Miksi olen niin tohelo ihmisen raato kun teen aina kaiken väärin vaikka osa minusta haluaa. Olen pettynyt syvästi itseeni ja siksi ruoskin niistä asioista itseäni kokoajan,tässä hajoaa ja muuttuu kohta niin alakuloiseksi koska en halua olla loppuelämää yksin virheideni takia. Se painaa ja tuottaa tuskaa,se sattuu syvälle ja pirstoaa. Anteeksi tämä purkaus kun muutakaan en voi tässä tuskassa ja haluan olla aivan joku muu.
Miksi olen tälläinen minä
Suruisa-ihmistohelo
17504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jospa pelkäät vaan sitoutumista ja rakastat sitä itsenäisyyttäsi myös yhtä paljon. Ehkä sun pitää oppia hyväksymään ja rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet ja myöskin ottaa oppia niistä virheistä. Kukaan meistä ei voi olla niin täydellinen etteikö joskus mokaisi, mutta aina voi oppia uutta ja sille kannattaa olla avoin. Parisuhteet ovat sitä vastaantulemista, anteeksiantamista ja -pyytämistä ja ongelmien ratkaisemista yhdessä. Rakkaus on myötä- ja vastamäkeä, mutta itseäänkin pitää osata rakastaa eikä antaa kohdella väärin.
En pelkää sitoutumista koska haluan sitä enemmän kuin mitään,olla jollekin se toinen puolisko ja olla yhdessä niin kauan kun sydän pihisee ja siihen asti kun elämä hiipuu. Vastapuoleiselta sukupuolelta tulee vastaan harva se päivä hienon rohkeita "yrittäjiä" mutta en vain tiedä miksi en nykyään pysty sanomaan "kyllä".
Tuntuu niin pahalta myös se että jos joku on kerännyt rohkeutensa ja nähnyt vaivaa lähestymällä minua niin minä ns. peräännyn vaikka sisälläni huutaa ihan jotakin muuta. Haluaisin vain pystyä hypätä johonkin tuntemattomaan rohkeasti ja katsoa mitä tuleman pitää(tarkoitan tuntemattomien lähestymisyrityksiä). En tiedä itsekään miksi olen tälläinen,olen itselleni täysi kysymysmerkki tai arvelen että olen kokenut niin paljon pettymyksiä etten haluaisi enää sellaista ollenkaan.
Aika parantaa haavoja ja tekee elämässä tehtäväänsä.
Jos on tullut huonosti kohdelluksi suhteissaan ja tullut niitä pettymyksiäkin, niin kyllähän ne arpia jättää. Mutta suhteensakin pitäisi käydä silleen läpi, ettei niistä tulisi sitä estettä uudelle, koska vastassahan on ihan uusi ihminen. Huonoista suhteista kuitenkin oppii pistämään niitä rajoja itselleen, miten antaa kohdella itseään. Onhan se järkevää ettei suinpäin hyppää tuntemattomaan, vaan tutustuu ihmiseen rauhassa. Miksi edes pitäisi hypätä pää edellä kaivoon tai kiivetä perse edellä puuhun, kun muitakin vaihtoehtoja on.
Olen kuitenkin sen verran omalaatuinen että haluan sitkeästi uskoa ja toivoa että toimisin seuraavan kerran niin että pakotan itseni sanomaan kyllä.
Saas nähdä kun seuraavan kerran tulee sellainen tilanne eteen,pitää vain pistää sellainen ajatelma tuonne kupoliin että "ei se ota jos ei annakkaan" ja tällä sanonnalla en nyt tarkoita mitään seksuaalista, vaan antamalla lupa itselle olla armollinen silloin kun on mahollisuus johonkin mahdollisesti hyvään ja kauniiseen asiaan. Vaikeata varmasti on ja tulee olemaan mutta epätietoisen rajan ylitettyä on varmasti paljon vapautuneempi fiilis ja ehkä mahollisesti myöhemmin hyvä kumppani vierellä. En tiedä sen näkee sitten. Haluan vain että asiat olisivat kerrankin helppoja eikä aina niitä vaikeita ja mutkikkaita sillä niitä on ollut aiemmin riittämiin. Mutkatonta ja mutkattomuutta ilman mitään esteitä.
Voi mennä perse edellä kaivoon ja pää edellä puuhun. Väliäkö tyylillä, totuus on se, että kuitenkin tippuu kovaa ja korkealta.
Taitaa olla paljon sydänsuruja sulla, kun noin ajattelet, etkä ole käsitellyt suhteitasi, vaan ryvet siellä katkeruuden suossa. Jos ei käy suhteitaan läpi, vaan jättää käsittelemättä ja hyppää vaan suoraan edellisestä seuraavaan, itselleen mitään selittämättä, itseään ymmärtämättä ja järkeistämättä, niin voi käydä juurikin noin. Jospa ajattelisit vuoden...
ulkonäköä arvostelemalla ei tosiaan kovin pitkälle pötkitä.
