No!
Ettei ilta olisi niin ikäväpitoinen, kerron pienen tositapahtuman, mikä tapahtui muutama minuutti sitten.
Admit!
Vapautin pikkutyttäreni hamsterin, ajattelin kesyttäväni sitä ja saavani samanlaisen luottamussuhteen sen kanssa, kuin tyttäreni ja hamsterin välillä on...
Huom! Lapset nukkuvat toisessa huoneessa, minä leikin hamsterin kanssa! Elämää!
Tämä pikku peijooni vipelsi pitkin tyttäreni huonetta. Vahdin sitä ja huvittuneena katselin, kuinka se haisteli lattialistoja ja erityisesti nurkat kiinnostivat sitä.
Ja sitten...
HUPS! Tuo karvapallero oli imaissut itsensä yhdestä nurkasta kahdenhuoneen väliin, laipioihin, kaapin ja seinien väliin. RApina vain kuului. Itselleni iski paniikki.
Sinne se nyt muumioituu. Ei osaa takaisin. Raukka pieni, haki vapautta, vangitsi itsensä kaapin ja seinän väliin. Todellinen pioneeri!
Mitä sanokaan tyttäreni, jolle otus on todella rakkaaksi muodostunut, tunteiden tulkki. Kaikkia ilahduttava, möngertävä pehmoeläin, meille jo niin rakas... Nuorimmainen itkee viikkoja, vihaa äitiään...
Yritin houkutella sitä herkkupatukalla, jonka irrotin sen häkistä, rapsuttelin lattiaa. Kaveri rapsutteli lattialistojen takana takaisin...
Kävin hakemassa työkalupakkini, pohdin, kuinka saada keskellä yötä kerrostalossa jalkalistat irrotettua äänettömästi ja siististi, jotta jalka lista kaapista saataisiin auki ja otus pelastetuksi ennen egyptiläistä kolokuolemaa. Pohdin myös sitä, kuinka hamsterin muumioitunut ruumis saattaisikin haista ajanmittaan lasteni huoneiden välillä.... Pelottava ajatus. Ja minä olisin tietoinen kaikesta. Murhaajaäiti.
Sitten keksin.
Yrittäisin ennemmin saada vaatekaapin pohjalevyn irti, kuin repiä kaikkia listoja seinästä.
Ryhdyin mahdollisimman hiljaa tyhjentämään tavaroita alimmalta tasolta.
Juuri kun olin saanut kaikki korit ja vaatteet poistettua, hieman liikutettua pohjalevyä ja kuunneltua lisääntyvää rapinaa toisaalla, työntää tämä samainen poskiinsa kaikkea ahtava pienjyrsijä päänsä samaisesta pikkuruisen pienestä listankolosta ja kampeaa itsensä ulos. Nappaan otuksen huojentuneena ja laitan takaisin häkkiin. Huh! ainakin selvisin murhaajantuomiolta.
Mitä tekee hamsteri?
Aloittaa raivokkaan juoksupyöräsession ja kolistelee häkinreunoja railakkaasti.
Huonossa omassatunnossani otan sen takaisin syliini, torun lempeästi ja huomaan etteivät tyttäreni ole muistaneet laittaa sille juomapulloa paikalleen. Sen on täytynyt olla janoinen ja epätoivoisesti etsiä itselleen nestettä! Etsin juomalaitteen, täytän sen uudella raikkaalla vedellä, tarjoan hamsterille vettä. OPETAN sen juomaan! Mutta, lempiotus ei ole kiinnostunut. Se kampeaa itsensä viisi kertaa vatsalihastensa avulla häkin reunalle ja yrittää karata.
Samperin yhteiskuntakarkuri! Sillehän on juuri tarjottu parasta!
Paniikissa haen sille tuoretta kurkkua, jonka kuorin. Tuoretta persikkaa. Mehukasta. Pidän kiirettä, koska samanaikaisesti koko ajan kuuluu taustalla kaltereiden kolinaa, hamsterin yrittäessä avata ja tunkeutua ulos kattokaltereista vapauteen.
Tuon herkut jyrsijälle. Vain hetkeksi se kiinnostuu persikanpalasta, nappaa sen ja vie pikku mökkinsä piiloon. Palaa, ja aloittaa jälleen jumppaamisen ja pungertamisen kohti häkin ulkoreunoja. Tilanne on ahdistava.
Luovutan.
Laitan pellavaisen uniliinan tämän, yöeläimen terratorion päälle ja häivyn. Laitan oven kiinni, etten kuulisi juoksupyörän railakasta nitinää.
Menen keittiöön ja kaadan itselleni ison lasillisen punaviiniä. Huokaan.
Ja minunhan piti olla nukkumassa. Huomenna herätys kello seitsemän aamulla, jotta tyttäreni on ajoissa orkesterileirillä kaikkine tavaroineen.
Jotta, hyvät palstalaiset, hankkikaa kotiinne lemmikkieläin ja elämänne ei ole enää niin tasalaatuista. Aloittamaa vaikka hamstereista. Ne ne vasta vekkuleita yöotuksia vasta ovatkin!
Nim. Otan kaiken vastuun, tottakai.
Ettei ilta olisi niin ikäväpitoinen, kerron pienen tositapahtuman, mikä tapahtui muutama minuutti sitten.
Admit!
