Tässä syksyä kohden kun mennään, alkaa oma syntymäpäivä läheneen tullen taas vuoden vanhemmaksi... Ajatukset juoksevat omissa lapsissa, omassa perheessä ja toimivassa rakkauden täyteisessä parisuhteessa. Ongelmana on vain se, että ei ole omaa perhettä, ei miestä eikä lapsia ja ikääkin tulossa jo 36v.
Ihmiset kyselevät, että miksei minulla ole vielä lapsia ja missä on mieheni on? Ahdistaa ja satuttaa henkisesti moiset kysymykset todella paljon. Sitä toimivaa parisuhdetta ei ole vain sattunut elämääni, mihin olisi voinut saattaa jälkipolvea.
Rakastan lapsia ylikaiken. Itsestäni olen huomannut sen, että olen yrittänyt vältellä viimeisen viiden vuoden aikana lähipiirini lapsiperheitä. Syynä on se, että joka kerta kun touhuilen lasten kanssa ja näen heidän onnellisia hetkiä, lohdutan heitä pettymysten ja itkujen tullen tuntien itseni heidän seurassa luotettavaksi aikuiseksi, niin itselle tulee todella paha olo. Alan pohtimaan, että mitä olen tehnyt niin väärää, ettei minulle ole onnea suotu oman perheen saamiseksi?
Tiedän, että olisin hyvä äiti. Tiedän, että olisin rakastava nainen miehelle, jolle kykenen puhumaan asioista avoimesti ja tekemään parisuhteen ja perheen eteen kaiken tarvittavan.
Eniten satuttaa se, että perheelliset ystävät kokevat minun olevan selkeästi heistä irtautunut, enkä enää heille niin läheinen. En vain osaa heille kertoa, kuinka paha olo minulla on lasten seurassa, koska olen heille siitä niin kateellinen ja itse kaipaa sitä samaa päivittäiseen arkeen, mitä ystävillä on. Miten kertoa heille, että jokainen hetki lasten seurassa tuhoaa minua sisältä päin. Miten kertoa, että itken joka ikinen kerta heidät nähtyä kotona yksin pahan olon vallassa... Toisinaan myös puren huulesta paikan päällä, koska muhun sattuu niin paljon nähdä vanhemmille lapsista tuleva onni ja ylpeyden aihe. Kateellisuus siitä, kun ystäviä kutsutaan äideiksi ja isiksi. Miten saada oman lapsen omaava aikuinen nainen ja mies ymmärtämään, miltä tuntuu olla sinkku lapseton aikuinen nainen, joka on jo pitkään kaivannut ja halunnut omaa perhettä.
Sitä miettii jo miten saada omia lapsia ilman parisuhdetta. Onko uskallusta hankkia lasta ilman toista vanhempaa. Onko tarpeeksi rahaa elättää itseään ja isätöntä lasta. Onko keinohedelmöitys oikea ratkaisu? Olen myös miettinyt homo ystäviä ja heidän halukkuutta vanhemmaksi. Olen miettinyt netissä tarjottaviin sperman luovuttajiin rahaa vastaan. Tämä taas ei jotenkin tunnu luonnolliselta tavalta. Vai alanko harrastamaan yhden illan juttuja ilman ehkäisyä, mikä taas ei ole yhtään minua. Eikä moraalisesti oikein.
Parisuhdetta etsiessä minulle tärkeintä on aina ollut vastakkaisessa sukupuolessa luonne. Ulkonäkö ei ole koskaan ollut minulle kriteeri löytää sitä "oikeaa" miestä. Mitä sillä "palkinto" ulkonäöllä tekee, jos päässä ei mikään sellainen ratas pyöri, mikä saisi minut toisesta kiinnostumaan. Ja jos joku nyt aattelee tekstistäni, ettei suhteeni ole kestäneet kun ei ole seksiä. Kyllä, seksi kuuluu ehdottomasti toimivaan parisuhteeseen ja sitä myös pitää olla. Ja ei, en ole nymfomaani, etten sitä vaadi toisen kuntoon nähden liikaa...
