Onko se normaalia, että on päivä- tai viikkokausia kestäviä tunnekuohuja, joiden aikana ei pysty kunnolla keskittymään muihin asioihin? Niihin on kyllä aina jokin syy, eli ilman syytä tällaista ei tapahdu.
Tunnekuohut
taasmennään
680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No kukin voi vastata tuohon vain omasta puolestaan, jos ei ole alan ammattilainen.
Mulla se EI todellakaan olisi normaalia, jos kokisin jämähtäneeni tunnekuohuun päiviksi tai jopa viikoksi yhteen menoon. Mulla raju tunteilu kestää korkeintaan päivän ja sitten kykenen jo toimimaan, oli syy tunnekuohuun mikä hyvänsä (ja aika paljon olen elämäni aikana jo kokenut, joten tämä on faktaa).
Jos sinusta tuntuu oudolta olla "kuohussa" pitkän aikaa, eikä niin ole tapahtunut koskaan ennen, mene juttelemaan lääkärille. Parempi saada tietoa ja ymmärtää itseään, kuin kuvitella kaikenlaista yksin omassa päässään.
Onhan tätä ennenkin tapahtunut, olen ollut tällainen aina. En vain tunne ketään muuta joka olisi samanlainen ja sen takia olen alkanut miettiä onko minussa jotain vikaa...
Lääkäri ei osaa sanoa tuohon mitään, sillä se menee hänen ammattitaitonsa ulkopuolelle. (lääkärit ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin me kaikki ja se mitä me muistamme/osaamme on hyvin rajallista). Todennäköisesti lääkäri vain määräisi jotain rauhoittavaa, sillä ei hän sen enempää osaa tai pysty tekemään.
Pienen kirjoituksen perusteella ei pysty sanomaan paljoakaan, mutta se saattaa olla oire. Oletko koskaan ollut terapiassa ja onko sinun lapsuudessasi asioita, jotka olisi hyvä käsitellä?
Itsellä oli aikaisemmin hiukan samanlaista ja luulin olevani psyykkisesti ihan ok ja viettäneeni ihan normaalin lapsuuden. Terapiaan meno oli kuin pandoran lippaan avaus ja vasta siellä mieleeni palautui ne kaikki asiat, jotka alitajuntani oli piilottanut lapsuudestani. Nykyään ei ole enää tunnekuohuja kun asiat on käsitelty.
Hiljentyminen Kirkossa ja Hengellinen kasvu auttaa vielä kyllä paremmin :)
Terapiassa en ole ollut. Olen joskus yrittänyt päästä terapiaan, mutta siihen ei psykologin mielestä ollut aihetta. Lapsuudessa on tapahtunut asioita, mutta olen kyllä käsitellytkin niitä. Sitä paitsi ne lapsuudessa tapahtuneet eivät ole muiden mielestä isoja asioita, vaan ne ovat tärkeitä vain omasta mielestäni. Muiden ihmisten ajattelutapa ja arvomaailma on aika erilainen kuin minun eivätkä he ymmärrä miten voin välittää sellaisista asioista, joista he eivät välitä niin paljon. Mutta olen tottunut siihen, että kukaan ei ymmärrä.
Tutustu kirjaan Tunne lukkosi. Uskon että se avaisi sinulle asioita itsestäsi ja käytöksestäsi.
Olet selkeästi sekaisin. Älä kirjoita tänne enää.