Huoh. Miks joskus tuntuu, että elämä menee ihan kokonaan hukkaan? Oon 16, ja mulla ei oo paljookaan intressejä käydä joka viikonloppu juomassa tai ängetä baariin sisään feikkipapereilla, ja jotenkin saan kavereiden kanssa ollessani sit sellasen käsityksen, että niinhän mun just pitäis tehdä koko ajan. Tuntuu, et mä haaskaan mun koko elämän, kun mä en oo koko ajan menossa, vaan oon kotona istuskelemassa tai harrastuksissa. Mä oon niin kyllästyny selittelemään sitä kaikille, ittelleni myös. Onks kenelläkään samanlaista? Tai tulkaa heittämään kommentteja, vaikka siitä miten säälittävä mä oon.
Elämä menee hukkaan?
Mina
222017
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Minulla on ihan sama. Kyllä minäkin käyn discossa ja ulkona kamujen kanssa joskus, mutta en todellakaan ole kiinnostunut mistään ryyppäämisestä ja ojaan sammumisesta...
Jos sinun elämäs on ihan pilalla, ni entäs minun. Päivät pitkän yksikseni omassa huoneessani, eikä harrastuksista/kavereista tietoakaan! Puuh.. :
Ei helvetti, tää on muuten niin klassinen esimerkki aikuisesta joka kirjoittaa "nuorekkaasti".
'kamujen' ja 'disco' on just sellaisia tiettyjä sanoja joita ei kannattais näis esityksis käyttää.
Noh kait täl tyypil o joku suuri valistava ajatus juttujensa takana.
Mulla on sama "ongelma". Eli kaikki meiän luokkalaiset on joka viikonloppu feikkipapereilla ryyppäämäs paikallisis kapakois, ja mulle tulee semmonen olo et niin munkin pitäs tehdä...mut silti olen viikonloput kotona pyykkäämäs,siivomas, ruokaa laittamas ja töllöä tölläämäs. Kyllä mä joskus haluisin pitää hauskaa mut sen pitäs onnistuu ilman lain rikkomista ja alkoholia. Olen kai liian "kunnollinen" ihminen. No odottelen 18v. synttäreitä ( enää vuosi...)
Aivan sama juttu. Jos en tee läksyjä/kuuntele musiikkia/ole koneella/katso teeveetä/ole bestiksen kanssa/tms. nii sitten ei kyllä ole paljoakaan tekemistä :/ Ryyppääminen ei vielä tässä iässä oikein jaksa kiinnostaa, eikä mulla kyllä oiskaan ketään kenen kanssa mennä jonnekin vaikka ikää löytyiskin.. Ja pitää sitä hauskaa osata pitää ilman alkoholiakin!
Et oo mitenkään säälittävä, liian monet ei tajua ettei ryyppääminen liian nuorena (eikä kyllä vanhempanakaan) oo järkevää! Vaan omapahan on asiansa.. Koitetaan me vaan jaksaa! :)
Yritetään jaksella juu.:) Onneks on tosiaan noi harrastukset, niistä saa niin hyvän "henkireiän" tähän muuten niin tylsään elämään.:)
Uskokaa pois, ei teidän elämä mihinkään hukkaan mee. Nauttikaa ku vielä ootte nuoria ja viattomia. Mä voin kokemuksesta sanoa, että teillä on kyllä koko loppuelämä aikaa ryypätä.
Eli nuoruusikä menee näin: (aika jolloin pitäisi pitää hauskaa)
peruskoulu
>>> lukio (tai jokin muu)
>>> Intti/yliopisto/ammattikork.koulu
>>> onneksi olkoon, olet jo lähes 24-25 vuotias.
>>> sitten paremman ammatin perään, siihen menee pari vuotta. Niin ja kun sosiaalista elämää on rakenneltu kasaan nuoruusiän aikana niin juhlien ja kavereiden kanssa hengaillen, vois alkaa tapailemaan uusia kasvoja baarissa (aidoilla henkkareilla). HUPS! Eihän sitä tultu koskaan juhlittua nuorena. Se siitä sitten.
Kun väitetään että aikanaan pääsee pitämään hauskaa, se voi pitää paikkansa. Mutta miksi niin monista tylsistä tyypeistä tulee myös täysikäsenä tylsiä?? Ei ehkä kaikista, mutta monista.
asian voi ottaa kummaltakin kannalta.joko niin että menee nuoruus hukkaan ku "bilettää",eikä saa mitään pysyvää aikaan tai et nuoruus menee hukkaan ku ei tee edellä mainittuja,jotka käsitetään nuoruuteen kuuluvan.
itse jään kotiin useimmiten koska en koe tarvetta mennä "bilettämään".yritä vain jaksaa =)Kaikkea hyvää sinulle
Mie vaan joka päivä istun kotona pelaamassa, kattomassa telkkaria, animea/hentaita ja oon netissä.
