en ymmärrä edes omaa itseä enää, olen kuollut sisältä, mikään ei liikuta, olen vaan yksin ja yksin..en tapaa enää ketään, itken ja itken ja lopulta kyyneleet ovat vaan loppuneet, en jaksa enää elää, kaikki sattuu, ei tämmöinen ole enää elämää...pelkään kaikkea ulkoa, ihmisiä, ulkoilmaa...valvon koko yöt en ole saanut kuin pari tuntia nukuttua..mitä enää teen, eilenkin yritin itsemurhaa kun vedin monen viikon lääkeet kerralla, en saanut kuin nukuttua pitkään, eli sekin epäonnistui...pilaan aina kaiken...
mielentila
shameless
691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun täytät 10v.
En ole aloittaja, mutta miten pääsee ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin, että voisi täyttää 10 ja parantua?
Minä koen samoin. Elämäni on tyhjää, olen kuollut sisältä. Päiväni kuluvat miettiessä kuolemaa monta kertaa toistuvasti
Minä tosin tiedän sisäiseen kuolemaani syynkin. Hain "apua" sairaalasta ja sain sitä enemmän kuin olisin halunnut ja erilaisia lääkityksiä, mitkä ovat pilanneet loputkin elämästäni, mitä siinä ikinä oli jäljellä. Lääkäri lääkitsi minut aivan yli. Sain myös traumoja ajalta, jotka pyörii mielessä. En kykene itkemään enää, olen kuori enää. Lääkitysten jälkeen uneni on olleet vielä enemmän katkonaisia ja lyhyempiä.
Tiedän, että alan olla hyvin itsetuhoinen, mutten ikinä enää erehdy hakemaan apua kokemani jälkeen
Mutta jos koet hyötyväsi avusta, hae sitä
Mene uudelleen lääkäriin ja kerro totuus, mikä lääkityksestä tuli. Se ei ole varman sopinut sinulle. Kyllä se pääsi selviää ja ei tarvitse nyt vielä alistua kuolemaan.
Mieti tarkkaan, luopuisitko elämästäsi? Antaisit sen pitkäaikaissairaalle, joka taistelee hengestään?
Vain sinulla on avaimet umpiostasi, joten käytä niitä!
Lääkkeet eivät ole ainut vaihtoehto.
Mä poltin kukkaa ja kävelin metsässä. Olo oli kun liisa ihmemaassa. Kaikki näytti kauniilta ja kuului vaan linnunlaulua ja tuuli humisi puissa. Siistii. Ei masentanu eikä vituttanu...
;>