Vapautin pikkutyttäreni hamsterin, ajattelin kesyttäväni sitä ja saavani samanlaisen luottamussuhteen sen kanssa, kuin tyttäreni ja hamsterin välillä on...
Huom! Lapset nukkuvat toisessa huoneessa, minä leikin hamsterin kanssa! Elämää!
Tämä pikku peijooni vipelsi pitkin tyttäreni huonetta. Vahdin sitä ja huvittuneena katselin, kuinka se haisteli lattialistoja ja erityisesti nurkat kiinnostivat sitä.
Ja sitten...
HUPS! Tuo karvapallero oli imaissut itsensä yhdestä nurkasta kahdenhuoneen väliin, laipioihin, kaapin ja seinien väliin. RApina vain kuului. Itselleni iski paniikki.
Sinne se nyt muumioituu. Ei osaa takaisin. Raukka pieni, haki vapautta, vangitsi itsensä kaapin ja seinän väliin. Todellinen pioneeri!
Mitä sanokaan tyttäreni, jolle otus on todella rakkaaksi muodostunut, tunteiden tulkki. Kaikkia ilahduttava, möngertävä pehmoeläin, meille jo niin rakas... Nuorimmainen itkee viikkoja, vihaa äitiään...
Yritin houkutella sitä herkkupatukalla, jonka irrotin sen häkistä, rapsuttelin lattiaa. Kaveri rapsutteli lattialistojen takana takaisin...
Kävin hakemassa työkalupakkini, pohdin, kuinka saada keskellä yötä kerrostalossa jalkalistat irrotettua äänettömästi ja siististi, jotta jalka lista kaapista saataisiin auki ja otus pelastetuksi ennen egyptiläistä kolokuolemaa. Pohdin myös sitä, kuinka hamsterin muumioitunut ruumis saattaisikin haista ajanmittaan lasteni huoneiden välillä.... Pelottava ajatus. Ja minä olisin tietoinen kaikesta. Murhaajaäiti.
Sitten keksin.
Yrittäisin ennemmin saada vaatekaapin pohjalevyn irti, kuin repiä kaikkia listoja seinästä.
Ryhdyin mahdollisimman hiljaa tyhjentämään tavaroita alimmalta tasolta.
Juuri kun olin saanut kaikki korit ja vaatteet poistettua, hieman liikutettua pohjalevyä ja kuunneltua lisääntyvää rapinaa toisaalla, työntää tämä samainen poskiinsa kaikkea ahtava pienjyrsijä päänsä samaisesta pikkuruisen pienestä listankolosta ja kampeaa itsensä ulos. Nappaan otuksen huojentuneena ja laitan takaisin häkkiin. Huh! ainakin selvisin murhaajantuomiolta.
Mitä tekee hamsteri?
Aloittaa raivokkaan juoksupyöräsession ja kolistelee häkinreunoja railakkaasti.
Huonossa omassatunnossani otan sen takaisin syliini, torun lempeästi ja huomaan etteivät tyttäreni ole muistaneet laittaa sille juomapulloa paikalleen. Sen on täytynyt olla janoinen ja epätoivoisesti etsiä itselleen nestettä! Etsin juomalaitteen, täytän sen uudella raikkaalla vedellä, tarjoan hamsterille vettä. OPETAN sen juomaan! Mutta, lempiotus ei ole kiinnostunut. Se kampeaa itsensä viisi kertaa vatsalihastensa avulla häkin reunalle ja yrittää karata.
Samperin yhteiskuntakarkuri! Sillehän on juuri tarjottu parasta!
Paniikissa haen sille tuoretta kurkkua, jonka kuorin. Tuoretta persikkaa. Mehukasta. Pidän kiirettä, koska samanaikaisesti koko ajan kuuluu taustalla kaltereiden kolinaa, hamsterin yrittäessä avata ja tunkeutua ulos kattokaltereista vapauteen.
Tuon herkut jyrsijälle. Vain hetkeksi se kiinnostuu persikanpalasta, nappaa sen ja vie pikku mökkinsä piiloon. Palaa, ja aloittaa jälleen jumppaamisen ja pungertamisen kohti häkin ulkoreunoja. Tilanne on ahdistava.
Luovutan.
Laitan pellavaisen uniliinan tämän, yöeläimen terratorion päälle ja häivyn. Laitan oven kiinni, etten kuulisi juoksupyörän railakasta nitinää.
Menen keittiöön ja kaadan itselleni ison lasillisen punaviiniä. Huokaan.
Ja minunhan piti olla nukkumassa. Huomenna herätys kello seitsemän aamulla, jotta tyttäreni on ajoissa orkesterileirillä kaikkine tavaroineen.
Jotta, hyvät palstalaiset, hankkikaa kotiinne lemmikkieläin ja elämänne ei ole enää niin tasalaatuista. Aloittamaa vaikka hamstereista. Ne ne vasta vekkuleita yöotuksia vasta ovatkin!
Nim. Otan kaiken vastuun, tottakai.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiva tarina. Voisko sen juoksupyörän akselin rasvata, ettei kitisisi niin paljn keskellä yötä :)
Vain insinööri saattaa oivaltaa jotain tuollaista!
Heti laardaan.
Thanks!
Mikähän pointti tässä trollissa oli...kirjoitustyyli kertoo kyllä enemmän kuin tarpeeksi, mutta funktio jää vähän auki.
Ei muuten jää auki.
Häkki, nimittäin.
Olisiko niin, että olet hieman tosikko?