Ilmeisesti 80-luvun muoti on taas nostamassa rumaa päätään ja tarkemmin ajatellen, ei se niin typerää touhua taida ollakaan?
-Kolmen tunnin alkeiskurssi näytti lähirannassa maksavan 120/eur. Eikö sillä hinnalla saane jo jonkun 80-lukuisen laudankin. Onko vaikeaa oppia itse, mökillä vai pitääkö kaivaa kuvetta ja mennä kurssille? Oikein hyvään lautaan ei ole nyt varaa, ja jos olisi niin ostaisin ehkä sitten jollan.
-Vaatiiko sellaisia lihaksia tai sellaista notkeutta ettei keski-ikäiseltä äijältä luonnistu?
-Kulkeeko kovaa, riippuuko enemmän välineistä vai tuulista, mulla on kyllä mökki rannikolla niin että tuulta piisaa
-Onko opettavaista noin niinkuin purjehduksen kannalta, vai onko ihan oma juttunsa?
-Kolmen tunnin alkeiskurssi näytti lähirannassa maksavan 120/eur. Eikö sillä hinnalla saane jo jonkun 80-lukuisen laudankin. Onko vaikeaa oppia itse, mökillä vai pitääkö kaivaa kuvetta ja mennä kurssille? Oikein hyvään lautaan ei ole nyt varaa, ja jos olisi niin ostaisin ehkä sitten jollan.
-Vaatiiko sellaisia lihaksia tai sellaista notkeutta ettei keski-ikäiseltä äijältä luonnistu?
-Kulkeeko kovaa, riippuuko enemmän välineistä vai tuulista, mulla on kyllä mökki rannikolla niin että tuulta piisaa
-Onko opettavaista noin niinkuin purjehduksen kannalta, vai onko ihan oma juttunsa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Purjelautailussa on tavalliselle aloittelijalle ihan liikaa yksityiskohtia opittavaksi. Kannattaa mennä kurssille. Hyvin rikattu / säädetty purjelauta sekä heti oikea käsittelytekniikka tekee hommasta mielekästä ja kevyttä.
Alkeiden jälkeen opetellaan vesistartti ja jiippi. Jatkossa sitten hankitaan edellista pienempiä lautoja ilman köliä ja kunnon purjeet. Kun tuuli on yli 8m/s niin suuri nopeus ja aallot on se juttu mistä saa kunnon kiksejä!
Hang Loose!
Joo, kurssin kautta pääset lautailuun kiinni nopeammin eikä into sammu hitaampaan itseopetteluun.
Muistan iloiselta 80-luvulta juuri näitä nopeasti kyllästyneitä. .itseni mukaanluettuna......
Kyllä niissä kurseissa täytyy olla järkeä. Kun itse 80-luvun alussa opettelin sen purjelautailun, niin muistelen että ainakin yli parituntia siinä piti puljata ennenkuin se alkoi totella.
Ainakaan minua ei tarvinnut vastarannalta veneellä hakea:)
Uskon tosiaankin niiden kurssien auttavan, koska olen itse aina melko helposti oppinut kehon hallintaan pohjautuvat harrastukset.
Olin 70-luvulla jenkkilässä ja minua pyydettiin mukaan vesihiihtoretkelle. Kun minun vuoroni tuli, nousin ensimmäisellä yrityksellä rantavedestä ylös ja tulin siltä kierrokselta samaan paikkaan takaisin ja vesi uloittui puolisääreen.
Porukat eivät meinanneet uskoa, että se oli ensimmäinen kerta sitä touhua. No minä selitin heille, että viisivuotiaana olen aloittanut hiihtämisen suksilla lumessa.
Seuraavana kesänä olimme eräällä toisella järvellä, jossa oli niitä kelluvia pikkusia laitureita varattuna vesihiihtäjille. Minä siitä pokkana lähdin istualtani ja palasin samaan paikkaan isumaan - uikkarit kuivina. Sitä temppua jo ihmettelin itsekin kun mitään harjoittelua ei siihen ollut takana.
Tällä taustalla olin aivan äimänä kuinka vaikeata oli sitä purjelautaa hantteerata. Olisi mielenkiintoista kokeilla pitääkö se vanha sananparsi paikkaansa: " minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa", sillä en ole sitä purjelautailua yli kolmeenkymmeneenvuoteen harrastanut.