Kysymys kuuluukin...
Mistä siis etsiä ja löytää mies, jonka kanssa asiat toimisivat niin onnekkaasti, että olisin onnellinen perheen äiti rakastavassa parisuhteessa?
Ihmiset kyselevät, että miksei minulla ole vielä lapsia ja missä on mieheni on? Ahdistaa ja satuttaa henkisesti moiset kysymykset todella paljon. Sitä toimivaa parisuhdetta ei ole vain sattunut elämääni, mihin olisi voinut saattaa jälkipolvea.
Rakastan lapsia ylikaiken. Itsestäni olen huomannut sen, että olen yrittänyt vältellä viimeisen viiden vuoden aikana lähipiirini lapsiperheitä. Syynä on se, että joka kerta kun touhuilen lasten kanssa ja näen heidän onnellisia hetkiä, lohdutan heitä pettymysten ja itkujen tullen tuntien itseni heidän seurassa luotettavaksi aikuiseksi, niin itselle tulee todella paha olo. Alan pohtimaan, että mitä olen tehnyt niin väärää, ettei minulle ole onnea suotu oman perheen saamiseksi?
Tiedän, että olisin hyvä äiti. Tiedän, että olisin rakastava nainen miehelle, jolle kykenen puhumaan asioista avoimesti ja tekemään parisuhteen ja perheen eteen kaiken tarvittavan.
Eniten satuttaa se, että perheelliset ystävät kokevat minun olevan selkeästi heistä irtautunut, enkä enää heille niin läheinen. En vain osaa heille kertoa, kuinka paha olo minulla on lasten seurassa, koska olen heille siitä niin kateellinen ja itse kaipaa sitä samaa päivittäiseen arkeen, mitä ystävillä on. Miten kertoa heille, että jokainen hetki lasten seurassa tuhoaa minua sisältä päin. Miten kertoa, että itken joka ikinen kerta heidät nähtyä kotona yksin pahan olon vallassa... Toisinaan myös puren huulesta paikan päällä, koska muhun sattuu niin paljon nähdä vanhemmille lapsista tuleva onni ja ylpeyden aihe. Kateellisuus siitä, kun ystäviä kutsutaan äideiksi ja isiksi. Miten saada oman lapsen omaava aikuinen nainen ja mies ymmärtämään, miltä tuntuu olla sinkku lapseton aikuinen nainen, joka on jo pitkään kaivannut ja halunnut omaa perhettä.
Sitä miettii jo miten saada omia lapsia ilman parisuhdetta. Onko uskallusta hankkia lasta ilman toista vanhempaa. Onko tarpeeksi rahaa elättää itseään ja isätöntä lasta. Onko keinohedelmöitys oikea ratkaisu? Olen myös miettinyt homo ystäviä ja heidän halukkuutta vanhemmaksi. Olen miettinyt netissä tarjottaviin sperman luovuttajiin rahaa vastaan. Tämä taas ei jotenkin tunnu luonnolliselta tavalta. Vai alanko harrastamaan yhden illan juttuja ilman ehkäisyä, mikä taas ei ole yhtään minua. Eikä moraalisesti oikein.
Parisuhdetta etsiessä minulle tärkeintä on aina ollut vastakkaisessa sukupuolessa luonne. Ulkonäkö ei ole koskaan ollut minulle kriteeri löytää sitä "oikeaa" miestä. Mitä sillä "palkinto" ulkonäöllä tekee, jos päässä ei mikään sellainen ratas pyöri, mikä saisi minut toisesta kiinnostumaan. Ja jos joku nyt aattelee tekstistäni, ettei suhteeni ole kestäneet kun ei ole seksiä. Kyllä, seksi kuuluu ehdottomasti toimivaan parisuhteeseen ja sitä myös pitää olla. Ja ei, en ole nymfomaani, etten sitä vaadi toisen kuntoon nähden liikaa...
Kysymys kuuluukin...
Mistä siis etsiä ja löytää mies, jonka kanssa asiat toimisivat niin onnekkaasti, että olisin onnellinen perheen äiti rakastavassa parisuhteessa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.