Tervehdys!
Käväisin uudella S Mersullani pikavisiitin Hiekkaharjun paikallisessa. Tarkoitus oli pikku iltapala nauttia, mutta sisään päästyäni ymmärsin, tyytyväni vichypulloon.
Sisään astuttuani, tervehdin ystävällisesti hymyillen portsaria ja koska hän oli viitisen senttiä minua lyhyempi ja vähemmän harteikas, paitsi vyötäröltä, rohkenin tunnussanankin sanoa.
Siihenpä portsari myhäillen vastasi minulle: Taisit tulla lerppaa tapaamaan.
Myönsin toki aikeeni ja ihmettelin, miten hänet täälläkin lerppana tunnetaan, johon mies auliisti vastasi tämän olevan vanhan homon, pikkupoikien jahtaajan viimeisimpiä kusumanimiä, niitä aiempia onkin jo mekoinen jono, erilaisista numeroista, Z kirjaimesta jne. lähtien.
Portsari kertoi todennäköisesti lerpan tulevan kyllä tänäänkin kerjäämään vakiporukalta kaljat, että meneppä peremmälle odottelemaan.
Astuin sisään ja istahdin erään kaljaporukan läheiseen pöytään. Portsari käväisi miesten luona kertomassa jotain ja pian siitä eräs tyhjää tuoppiaan vilautellen, lausahtikin minulle, haluatkos lerpasta tietoja, me kyllä voimme auttaa, tulehan istumaan lähemmäs. Istahdin samaan pöytään ja havaitsin kaikkien tuoppien olevan tyhjiä ja miesten minua vilkuillen kallistelevan niitä. Vinkkasin, yskän ymmärtäen, tarjoilijan pöytäämme ja kättä heilautin kaaressa pöydän yli, sanoen tuopit täyteen tyhjetessä.
Näin alkoi alkuiltani paikallisessa.
Siinä kun uudet tuttuni alkoivat turinoimaan, pian kuului ovelta kauheaa kiroilua ja kamala haju iski sieraimiin, pöytäseurue virkkoi yhteen ääneen; lerppa saapuu.
Lerppa vain ei päässyt portsaria pidemmälle, portsari kieltäytyi ehdottomasti päästämästä nukkavierua, kesällä vanhassa villaulsterissa sisäänpyrkivää, haisevaa ukkorähjää sisälle.
Tästäpä lerppa suuttui! Käänsi selkänsä portsarille ja tempaisi ulsterin ylös ja housut alas, näyttäen Lerpan merkit portsarille. Siinä varmaankin pariin viikkoon pesemätön, paskaa täynnä oleva takamus, näytti paikallaolijoille luonteensa.
Portsari kiitti ja potkaisi lerppaa peräpäähän, antaen nopean vauhdin spurgulle ja huutaen perään, pariin kuukauteen ei sitten tänne asiaa!!!
Siinä sitten alkoikin jutustelumme lerpasta ja hänen Hua Hinin ja Pattayan matkoistaan, mutta siitä en nyt ehdi kirjoittaa enempää, ehkäpä toiste?
Lerppa on kuitenkin totista totta ja Hiekkaharjussa tuntevat spurgurievun hyvinkin, sen verran voin valottaa asiaa kuitenkin, että velipoikansa Jyväskylästä oli kerran maksanut matkansa Thaimaahan ja aivan uskomaton oli tuo matka ollut...
Hui Hailaiset aloittivat jo aiemmin tyhmät puheensa ja nyt yhdessä Lerppaharjulaisten kanssa, viihdyttävät meitä kauheimmilla kirjoituksillaan, ylpeillen saannoksistaan palstoilla ja kuvitellen Hui Hain nousevan tällä tavoin uuteen kukoistavaan nousuun, mutta toivotonta on taistelunsa...
Don Quijoten tavoin Hui Hailaiset yrittävät Lerppaharjun Sancho Panzat apunaan kiivetä matkailupalstojen valtiaiksi, hävyttömillä puheillaan, mutta toisin on käynyt! Vähäinenkin arvostus Hui Haita kohtaan on kansan silmissä kadonnut ja niinpä heidän arvostuksensa on nostanut viihtyisän ja rauhallisen Pattayan, Thaimaan helmen, matkailun kärkeen, paikkaan, joka sille luontojaan kuuluukin.
Käväisin uudella S Mersullani pikavisiitin Hiekkaharjun paikallisessa. Tarkoitus oli pikku iltapala nauttia, mutta sisään päästyäni ymmärsin, tyytyväni vichypulloon.
Sisään astuttuani, tervehdin ystävällisesti hymyillen portsaria ja koska hän oli viitisen senttiä minua lyhyempi ja vähemmän harteikas, paitsi vyötäröltä, rohkenin tunnussanankin sanoa.
Siihenpä portsari myhäillen vastasi minulle: Taisit tulla lerppaa tapaamaan.
Myönsin toki aikeeni ja ihmettelin, miten hänet täälläkin lerppana tunnetaan, johon mies auliisti vastasi tämän olevan vanhan homon, pikkupoikien jahtaajan viimeisimpiä kusumanimiä, niitä aiempia onkin jo mekoinen jono, erilaisista numeroista, Z kirjaimesta jne. lähtien.
Portsari kertoi todennäköisesti lerpan tulevan kyllä tänäänkin kerjäämään vakiporukalta kaljat, että meneppä peremmälle odottelemaan.
Astuin sisään ja istahdin erään kaljaporukan läheiseen pöytään. Portsari käväisi miesten luona kertomassa jotain ja pian siitä eräs tyhjää tuoppiaan vilautellen, lausahtikin minulle, haluatkos lerpasta tietoja, me kyllä voimme auttaa, tulehan istumaan lähemmäs. Istahdin samaan pöytään ja havaitsin kaikkien tuoppien olevan tyhjiä ja miesten minua vilkuillen kallistelevan niitä. Vinkkasin, yskän ymmärtäen, tarjoilijan pöytäämme ja kättä heilautin kaaressa pöydän yli, sanoen tuopit täyteen tyhjetessä.
Näin alkoi alkuiltani paikallisessa.
Siinä kun uudet tuttuni alkoivat turinoimaan, pian kuului ovelta kauheaa kiroilua ja kamala haju iski sieraimiin, pöytäseurue virkkoi yhteen ääneen; lerppa saapuu.
Lerppa vain ei päässyt portsaria pidemmälle, portsari kieltäytyi ehdottomasti päästämästä nukkavierua, kesällä vanhassa villaulsterissa sisäänpyrkivää, haisevaa ukkorähjää sisälle.
Tästäpä lerppa suuttui! Käänsi selkänsä portsarille ja tempaisi ulsterin ylös ja housut alas, näyttäen Lerpan merkit portsarille. Siinä varmaankin pariin viikkoon pesemätön, paskaa täynnä oleva takamus, näytti paikallaolijoille luonteensa.
Portsari kiitti ja potkaisi lerppaa peräpäähän, antaen nopean vauhdin spurgulle ja huutaen perään, pariin kuukauteen ei sitten tänne asiaa!!!
Siinä sitten alkoikin jutustelumme lerpasta ja hänen Hua Hinin ja Pattayan matkoistaan, mutta siitä en nyt ehdi kirjoittaa enempää, ehkäpä toiste?
Lerppa on kuitenkin totista totta ja Hiekkaharjussa tuntevat spurgurievun hyvinkin, sen verran voin valottaa asiaa kuitenkin, että velipoikansa Jyväskylästä oli kerran maksanut matkansa Thaimaahan ja aivan uskomaton oli tuo matka ollut...
Hui Hailaiset aloittivat jo aiemmin tyhmät puheensa ja nyt yhdessä Lerppaharjulaisten kanssa, viihdyttävät meitä kauheimmilla kirjoituksillaan, ylpeillen saannoksistaan palstoilla ja kuvitellen Hui Hain nousevan tällä tavoin uuteen kukoistavaan nousuun, mutta toivotonta on taistelunsa...
Don Quijoten tavoin Hui Hailaiset yrittävät Lerppaharjun Sancho Panzat apunaan kiivetä matkailupalstojen valtiaiksi, hävyttömillä puheillaan, mutta toisin on käynyt! Vähäinenkin arvostus Hui Haita kohtaan on kansan silmissä kadonnut ja niinpä heidän arvostuksensa on nostanut viihtyisän ja rauhallisen Pattayan, Thaimaan helmen, matkailun kärkeen, paikkaan, joka sille luontojaan kuuluukin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi että olisi kertakaikkiaan ihanaa kuulla lisää tämän lerpan toilailuista, lupaathan kirjoittaa, meitä Pattayaan ihastuneita tyttöjä on monia, minunkin ystävättäriä 6.
Terve taas, en ehtinyt aiemmin kirjoittamaan lisää, Hiekkaharjun käynnistäni, mutta nyt!
Niin se lerpan Thaimaan reissu:
Vuosia sitten lerpan velipoika oli lähtenyt Thaimaahan, Hua Hiniin, taloja kauppaamaan ja onnistunutkin huijaamaan monia suomalaisraukkoja, näistä oli kertynyt voittoakin sievoisesti, jotka kuitenkin olivat kuulemma huvenneet täysin myöhemmin ja tyhjätaskuna joutunut palaamaan Suomeen takaisin. No silloin kuitenkin oli vielä varoja jäljellä ja päättikin kustantaa lerpan Thaimaan iloja katsastamaan, luvaten matkat, asumisen ja ruoat tarjota, lerpan vain pitäisi itse kustantaa viihdepuoli.
Ahkerasti pulloja keräämällä, lerppa olikin saanut sievoiset satakunta € kerättyä ja velipoika oli vielä neuvonut, että vaihtaa rahat vasta Thaimaassa, niin saa kunnon kurssin.
Niinpä sateisena lokakuun lopun iltana lerppa nousi Finnairin halpapaikalle BKK suuntana. Lentopelkoisena oli lerpalta lurahtanut isompi hätä housuun, jo lennon alussa ja lentoemo joutuikin lerppaa pyytämään siistiytymään koneen vessaan, onneksi lerpalla oli varmuudeksi toiset omistamansa alushousut jenkkikassissa mukana joten nyökkäillen emolle, otti ylähyllyltä muutamia vuosia vanhat, hieman repaleiset raappahousut mukaan vessaan ja näin saatiin taas hieman siedettävämpi haju lerpan lähistöllä istuvillekin.
Aikanaan kone laskeutui Bangkokin kansainväliselle kentälle. Kysäisin lerpan tuntevilta, oliko silloin vielä Don Mueang käytössä, vaiko jo Suvalle mastkasi. Eivät tienneet, lerppa oli vain hokenut oli se iso kenttä, oli se.
Kentältä matka jatkui Bussilla Hua Hiniin ja lerppa ihmetteli valtavan kauan kestänyttä matkaa, oliko tänne kenties yli viisisataa kilometriä kentältä.
Hua Hinissä lerppa kotiutui nopeasti pikku huoneen kopperoon, puolittain keskeneräisesssä talossa, joka näytti lerpankin mielestä ammattitaidottomien rakentajaksi opiskelevien harjoitustyöltä. Pesuammeen kokoinen uima-allaskin oli alueelle sijoitettuna useamman tönön käyttäjien jaettavaksi.
Jatkan toisella kertaa, nyt täytyy lähteä Oloon nauttimaan pikku purtavaa.
Poikaraasu hakeudu pikkaisen nopeasti hoitoon, reppana... eikä tämä bangkokin lentokenttä ole edes iso, kunhan käyt siellä muutaman kerran, maahan pääsee ainoastaan yhdestä paikasta... muuten mitä nautintoa antaa kirjoittaa 24/7 totaalipaska, reppana... voisin väittää kirkkain silmin että sinulla poikaraasu ei ole kirkkaimmat kynttilät käytössä, kirjoita reppana lerppa kirja, jos se helpottaa oloasi, reppana.
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa!!!
Kovin oli ollut iso kenttä lerpalle, joka ekakertaa Bangkokiin pääsi, avuliaan veljensä avustuksella.
Toivottavasti saamme kuulla lisää lerpan seikkailusta Hua Hinissä!
Muuten, mitä nautintoa on lerpalla kirjoittaa todellista paskaa Pattayasta, päivästä toiseen???
Hakeuduhan hoitoon jo, ei tuollainen ole järkevän ihmisen hommia, vain henkilö, jolla kaikki kynttilät ovat jo sammuneet, harrastaa moista!!!
Lähetäppä yhteystietosi, niin hyvä ystäväni, eräs johtava psykiatri on todellakin kiinnostunut tapauksestasi ja haluaisi auttaa sinua suurissa ongelmissasi.
Näytettyäni hänelle moninaisia kommenttejasi palstoilla, alkoi hän jo vakavasti pelkäämään yleisen turvallisuuden puolesta.
Toivottavasti lerppa annat pian yhteystietosi, autamme varmasti sinua!
Pitkästä aikaa on hyvä jatkaa, lerpan muistelmia.
Niin arvoisat lukijat, muistanette ehkäpä, että lerppa oli jo ainoalla Thaimaan reissullaan(poisluettuna tuhannet ja taas tuhannet Googlella suoritetut virtuaalimatkat), ehtinyt Hua Hiniin ja hän oli pikäaikaisen pullonkeruun ansiosta saanut hänen oloissaan valtaisan noin sadan € :n huvittelurahaston hankittua.
Niinpä toisena iltana hän ehdotti, että hänet kuljetettaisiin paikallisista, lihallisista iloista nauttimaan ja haettaisiin sittemmin seuralaisen kera pikkuhuoneeseen, koko yön viettoon, hänellehän oli jo hankittu paikallinen prepaid puhelimeen ja velipojan, sekä vaimonsa numerot tallennettu.
Niin lerppa lähti kaupungille aivan sinne haluamiensa syntien ääreen, Hiltonin viereiselle kadulle. Piankos siellä lerppa oli seuraa saanut, viehättävästä neitosesta ja sopinut aivan aamuun asti kestävästä nautintojen yöstä neitosen kanssa, lerppahan oli ottanut sanakirjan suomi-thai-suomi mukaan, lainaksi.
Neitonen kyllä puhui loistavaa englantiakin, ainakin siltä se lerpasta kuulosti, joka ei lainkaan muuta kuin suomea ollut opiskellut. Viehkeällä äänellä lerppa kuuli neitosen kuiskaavaan. Ai laaw juu daaling, kiss mii, samalla neitonen antoi oikean kielipusun lerpalle, jolta simät muljahtivat nurin tuosta ja nopeasti lerppa kaivoi lomakon pohjalta neitoselle vaaditut 2000 THB. Sitten soitto hakijalle, nopsaan pitäisi tulla, nyt on kiire, äkkiä, äkkiä.
Niin sitä päästiin lerpan pieneen kämppään, hieman siinä yömyöhällä olivat sukulaiset ihmetelleet, onko neidolla äänenmurros vai kenties paha kurkkutulehdus?
Lerppahan siinä halpaa alkoholia nautittuaan oli jo aika pätkässä, tapansa mukaan ja hoputteli sänkyyn neitoa, joka nopeasti sammutti valot ja riisuitui pimeässä, lerpan viereen painautuen. Lerppa siinä alkoi hyväilemään petikaveriaan ja huomasikin hetken kuluttua tällä olevan hieman outo värkki jalkojen välissä, aivan erilainen, kuin Jallussa ja Kallessa kuvatut! Helvetti! Sillähän on munat ja minä raukka maksoin kaiken etukäteen, tuumasi lerppa itsekseen humalaisilla aivoillaan.
No, maksettu mikä maksettu, kyllä rahalle on otettava vastine päätti lerppa ja niin he nauttivat koko yön.
Tuosta yöstä lähtien lerppa alkoikin suhtautua sangen myötämielisesti kaikkeen homouteen, ladyboyhin jne. Siitä ei kauaa mennytkään kun lerppuuden ansiosta muutti sukupuolielämänsä vastaamaan täysin heidän elämäänsä!
Nyt oli jo puolet varoista kulutettu, mutta vielä oli toinen puolikas jäljellä ja mitä sillä saakaan, lerppa mietiskeli.
Sen tulette seuraavassa jaksossa kuulemaan, joka aikanaan jälleen noussee hittikirjoitukseksi tällä palstalla, aiempien ja tämän kertomuksen tapaan...
On se niin kertakaikkisen hyvä asia, että voi alkaa pätemään jo kello 5 yöllä.
Olet aivan oikeassa, lerppahan alkoi jo yöllä ennen kahta ja päivän kestää jälleen.
Myöhäinen aamu täällä meillä tuo on, päiväksi voisi sanoa.