Hei. Elän sellaisessa suhteessa, missä omat lapseni ovat jääneet exälle, näen heitä joka toinen viikonloppu. Elän kovasti rakastamani naisen kanssa, olen tehnyt paljon uhrauksia hänen ja suhteemme eteen, mutta minusta tuntuu ettei hän ole valmis samaan. Hänellä on edellisestä liitosta pieni lapsi, johon hän on hyvin kiintynyt. Aikaisemmin elimme viikko-viikko periaatteella, siis viikko lapsia ja viikko kaksin, aikuisten kesken. Nyt se on ruvennut olemaan mennyttä, ja tulevaisuus näyttää siltä, että olemme enemmän hänen lapsensa kanssa, ehkä jopa koko ajan. En oikein olisi valmis siihen, kaipaisin myös ihan kahdenkeskistä aikaa hänen kanssaan. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Uusioperheen arkea
Mitäoikeinteen
378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on se vanha totuus pitkässä juoksussa, ettei se vaihtamalla parane. Sitten vaihdat taas. taas, ja taas....
Oikeesti se olis ollu se eka suhde, jota olis pitänyt työstää.
Voihan se parantuakin. Kaikista ei voi työstää, koska kaikki nyt vaan ei kuulu yhteen vaikka rakaastuessa niin luuleekin.
Mun exäni ei oo päivääkään teini-iän jälkeen ollut sinkku. Aina 4-5 vuotta ja uus. Olin varma että musta seuraavakin on sen saman ajan, mutta onhan nuo jo ollut yli kymmenen vuotta naimisissa. Ehkä hän on sit se oikea, minä en ollut.
Jep, ihan turhanpäiväisiä vastauksia. Lukekaa hyvät ihmiset edes se viesti, ennenkuin kirjoitatte mitään. En kaivannut vanhaa suhdettani töissä exää, mietin sitä miten minulla on tai ei ole tilaa tässä uudessa suhteessa, ja tuleeko minusta siinä vain se "mahdollistaja", joka huomioidaan silloin, kun kaikki muut tarpeet on tyydytetty. Kaipasin tasavertaista suhdetta, en pelkkää talonmiehen roolia. Kiitti tyhjästä.