Käy ihan hyvästä kuntoilusta kun pari tuntia yrittää saada mastoa pystyyn ja joka kerta löytää itsensä merestä. Been there done that. Muutena perusasia täytyy tietää jotta onnistuu. Toinen jalka maston etupuolelle ja toinen takapuolelle. Jalat keskilinjalla, selkä tuuleen ja rauhallinen veto siitä narusta. Ohjataan siirtämällä mastoa eteen ja taakse. Vendoissa pitäisi päästä sitten purjeen toiselle puolelle. Kannattaa lähteä vastatuuleen. Uudet pullukkalaudat nousevat kevyellä tuulella huonosti tuuleen. Tai sitten en vaan osannut kun muutama kesä sitten Yyterissä kävin testaamassa. 80-luvun pitkät ja kapeat nousivat ihan ok ja sellainen tuosta mökin takaa vieläkin löytyy. Laji opettaa lukemaan tuulta. Palaute on välitön.
Silloin -80 luvulla luin kirjasta miten homma tapahtuu ja sitten laudan päälle. Ensimmäiset 3 tuntia olin enemmän vedessä ja veden alla kuin laudan päällä mutta sitten lautailu alkoi sujua. Kovaa pääsee kun on tarpeeksi tuulta. Ei sitä purjetta lihasvoimin pidellä, jos jaksaa tangossa roikkua käsillään niin jaksaa purjelautaillakkin.
Muutama vuosi purjelautailua opetti purjehduksesta enemmän kun 10 vuotta purjeveneilyä.
Kiitos, perusteltuja vastauksia. Olen tosiaan kiinnostuneempi purjehduksesta yleensä kuin lautailusta mutta kun ainoat mahdollisuudet purjehtia on olleet yli 10-metrisellä ja haluaisin oppia vähän monipuolisemmin. Lauta tai joku muu vastaava lelu voisi edustaa sitä toista äärilaitaa. Mutta kumpi opettaa purjehdusta paremmin, joku jolla vai purjelauta (edellyttäen että jollakursseja järjestetään aikuisille)?
Kumpikin opettaa purjehtimista, mutta onhan vene kuitenkin vene, vaikka pienempikin.
Sanoisin että jos purjehdus on se mitä haet, niin ota optimistijolla alle. Jos taas "urheilu" on se mitä haet, niin sitten lauta.
Minä ottaisin molemmat, sillä kumpikin touhu on hauskaa:)
Optariin ei taida mahtua 75-kiloinen äijä? Mutta joo, koetan päästä jollain pikkuvehkeellä kokaisemaan. Jotenkin vaan tuntuu että huvittaisi vähän eri kokoisilla räteillä opetella purjehduksen saloja ei mitenkään poissuljettu tuo lautakaan. Mökillähän se olisi tosiaan hauska vaikka hankkia omankin.
Optariin mahtuu isompikin äijä kun 75 kg mutta eihän se kovin hyvin sitten purjehdi. Mutta onhan vielä Laser- ja Finnjollat.
Kävin aivan untuvikkona surffauskurssin Fuerteventuralla pari vuotta sitten, ja jouduin toteamaan että se ei kyllä juurikaan muistuta purjehdusta. Yhteneväisyydet jäivät siihen, että liikutaan tuulen voimalla ja veden päällä.
Purjehdustaustani oikeastaan haittasi oppimista, kun kuvittelin että samat mekaniikat toimivat laudallakin. Ja totta kai surffailussa suurin haaste on tasapainossa ja pystyssä pysymisessä, eikä suinkaan purjehduksessa.
Surffilauta on hyvin vakaa, kunhan sen saa kunnolla plaaniin. Tasapainoilua on lähinnä vain kevyessä tuulessa. Moni vain veneellä purjehtinut ei ymmärrä suhteellisen tuulen merkitystä tai tiedä oikeaa jalustuskulmaa. Näihin asioihin ei oikein köliveneessä saa tuntumaa ja kevytveneessäkin huonommin. Samat lainalaisuudet ne toimii surffilaudallakin, surffilauta antaa vain perammin palautetta purjeen vedosta.
Miten tärkeäksi ylipäätään koette tuollaisen edellämainitun "monipuolisuuden"? Minusta se on hyödyllistä saada vähän tuntumaa kaiken kokoisiin, tosiaan laudasta ja optarista alkaen aina raskaisiin matkaveneisiin asti. Tuuli ja vesi tulevat tutummiksi näin. Toiset tuntuu olevan sitä mieltä että osta vene ja opettele, jollatausta vain haittaa.