvannut soitella ultran jälkeen, että miltä näytti ja miltä tuntuu. Hän sitten koneelta näki tiedot ja puhelimessa sanoi että kaikki oli vaikuttanut ihan hyvältä paitsi PAITSI ettei sydämen kammioita saatu kunnolla näkyviin? Paitsi? Mulle sanottiin ultrassa että lääkäri katsoo nuo aivot, sydämen, munuaiset yms tarkemmin ja ne nähdään sitten tarkemmin rakenneultrassa viikolla 20.. Ettei niitä tässä nyt vielä oikein katsotakkaan mutta silti siitä mulle vielä puhelimessa erikseen mainittiin? Olen ihan älyttömän huolissani!!
Tosiaan raskaus oli todellinen yllätys ja siksi selvisikin näin myöhään. Mitään, siis yhtään mitään oireita ei ollut tai ainakaan en niitä huomannut. Paitsi noh, puuttuvat menkat. Mutta söin tuossa aikaisemmin lääkkeitä jotka saattavat sekoittaa kierrot tai lopettaa kuukautiset täysin, joten en ollut kovin huolissani. Ehkäisyäkin on käytetty, joten en uskonut raskauden mahdollisuuteen..
Pakko sanoa että vaikka tämä uutinen erittäin iloinen olikin, en voi olla pelkäämättä. Tuo puhe sydämestä koputtelee takaraivossa, vai olenki turhaan huolissani? Tosiaan kun raskaus ei ollut tiedossa niin en ihan sen mukaisesti ole tässä elänytkään, ja pelkään että olisin saattanut vaurioittaa tietämättäni pientä elämää. Juhlittua on tullut ja olen tupakoinut. Juhlimisen lopetin joitakin viikkoja ennen positiivista testitulosta, ja kymmenen vuoden tupakoinnin lopetin kuin seinään tuona päivänä eikä mieli ole tehnytkään. Tuona päivänä sattui oikeastaan täysi elämäntapamuutos, ruokavalion katsoin täysin uusiksi ja liikun entistä enemmän. Pelkään vain, että on liian myöhäistä ja jotain on jo ehtinyt tapahtua.
Miten saisin itseni rauhoitettua? Odottelen paniikissa verikokeiden tuloksia (kukaan ei sanonut mitään siitäkään koska niistä ilmoitellaan) ja kahden viikon päästä olevaa rakenneultraa.. Olen ehtinyt kauheasti innostua raskaudesta ja se kun on jo niin pitkälle ehtinyt, etten voi väkisinkään olla miettimättä nimiä sun muita. Mitä jos kaikki sortuukin tuolla ensi kerralla? :( Odotan ensimmäistäni, ja kuten huomattavaa on olen hieman hukassa.
Neuvolantädille olin luvannut soitella ultran jälkeen, että miltä näytti ja miltä tuntuu. Hän sitten koneelta näki tiedot ja puhelimessa sanoi että kaikki oli vaikuttanut ihan hyvältä paitsi PAITSI ettei sydämen kammioita saatu kunnolla näkyviin? Paitsi? Mulle sanottiin ultrassa että lääkäri katsoo nuo aivot, sydämen, munuaiset yms tarkemmin ja ne nähdään sitten tarkemmin rakenneultrassa viikolla 20.. Ettei niitä tässä nyt vielä oikein katsotakkaan mutta silti siitä mulle vielä puhelimessa erikseen mainittiin? Olen ihan älyttömän huolissani!!
Tosiaan raskaus oli todellinen yllätys ja siksi selvisikin näin myöhään. Mitään, siis yhtään mitään oireita ei ollut tai ainakaan en niitä huomannut. Paitsi noh, puuttuvat menkat. Mutta söin tuossa aikaisemmin lääkkeitä jotka saattavat sekoittaa kierrot tai lopettaa kuukautiset täysin, joten en ollut kovin huolissani. Ehkäisyäkin on käytetty, joten en uskonut raskauden mahdollisuuteen..
Pakko sanoa että vaikka tämä uutinen erittäin iloinen olikin, en voi olla pelkäämättä. Tuo puhe sydämestä koputtelee takaraivossa, vai olenki turhaan huolissani? Tosiaan kun raskaus ei ollut tiedossa niin en ihan sen mukaisesti ole tässä elänytkään, ja pelkään että olisin saattanut vaurioittaa tietämättäni pientä elämää. Juhlittua on tullut ja olen tupakoinut. Juhlimisen lopetin joitakin viikkoja ennen positiivista testitulosta, ja kymmenen vuoden tupakoinnin lopetin kuin seinään tuona päivänä eikä mieli ole tehnytkään. Tuona päivänä sattui oikeastaan täysi elämäntapamuutos, ruokavalion katsoin täysin uusiksi ja liikun entistä enemmän. Pelkään vain, että on liian myöhäistä ja jotain on jo ehtinyt tapahtua.
Miten saisin itseni rauhoitettua? Odottelen paniikissa verikokeiden tuloksia (kukaan ei sanonut mitään siitäkään koska niistä ilmoitellaan) ja kahden viikon päästä olevaa rakenneultraa.. Olen ehtinyt kauheasti innostua raskaudesta ja se kun on jo niin pitkälle ehtinyt, etten voi väkisinkään olla miettimättä nimiä sun muita. Mitä jos kaikki sortuukin tuolla ensi kerralla? :( Odotan ensimmäistäni, ja kuten huomattavaa on olen hieman hukassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikö kukaan?