Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    ahistaa ja pelottaa

    En ees tiiä lukeeko kukaan näitä viestejä, mutta aattelin kirjottaa silti.. Eli siis oon täysikänen tyttö ja alotan nyt viikon päästä kaksoistutkinnon vipan vuoden. Mua on yläasteelta asti kiusattu ja jätetty ulkopuolelle, haukuttu, tehty selväksi että oon "erilainen" enkä kuulu joukkoon. Mulla ei oo koulussa eikä vapaa ajalla kavereita, joten siis vietän kaiken aikani yksin, oikeestaan vaan kotona sängyssä maaten ja musiikkia kuunnellen. Mua ahistaa ja masentaa hyvin paljon, oikeestaan kaikki asiat mun elämässä. Vihaan itteäni. Pelkään sosiaalisia tilanteita, niin se on yks aika iso syy miks en oikeestaan lähe vapaaehtosesti viettämään aikaani minnekkään ihmisten ilmoille. Ko yläaste loppu, niin aattelin, että kyllä tää tästä, alkaa uus koulu ja kaikkea. No paskat, heti ekana päivänä jäin ulos uudesta luokkaryhmästä, ja oon siis ollu nää kaks vuotta oikeestaa yksin. Väsyn koulussa tosi helposti, mun keskittymiskyky on huonontunu tosi paljon, en jaksa lukea kokeisiin eikä mikää muukaan kouluun liittyen kiinnosta, kaikki vaan ahistaa ja pelottaa. Öisin saan aika huonosti nukuttua ko kelailen vaa kaikkia ajatuksia päässä. Viime talvena ajattelin, että kesällä tapan itteni vihdoin, ko niin kauvan oon jo sitä miettiny. Noh, nyt kesällä oon miettiny asioita uuelleen, ja oon päätyny siihen että en vois tehä sitä mun perheelle että lähtisin pois. Aattelin antaa elämälle vielä uuen mahollisuuen. Toivon, että jaksaisin mennä kouluun ja tehä asioita, mutta tiiän että jo ekan viikon jälkeen alan taas ajatella sitä lähtemistä, että se ois ainoo vaihtoehto lopettaa tää helvetti. Ahistusta lisää se, että meillä tulee nyt vipaksi vuojeksi uuet ryhmät, eli pitää tutustua uusiin ihmisiin. En vaan jaksa enää. En uskalla hakea apua, koska mut varmaan naurettais ulos jostaki sairaalanluukulta jos apua hakisin, koska onhan maailmassa nyt pahempiaki ongelmia ko mun huolet. En tiiä mitä mun pitäis tehä, tai siis joo ehkä pitäis hakea apua mutta noh ko en uskalla ees porukoille kertoa. Joten voisko joku vähän auttaa. Kiitos jos luit, ja anteeks ko tuli vähän pitkä.
    580
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Hae rohkeasti apua ,sinua ei varmasti naureta ulos.Kouluterveydenhoitaja voisi olla oikea henkilö,jolle puhuisit ensin .Hän ohjaa sinut sitten eteenpäin.Älä ajattele itsetuhoisia ajatuksia,saat varmasti apua ongelmiisi ,kun vaan rohkenet mennä puhumaan.Voitko puhua vanhemmillesi kotona,onko heillä aikaa kuunnella sinua.
    Terveyskeskuksen terveysneuvontanumerosta myös saat ohjausta,ja varmasti myös vastaanottoajan,kun vaan soitat kotipaikkakuntasi terveysneuvoon.
    Rohkeasti vaan nyt hakemaan apua,huomaat pian,että se kannatti.

    Äänestä

    Pahoitteluni siitä, mitä joudut ja olet joutunut kokemaan. Olen itse 27-vuotias mies ja minullekin tehtiin aikanaan koulussa hyvin selväksi, että olen "erilainen" ja etten kuulu joukkoon. Joitakin harvoja kavereita minulla kuitenkin oli. Aikuisiällä sairastuin sitten masennukseen. Sain sen kerran jo hallintaan ja elin muutaman vuoden lähes normaalia onnellista elämää, mutta vuosi sitten masennukseni puhkesi uudelleen vaikean eron yhteydessä. Nyt kärsin taas senasteisesta masennuksesta ja sosiaalisten tilanteitten pelosta, että se haittaa merkittävästi opiskelujani ja ylipäänsä uskoani tulevaan. Minulla on kyllä kavereita, joitakin aika läheisiäkin, mutta tapaan heitä suhteellisen harvoin. Viimeisen vuoden aikana olen tavannut varmaan keskimäärin yhden kaverin kerran kuussa. Enemmän vietän aikaa yksikseni tai perheenjäsenteni (isä, mummo) kanssa.

    Jos haluat jutella ja vertaistukea, tai ehkä ystävystyäkin, niin minulle voi kirjoittaa sähköpostia osoitteeseen
    [email protected]

    Äänestä

    Olet saanut hyviä vastauksia joten ei ole juurikaan lisäämistä.... muista, että olet arvokas sellaisena kuin olet.... etsi muita yksinäisiä ja saisit ystäviä. Ne, ketkä sinua hyljeksivät eivät ole ystävyytesi arvoisia.

    Äänestä

    "Mua on yläasteelta asti kiusattu ja jätetty ulkopuolelle, haukuttu, tehty selväksi että oon "erilainen" enkä kuulu joukkoon. "" Vihaan itteäni"

    Uskon, että sinun olisi syytä ehkä jutella näistä kokemuksistasi jonkun kanssa. Se voisi auttaa. Tuollainen masentaa kenet vaan.

