Olen tk-eläkkeellä oleva 6-kymppinen sinkku. Olen nyt lähes 10 v höperöitynyt kämpässä, kun aina on joku vaiva, kipu, särky ja pahin kaikista krooninen unettomuus. Ei ole rahaa eikä kykyjä tavata kavereita, eikä niitä tapaamispyyntöjä juuri enää ole tullutkaan, kun aina joudun kieltäytymään. Lisäksi masentaa alapuolellani asuva ukko, joka polttaa tupakkaa parvekkeellaan 24 h, ja hajut tulevat kaikki tähän yläpuolella olevaan kämppään (eli minulle). Puhe ei tuohon äijään auta. Haluaisin pois tästä, mutta joudun olemaan ainakin vuoden loppuun. Löytyykö sitten mieluinen asunto minulle? Kiva olisi joku miesystäväkin löytää/saada, mutta onko näkyvissä? Löytyykö netistä? Vaan kukapa näin köyhää ja kipeää jaksaisi..? Kiitokset etukäteen, jos ehdit vastata.
Unijukalle, kiitos!
AllOver
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tietysti on otettava aina realiteettit huomioon, muta ei ripaus optimismismia kuitenkaan olisi pahitteeksi. Vaikka "köyhäksi ja kipeäksi" itseäsi luonnehdit, niin sitä tärkeämpää lienee kuitenkin että on oikeanlainen elämänasenne, ja muutenkin arvot kohdillaan. Sitä kautta siis näitä muutoksia paremmin voisi alkaa tapahtumaan.
Siis tärkeää olisi saada sinut itsesi positiiviseen vireeseen, jossa näkisit myöskin mielekkäitä asioita. Jos olet esim.muuttoa nyt harkitsemassa, niin sitä voisi ajatelle niinkin, että ensin alkaa muuttaa itseään positiiviseen ja mielekkääseen suuntaan. Eli kuten olen joskus aikaisemminkin maininnut näistä asuntoasioista: idässähän (eli Aasiassa) koti on ihmisen itsensä symboli. Ja kun muutat kotiasi, niin muutat silloin myöskin itseäsi. Mutta myöskin se ratkaisee, että millainen on oma asenteesi, sillä muutossa voi myöskin kuljettaa muuttokuorman mukanasi kaikki entiset asiat (symbolisesti) jolloin mikään ei muutukaan. Taikka päinvastoin, muutto voi vapauttaa ja tuoda uutta energiaa sekä uusia mahdollisuuksia. Siis pitäisi ehkäpä jo nyt alkaa erottelemaan niitä asioita, jotka elämässäsi ovat mielekkäitä. (Ja hyvä olisi muuttaa rauhalliselle paikalle, jossa on ehkä jonkinlaista luontoakin lähellä. Eikä esim.korkeita liike- tai teollisuusrakennuksia viemässä tilaa maisemalta.)
Yksinoloa ei kannattaisi väheksyä, sillä silloin ihmisellä on parempi mahdollisuus löytää "sisäinen valonsa", ja tämä elämän matkahan on aina sisäinen matka. Mutta yksin olemista ei pitäisi nähdä sinänsä esteenä millekään. Päinvastoin, mutta paljonhan merkitsee tietenkin sekin, että miltä itsestäsi tuntuu.
Miettisin kuitenkin niin, mm.tuon miesystävän etsinnän suhteen, että ensin alkaisit tehdä noita pieniä muutoksia elämääsi, ja etsisit mm.mielekästä aktiviteettia jonkin verran, niin paljon kuin on mahdollista tilanteessasi, ja etenkin tosiaankin niin että tuo toiminta tuntuisi itsestäsi mielekkäältä.
Näillä eväillä olisi mahdollista uuteen alkuun. Että vähitellen löytäisit yhä mielekkäämpiä asioita, ja sitä kautta ihmissuhteitakin. Elämä on tehty koettavaksi, se on matka ja jopa seikkailu, jossa pitää uskaltaa tehdä ja matkata "kohti tuntematonta" aika ajoin ! !