En tee muuta.
Ystäviä ei ole yhtään, vain serkut, mutta ne tekee samoja asioita.
Ja noita asioita mie sit aion tehdä koko loppuelämäni.
Enkä välitä oikeastaan mistään muusta.
hei.minäkin olen 16 vuotias tyttönen ja päivät pitkät istun kotona enkä käy kylällä juomassa.se ei kiinnosta.Tarvisin ystäviä..todella kipeästi..on minulla poikaystävä mutta hän juo ja minusta koko ajan tuntuu,ettei hänellä ole aikaa.joten en enää kerro hänellekkään mitään koska pelkään ettei sillä oo aikaa.löytyiskö täällä ystäviä?mailikavereita?minulla ei ole yhtään ystävää...
Heippa! Ihan kiva kun et juo - yritä saada se
kundikaverikin oleen juomatta. Tai sitten hankit
uuden "paremman". Keksitte jotain kivaa yhdessä.
Kännissä sitä tulee tehtyy kaikkee tyhmää, ja
pääkin "pehmiää" ... ainakin jos juo paljon, ja
mitä nuorempana aloittaa, sitä vaarallisempaa
se on. (tais mennä valistuksen puolelle) Tsori!
Noh, koitappa pärjäillä, kyllä se kevät tulee
ja aurinko hymyilee taas !
Mie en edes halua olla polttajien ja juojien ystävänä. Veli on nyt eri asia.
Ystävä asiasta se, että mulle riitti mun ensimmäinen ystävä minkä viitsein hankkia. Ei ollu yhteisiä kiinnostuksia, kesti noin vuoden, ei ollut tekemistä eikä juteltavaa.
Piti lopettaa.
Mailikaveritkin kyllästyttää kun ne joka kerta jostain syystä lopettaa.
Yksinkertaisesti, jos munkaa haluu olla missään mielessä, on aivan pakko välittää peleistä/animesta, ei muuten tu mitään.
Mä olen myös 16, ja voisin sanoa olevani samallainen, mutta ei se silti menoa haittaa. Jokaisella on omat `intressit`. Ei kyllä yhtään kiinnostaisi mennä vetään mitään kännejä ja sammua ojaan, usko pois. Ne siinä hukkaa elämänsä, suurinpiirtein elämän täyttää kännäily ja bailut. Mutta on se elämä muutakin. Ja ehtiihän sitä sitten täysi-ikäisenäkin, mennä parille bisselle ja pitää hauskaa, mut ihan oikeasti, 16vuotta ei ole vielä ikä eikä mikään, tässä on vielä elämä edessä. Ja monet baari-illat - jos haluaa. Kukaan ei ole pakottamassa mihinkään , kukin tehköön niinkuin itestä tuntuu.
Nii-in. Paremmat ihmiset katselee vain alaspäin ylenpalttista rellestämistä. Ajattele kuinka hauskaa on törmätä näihin bailuhirmuihin myöhemmin elämässä, kun voit katsoa heitä alaspäin. Keskity nyt vain koulunkäyntiin. Saat taatusti kavereita kun menet työelämään ja opiskelemaan johonkin fiksuun paikkaan!
oon ite 20 v ja vieläki tuntuu samalta..
Sä et todellakaan ole ainoo joka ei jaksa mennä koko ajan. Niinpä istun mielelläni kotona tai sit harrastusten kaa, mut en jaksais kuunnella kavereilta sitä kuinka taas päästiin baariin väärilpahveil sisään :) Ei se mua kiinnosta suurinosa kuitenkin kavereistakin täyttää 18tänä vuonna niinkuin itsekkin. Tosi siistii, silti rakastan elämääni :) Tosin ois kiva viettää kavereitten kaa ilman alkoholii, mut ne on mitä on mä tykkään elää omassa maailmassa ilman jatkuvaa bailausta :D
saat elämälle tarkoituksen !!
www.rikurinne.com
www.netmission.fi
Kuuntele radio dei !!
Jesus antaa sulle enemmän kuin tämä maailma !!