    Huonot kokemukset voivat johtaa kierteeseen, joka johtaa eristäytymiseen muista ja masennukseen, vaikkei haluaisikaan olla yksin. Pitää muistaa, että tuossa iässä aikuistumisen kynnyksellä moni on vähän eksyksissä. Tietyllä tapaa lievempi masennus voi olla myös asia, joka saa ihmisen pysähtymään ja miettimään, mitä elämältään oikein haluaa.

    "Mulla ei oo koulussa eikä vapaa ajalla kavereita, joten siis vietän kaiken aikani yksin, oikeestaan vaan kotona sängyssä maaten ja musiikkia kuunnellen. "

    Hyvä, että olet löytänyt lohtua ja iloa musiikista. Mistä muusta saat iloa, yritä löytää näitä juttuja. Onni elämässä on loppupeleissä kiinni pienistä arkipäiväisistä hetkistä... on varmasti raskasta, jos on noin yksin ja sosiaalinen verkosto puuttuu, mutta muistathan, että asia voi muuttua tulevaisuudessa.

    "Pelkään sosiaalisia tilanteita, niin se on yks aika iso syy miks en oikeestaan lähe vapaaehtosesti viettämään aikaani minnekkään ihmisten ilmoille. "

    Valitettavasti tuohon ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa, peloille vallan antaminen tai itsensä niille altistaminen ja sitä kautta niiden voittaminen pikkuhiljaa. Sitten kun sinulla on riittävästi positiivisia kokemuksia ja itsevarmuutta takana, voit jossain vaiheessa huomata voittaneesi pelkosi.

    " Väsyn koulussa tosi helposti, mun keskittymiskyky on huonontunu tosi paljon, en jaksa lukea kokeisiin eikä mikää muukaan kouluun liittyen kiinnosta, kaikki vaan ahistaa ja pelottaa"

    Ole itsellesi armollinen. Sinulla on mahdollista suorittaa koulua hitaammassakin tahdissa (juttele opinto-ohjaajan ja kouluterveydenhoitajan kanssa), tai jos vointisi on huono, olla sairaslomalla jonkun aikaa ja hakea voimia. Masentunut mieliala heikentää keskittymiskykyä.

    "Öisin saan aika huonosti nukuttua ko kelailen vaa kaikkia ajatuksia päässä. "

    Unta parantaa esim tietyt asiat

    - ajatusten nollaus ennen nukkumaanmenoa: esim. lehden luku, youtube on pullollaan kun hakee sanalla "relaxation" tai "asmr" videoita, joita voi käyttää apuna rentoutumiseen (laittaa kuulokkeet päähän). Myös kehon rentouttaminen mielikuvaharjoittelulla voi auttaa http://oivamieli.fi/pitka_rentoutus.php
    -vältä kännykän käyttöä juuri ennen nukkumaanmenoa(kännykän näytön valo) ja kirkkaiden valojen päällä oloa ennen nukahtamista. Ne virkistävät.
    - liikunta päivällä(on lääke moneen muuhunkin kuten masennukseen ja stressiin)
    - kofeiinin ja raskaan syömisen välttäminen illalla
    - saman unirytmin pitäminen

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    100793 kirjoitti:

    En ees tiiä lukeeko kukaan näitä viestejä, mutta aattelin kirjottaa silti.. Eli siis oon täysikänen tyttö ja alotan nyt viikon päästä kaksoistutkinnon vipan vuoden. Mua on yläasteelta asti kiusattu ja jätetty ulkopuolelle, haukuttu, tehty selväksi että oon "erilainen" enkä kuulu joukkoon. Mulla ei oo koulussa eikä vapaa ajalla kavereita, joten siis vietän kaiken aikani yksin, oikeestaan vaan kotona sängyssä maaten ja musiikkia kuunnellen. Mua ahistaa ja masentaa hyvin paljon, oikeestaan kaikki asiat mun elämässä. Vihaan itteäni. Pelkään sosiaalisia tilanteita, niin se on yks aika iso syy miks en oikeestaan lähe vapaaehtosesti viettämään aikaani minnekkään ihmisten ilmoille. Ko yläaste loppu, niin aattelin, että kyllä tää tästä, alkaa uus koulu ja kaikkea. No paskat, heti ekana päivänä jäin ulos uudesta luokkaryhmästä, ja oon siis ollu nää kaks vuotta oikeestaa yksin. Väsyn koulussa tosi helposti, mun keskittymiskyky on huonontunu tosi paljon, en jaksa lukea kokeisiin eikä mikää muukaan kouluun liittyen kiinnosta, kaikki vaan ahistaa ja pelottaa. Öisin saan aika huonosti nukuttua ko kelailen vaa kaikkia ajatuksia päässä. Viime talvena ajattelin, että kesällä tapan itteni vihdoin, ko niin kauvan oon jo sitä miettiny. Noh, nyt kesällä oon miettiny asioita uuelleen, ja oon päätyny siihen että en vois tehä sitä mun perheelle että lähtisin pois. Aattelin antaa elämälle vielä uuen mahollisuuen. Toivon, että jaksaisin mennä kouluun ja tehä asioita, mutta tiiän että jo ekan viikon jälkeen alan taas ajatella sitä lähtemistä, että se ois ainoo vaihtoehto lopettaa tää helvetti. Ahistusta lisää se, että meillä tulee nyt vipaksi vuojeksi uuet ryhmät, eli pitää tutustua uusiin ihmisiin. En vaan jaksa enää. En uskalla hakea apua, koska mut varmaan naurettais ulos jostaki sairaalanluukulta jos apua hakisin, koska onhan maailmassa nyt pahempiaki ongelmia ko mun huolet. En tiiä mitä mun pitäis tehä, tai siis joo ehkä pitäis hakea apua mutta noh ko en uskalla ees porukoille kertoa. Joten voisko joku vähän auttaa. Kiitos jos luit, ja anteeks ko tuli vähän pitkä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu