Hei!
Olen pedofiili ajatusten tasolla(koen myös olevani oikeasti) ja minulla on ajatuksia nuoria tyttöjä kohtaan. Asia miksi halusin ottaa asian puheeksi on, minulla on nuori tyttölapsi ja en osaa suhtautua tähän tyttöön luonnollisesti ajatusteni takia ja ylipäätään tuntuu, että nuorien tyttöjen kanssa olen monesti sanaton tästä johtuen. Tiedän eron, kun olen poikalapsien kanssa tekemisissä, niin kanssa käymiseni on jotenkin luonnollista tai ainakin näin koen ja ajattelen. Koen, että isyyteni jotenkin kärsii tämän takia. Koen, että en kynene lähestymään heitä normaalisti. Poikalapsia saatan ottaa syliin ja silitellä, mutta tyttöihin en sitä samaa tee.
Nämä ajatukset on jotenkin pakon omaisia ja ne pyörivät lähes jatkuvasti mielessä, siis varsin silloin, kun näen heitä. Teon tasolla en halua sitä tehdä, mutta silti se pyörii useasti mielessä. Välillä mä ajattelen, että musta näkee ihan ulospäin, mitä ajattelen tai, mihinkä silmäni menevät.
Siinä, että en osaa/kautta halua kohdata tyttöjä samallalailla, voi johtua siitä, että näin koen jotenkin suojelevani itseäni/himojani, jotka saattaisivat nousta näin toimiessani.
Tiedän järjellisesti, että tämä on luonnotonta ja että lapsi on lapsi, mutta silti minulla
on sellainen olo, että aivankuin olisin ohjelmoitu ajattelemaan näin. Itsetyydytyksessä
ajattelen heitä fantasioiden kautta monestikkin, mutta tämä ei ole jatkuvasti mielessä sitä tehdessä.
En tiedä, onko täällä ihmisiä, joilla kokemusta kyseisistä ajatuksista tai muusta ja jotka osaisivat minua jotenkin auttaa. Haluisin päästä yli ainakin siitä, että kykenisin oman tyttäreni kohtamaan normaalisti ja luonnollisesti, kuten isän kuuluukiin, samoin koskien muitakin nuorten tyttöjen kohtaamisia. Että oppisin heidät kohtaamaan lapsina, enkä ihmisinä, jotka näkisin vain seksuaalisuuden kautta.
En tiedä, voiko tätä normaalit ihmiset ymmärtää, mutta ehkä ne, joilla on jotakin kokemusta ja ajatusta kyseisestä asiasta. Kiinnostaisi kuulla, että kuinka olette itse käsitelleet ja miettineet asiaa, kun olette ymmärtäneet, sen olen pedofiili, jolla on sellaisia ajatuksia tai tekoja, joista olisi hyvä päästä eroon ja jotka tulevat normaalien ihmissuhteiden esteeksi tai vaikeuttavat sitä. Ja kuinka ylipäätän elätte asian/ajatustenne kanssa.
Olen pedofiili ajatusten tasolla(koen myös olevani oikeasti) ja minulla on ajatuksia nuoria tyttöjä kohtaan. Asia miksi halusin ottaa asian puheeksi on, minulla on nuori tyttölapsi ja en osaa suhtautua tähän tyttöön luonnollisesti ajatusteni takia ja ylipäätään tuntuu, että nuorien tyttöjen kanssa olen monesti sanaton tästä johtuen. Tiedän eron, kun olen poikalapsien kanssa tekemisissä, niin kanssa käymiseni on jotenkin luonnollista tai ainakin näin koen ja ajattelen. Koen, että isyyteni jotenkin kärsii tämän takia. Koen, että en kynene lähestymään heitä normaalisti. Poikalapsia saatan ottaa syliin ja silitellä, mutta tyttöihin en sitä samaa tee.
Nämä ajatukset on jotenkin pakon omaisia ja ne pyörivät lähes jatkuvasti mielessä, siis varsin silloin, kun näen heitä. Teon tasolla en halua sitä tehdä, mutta silti se pyörii useasti mielessä. Välillä mä ajattelen, että musta näkee ihan ulospäin, mitä ajattelen tai, mihinkä silmäni menevät.
Siinä, että en osaa/kautta halua kohdata tyttöjä samallalailla, voi johtua siitä, että näin koen jotenkin suojelevani itseäni/himojani, jotka saattaisivat nousta näin toimiessani.
Tiedän järjellisesti, että tämä on luonnotonta ja että lapsi on lapsi, mutta silti minulla
on sellainen olo, että aivankuin olisin ohjelmoitu ajattelemaan näin. Itsetyydytyksessä
ajattelen heitä fantasioiden kautta monestikkin, mutta tämä ei ole jatkuvasti mielessä sitä tehdessä.
En tiedä, onko täällä ihmisiä, joilla kokemusta kyseisistä ajatuksista tai muusta ja jotka osaisivat minua jotenkin auttaa. Haluisin päästä yli ainakin siitä, että kykenisin oman tyttäreni kohtamaan normaalisti ja luonnollisesti, kuten isän kuuluukiin, samoin koskien muitakin nuorten tyttöjen kohtaamisia. Että oppisin heidät kohtaamaan lapsina, enkä ihmisinä, jotka näkisin vain seksuaalisuuden kautta.
En tiedä, voiko tätä normaalit ihmiset ymmärtää, mutta ehkä ne, joilla on jotakin kokemusta ja ajatusta kyseisestä asiasta. Kiinnostaisi kuulla, että kuinka olette itse käsitelleet ja miettineet asiaa, kun olette ymmärtäneet, sen olen pedofiili, jolla on sellaisia ajatuksia tai tekoja, joista olisi hyvä päästä eroon ja jotka tulevat normaalien ihmissuhteiden esteeksi tai vaikeuttavat sitä. Ja kuinka ylipäätän elätte asian/ajatustenne kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.