No älä sitten arvostele, sillä ulkonäkö ei ole aina se sisin johon rakastutaan.
Alotus ei ole suruisalta hörhöltä.
Elämässä on tullut vastaan niin myötäistä,kuin vastaistakin.
Pitkään yksin olleena ja nyt jo useamman vuoden koekaniinina olleena
uskon että,menneet asiat voi jättää arpia,mutta uudet hyvät asat voi korjata
ne miltei huomaamattomaksi.
Ei pidä ajatella,että jos lähtee sutta pakoon,voi tullakkin karhu vastaan.Itseäni
tuli yllättäin vastaan hieno ihminen ja elämä joka tuntui jo eletyltä,alkoikin
uuden nousukiidon ja nyt on toimintaa,lähes yötä päivää(huom.)sisältää yh-teistä toimintaa ja muutakin kuin mausteena olevan seksin.
Raskasta luettavaa. Sitten pitää ottaa uusi alku vähän toisenlaiseen elämään. Ja kysyä tärkeä kysymys: mitä minä haluan? Oletko vapaa? Toivottavasti, vapaa tekemään omia juttuja.
Nimimerkki Yötä kirjoitti fiksusti. Anteeksiantamisesta olen epävarma, jospas se on vain sietämistä. No aloittajalle sanoisin, että oletpas rohkea, kun avauduit. Arvostan sitä, että tiedostat jonkin virheen, mokan? Miten moni porskuttaisi kuin ei mitään. Jos olet loukannut toista, on se tehnyt kipeää hänellekin. Sitten, tarvitseeko sitä rynniä nyt suinpäin. Voipas olla, ettet ole valmis uuteen ja että sulle tekee hyvää pysähtyä ja miettiä, mitä elämältä haluat. Voi olla, että lukkoon meneminenkin on luonnollista, huurtuminen.
Loirin Leino -tulkinnat on hyvää terapiaa: kuuntelet ja itket. Kun levy loppuu, kuivaat kyyneleet.
No. Itse luotan kohtalon koukkusormeen: kohtaan, jos oon kohdatakseni toisen. Vajeeni: en ole osannut etsiä mitään.
KOSKA MINUN OIKEUDENKÄYNTI?
ELÄÄKÖ MINUN LAPSENI EDES?!?!?!?
En tiedä kuka olet, mutta ei minun tarvitsekaan. Koska olen sitä mieltä, että me kaikki ollaan toheloita. Olet ehkä törmännyt elämässäsi vain erilaisiin toheloihin, jotka eivät ole ymmärtänyt sinun toheluuttasi ja siksi saattaneet satuttaa sinua, jotkut ehkä tiedostetusti ja osa tiedostamattomasti. Mutta useasti sanotaan, että sinun ei tarvitse olla muuta kuin olet tai, että olet hyvä juuri tuollaisena, mikä mielestäni suurin piirtein pitääkin paikkansa. Toisaalta näen ihmisen kehittyvänä otuksena, jossa on aina jotain kehittämisen varaa, eli jokaisessa asiassa voi ottaa opiksi, jos haluaa, mikä pitkälti riippuu myös siitä näkeekö itsessään tuota kehittämisen kohdetta. Sinun kirjoituksesta päättelen, että kaipaat itsellesi lisää rohkeutta tutustua ihmisiin ja ehkä hiukan alkuun siis myös heittäytymiskykyä ihmissuhteissa. Näen samaa "puutetta" myös itsessäni ja olen yrittänyt miettiä, että parasta edetä hiljakseen ihmissuhteissa syvemmälle, jos siltä lähtee tuntumaan. Koska muutokset eivät tällaisissa asioissa tapahdu hetkessä niin yritän olla samalla armollinen itselleni tämän muutoksen aikaansaamiseksi itsessäni. Mutta kun sanoit itsesi olevan liian kova piiskaamaan itseäsi niin en tiedä millaisissa asioissa, mutta kokeile vaikka testata joskus jättää jokin asia tekemättä ja saatatkin huomata ettet kuollutkaan ja maailma ei kaatunut kokonaan. Ymmärrän kyllä kaipuusi hyvään ihmissuhteeseen, jollaista itsekin kaipaan. Tarvitset ehkä jonkun muistuttamaan itseäsi hyvistä puolistasi, joita jo kirjoittamasi tekstin perusteella on mielestäni se, ettet koe itseäsi liian täydellisenä. Pelkään liian täydellisiä ihmisiä, mutta onneksi heitä on harvassa eli me kaikki ollaan toheloita. Ja koska suurin osa ei ole täydellisiä niin helpottaa se myös tutustumista uusiin ihmisiin, vaikka vain yhtä ihmistä ajatellen täällä palstalla olen. Tsemppiä, ollaan yhdessä toheloita!
Kunhan kirjoitin nyt jotain diipadaapaa, toivottavasti ei ainakaan ollut haittaa, ja jos oli haittaa niin anteeksi epätäydellisyyteni
No kirjoititpa hyvin. Ja mielestäni non-diipadaapaa.
Alisteinen narsismin uhri