Jeesus rakastaa sinua !!
on se nuoruus sitten vaikeaa.. ensin potkitaan pois peruskoulusta ja laitetaan ajattelemaan omilla aivoilla. kyllä sitä vähemmästäkin menee pää pyörälle. ihmetellään että tätäkö tämä on , itsenäistyminen, miten tästä selviän. ja juuri kun luulee oivaltavansa kaiken niin on jo seuraava kriisi edessä : korkeakouluopiskelu ja työelämä.. koko ajan uusia muutoksia. Ja mikä onkaan parempi lääke maailman parantamiseen kuin alkoholi..? itse keksin alkoholin salat vasta 17-vuotiaana ja baarikärpäseksi rupesin täytettyäni 18 . ei se niin ihmeellistä ole, uskokaa pois..alkoholin käyttö tai käyttämättäjättäminen on jokaisen oma asia.ei sitä tarvitse selitellä. itsellänikin on kavereita jotka eivät juo. olkaa ihmeessä ylpeitä siitä että uskallatte olla omia itsejänne. ei aina tarvitse sulautua massaan.
meni nyt vähän saarnaukseksi , mutta menköön. ja baarissa käyntiinkin kyllästyy, kun sitä harrastaa usein.
nii lähde pois sieltä kujalta. Kun esim huomaat kirjoittanees väärin otat kumin pyyhit sen pois tai kirjoitat toiseen, paperiin. Näin teet myös ku huomaat, ettei noilla nykyisillä asialla ole mitään merkitystä.
Niin mäkin olin tehnyt. Huomasin myös samanikäisenä, että bailaaminen on tullut tapaani, joka on turha.
Muista elämäsi ei ole menossa hukkaan vaan olet niin kun itsekin huomaat turhassa tottumuksissa. Olen tehnyt näin: etsin uutta ystäväpiiriä, sellaista järkevämpää. Totta kai siinä iässä ku olla irottautumassa on viel vaikea luopua siitä mistä ihaili - Se ett "pakko olla in" on jo out iässä 18 . Ne, ihmiset, joita haukut nörtiksi tms. he tulevat pärjäämään elämässään paremmin ku ne, jotka ovat nyt "in". Olen nähnyt ne mun ikäiset entiset 10-16-veen kovikset: ne ovat nyt jossain kujassa. Aikuisempana huomaat ett koulutus on tärkeä ja varsinkin ku olet päässyt pitkälle, huomaat myös sen että olet monien intressien ympäröimänä. Silloin sulla on puuhia liikaa, ettei aika kerki jakaa niit tasaisesti.
Hankin nyt jotain harrastus itselles vaikka teatteri tai tanssi tai joatin urheilullisempaan tai jos rakastat musiikkia ni opettelee soittamaan jotakin instrumenttia. Tai käsityöki on yksin vaihtoehto. Et tietenkään vielä tiedä mistä tykkäät tai olet kiinnostunut. Mut itsehän jo kokeilit ja huomaat, ettei ulkona yöllä hengailu ole mikään vaihtoehto nii miksi pitäis jatkaa kokeilua?
Et voi koskaan löytää itselles sopiva intressi jos et uskaltaudu kokeiluihin.
Tsemppiä elämään, nuori aikuinen.
Kiitos sun viestistä, oikeesti..:) Oli tosi ihanaa lukea tollastakin tekstiä välillä. Mulla on jo harrastus, ja on muuten mun mielestä parasta mitä voin itelleni harrastukseks löytää.
Mutta vielä kerran, kiitos viestistäs.
Samanlainen ongelma. Ei mitään muutä ku kotona. Aina. Kännäys ei kiinnosta. Kerran ollu pienes hiprakas, ja sen jälkeen vasta vituttikin, kun huomas että paskat se mihinkään vaikutti. Ei sen kautta tavannu kiinnostavia ihmisiä, eikä varsinkaan kiinnostavia jätkiä..
Ei ole harrastusta. Kaikkea vähäänkään kiinnostavaa tällä paikkakunnalla kokeiltu,haitarin soitosta käsitöiden kautta aerobicciin.
Mä 'syytän' tästä elämättömyydestä paikkaa jossa asun: ihan keskellä korpea. Vai haluaisiko joku esimerkiksi polkea 30km kylälle katsomaan kavereita? Kyytiä kun ei saa mistään.
On mussa itessäkin se vika että harkitsen asioita aina liikaa, ja yleensä kadun päätöksiä jotka teen. Yleensä myös ajattelen enemmän muiden tunteita kuin omiani. Unohdan omat tarpeeni.
Mutta luotan siihen että opin virheistäni kun ne huomaan, ja siihen että kyllä se elämä jotain mukavaa tullessaan tuo. Puolentoista vuoden kuluttua oon täysikänen, eiköhän sitten auton myötä pääse metsästä pois. Kyllä siihen asti jaksaa. Yrittäkää tekin. :)