Eroon rasittavasta kaverista

Keskiaikaisia? :D:D:D

Just ja yksinäiset kärsivät siitä, että heidät aina hylätään ja joutuvat olemaan yksin erilaisten piirteittensä vuoksi.
Eikö kunnon kaveri kertoisi näistä häiritsevistä piirteistä jotenkin hienovaraisesti?

Jos nyt oikeasti haluat eroon tästä niin eiköhän aika multaa muistot jos et ole enää missään yhteyksissä?

Kun elätte fyysisesti kaukana, niin ei kai ongelma ystävä kaukana. Kyllähän ystävyys on myös haaste ja ei ole vain myötämäkeä. Pitää ajatella myös toisen puolta, ja ei vain sitä, mitä suhteesta itse saa. Sinulla voi olla ihmissuhteita pilvinpimein, mutta jos tämä lapsuudenystävä on yksinäisempi. Toki pitää olla terveellä tapaa itsekäs, sillä ystävyys on sittenkin molemmin puolin vapaaehtoista.
Sinun kannattaa sanoa suoraan, että kaipaat rauhaa ja riehakas meno ei ole juttusi.
Näyttää että funksit tilannetta päässäsi. Ei kai sinun tarvitse kantaa toista koko ajan mielessä. Onko sinulla huono omatunto, ettet jaksa häntä, vastaa yhteydenottoihin tai pidät ystävyyttä yllä yksipuoliseksi.
Pitkäaikaiset ihmissuhteet ovat kullanarvoisia ja mielestäni on hienoa jos saa elvytettyä vahoja kaverisuhteita eloon.
Mielestäni sinun kannattaa jutella suoraan tämän henkilön kanssa ja ilmaista suoraan omat odotukset ja rajasi. Kyllä sen voi tehdä ihan asiallisesi ja järjellä tyrmäämättä ja hylkäämättä toista. Ja kyllä järki-ihminen asian ymmärtää.

Kiitos kommenteista ja vinkeistä! Helpotti jo vähän se että kirjoitin tänne, enkä hänelle suoraan, koska tiedän että sitten hävettää jos niin teen. Omassa päässä juuri liikaa mietinkin asiaa ja ne miettimiset haluaisin saada loppumaan.

Naisaloittaja!

Mulla ei ole märät lakanat.

Kuullostaapa tutulta. Minullakin on vaikea ystävyyssuhde joka on päivittäin mielessäni. Olen tälle ystävälle hyvin tärkeä ja hänkin minulle, mutta kaikki ne vaikeudet hänen kanssaan ahdistavat.

Hän on hyvin tempperamenttinen, esim suuttuu helposti mutta seuraavassa hetkessä jo nauraa. Sanoo ennen kuin ajattelee ja meillä onkin paljon väärinkäsityksiä ja olen loukkaantunut monista asioista mitä hän on sanonut. Olemme hyvin erilaisia, minä olen tosi rauhallinen. Sen takia olenkin varmaan niin ahdistunut, koska vaikka olemmekin tunteneet vuosia, ne suuttumiset ym vaan aina hämmentävät ja loukkaavat minua kun en itse käyttäydy niin.

Vaikka väärinkäsitykset onkin sovittu, niin tämä henkilö pyörii mielessäni joka päivä tosi ahdistavasti. Tiedän siis mitä tarkoitat tuolla kun ei saa toista mielestään. Mikähän tähän oikein auttaisi. Minulla on hieman pakko-oireisuutta niin ajatusten vatvominen voi johtua osaksi siitäkin. Luulen että minun pitäisi oppia armollisuutta ja anteeksiantoa tätä henkilöä ja itseäni kohtaan, mutta en oikein tiedä miten.

Suosittelen että kerrot suoraan ystävällesi kaikista sinua vaivaamaan jääneistä tunteista. Se on vaikeaa, mutta hänen tulisi kuunnella ystäväänsä. Koita puhua ne vaikka puhelimessa, itselleni ainakin se on helpompaa kuin kasvotusten sanominen.

Suomi on vapaa maa ja kaverit voi valita=))

Aika auttanee asiassa. Pikkuhiljaa tämä kaveri alkaa painua muistin perukoille. Ihminen varmaan työstää asioita mielessään tietoisesti ja tiedostamatta, sillon asiat tulevat mieleen.
Joku sanoi täällä, että lapsuuden aikaiset kaveruus-suhteet ovat kullanarvoisia. Toiset ovat toiset eivät. Me ihmiset olemme erilaisia ja tietyt piirteet saattavat iän myötä haalistua toiset korostua. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla kaveria, ei vaikka olisi tuntenut miten kauan.
Itselläni oli vuosikymmeniä kestänyt ihmis-suhde. Niin sekin kuoli pois. Olin itse kokoajan tietoinen luonteidemme eroavuuksista, mutta ajan myötä näistä eroista vaan tuli liian isoja. Sillon, kun olin vielä tekemisissä tämän ihmisen kanssa tein jo mielessäni työtä eron eteen. Ei ole ikävä ollut, viimeksi olen tavannut hänet 11 vuotta sitten, ja missään tekemissä en ole ollut, enkä tule olemaan.