Taivaan taittuessa purppuraan lähden.
Avaan oven ja astun sisään maailmaan jonka ulkopuolelle itseni vangitsin.
Pelko saavuttaa rintani,
jähmettää raajani.
Nyt minä menen,
jätän turvan,
asettaudun alttiiksi maailman pilkalle.
Se ei rakasta minua,
se ei tunne minua niin kuin minä tunnen itseni.
Se ei tiedä mitä ajattelen,
sitä ei edes ehkä kiinnosta.
Tahdon puhua sille kauneudesta.
Sellaisesta jonka tiedän löytyvän sisältäni vaikka se on piilossa.
Kuuntele sana,
uskotko sen?
Puhun vapaudesta,
mahdollisuudesta,
pysähdy ja kuuntele sillä tahdon kertoa.
Tahdon antaa itseni,
luovuttaa minuuden olemiselle.
Ja se on niin epämääräistä,
niin väräjävää ja heikkoa.
Avaan oven ja astun sisään maailmaan jonka ulkopuolelle itseni vangitsin.
Pelko saavuttaa rintani,
jähmettää raajani.
Nyt minä menen,
jätän turvan,
asettaudun alttiiksi maailman pilkalle.
Se ei rakasta minua,
se ei tunne minua niin kuin minä tunnen itseni.
Se ei tiedä mitä ajattelen,
sitä ei edes ehkä kiinnosta.
Tahdon puhua sille kauneudesta.
Sellaisesta jonka tiedän löytyvän sisältäni vaikka se on piilossa.
Kuuntele sana,
uskotko sen?
Puhun vapaudesta,
mahdollisuudesta,
pysähdy ja kuuntele sillä tahdon kertoa.
Tahdon antaa itseni,
luovuttaa minuuden olemiselle.
Ja se on niin epämääräistä,
niin väräjävää ja heikkoa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.