Hei kaikki asiasta tietävät lääkärit tai lääkäriksi opiskelevat! Mieltäni askarruttaa eräät kysymykset; ja olisin toivonut näkemyksiä asiasta. Lopetin pari vuotta sitten opinnot eräällä terveysalan vaativimmista aloista, pääkaupunkiseudulla. Houkutus on suuntautunut kuitenkin aina lääkärin opintoihin; kyseessä siis eivät olleet lääkärin opinnot.
Lopetin opinnot vaikka lääketiede kiinnostaakin. Haasteeksi muodostui kuitenkin se, että olisin halunnut opiskella enemmän, jonka lisäksi en kokenut kovinkaan suurta yhdenkaltaisuutta muiden opiskelijoiden kanssa. Suurin osa opiskelijoista samassa koulutuksessa olivat hyvin motivoituneita fiksuja ja kokivat opiskelun tärkeänä, mikä on melko toivottavaakin, tulevat toimenkuvat huomioiden. Kaikki eivät kuitenkaan tähän kategoriaan kuuluneet. Minua vaivasi myös "turhan" suurissa määrin havaitsemani objektiivisuuden puute "yleisesti ja erikseen". Harmittavia tekijöitä oli myös muita, mukaan lukien joskus aivan käsittämätön suhtautuminen labroissa kliinisiin harjoituksiin, tärkeissä asioissa (oli todella harvinaista, mutta esiintyi). Opinnoissa olisin kaivannut vieläkin syvällisempää otetta, vaikka ote olikin jo melko syvällistä, sillä alalla jolle keskityimme. Opinnot eivät tuottaneet vaikeuksia, koska aiheet pääosin kiinnostivat, silti motivaatio oli hukassa osin edellä mainituista syistä. Uskon, että pärjäisin riittävällä lukemisella pääsykokeissa ja luottavaisena olen myös opintojen suhteen.
Mietitystä aiheutti tulevaisuuden työkuviot ja tiivis työskentely joukossa, jonka koin turhan erilaiseksi itsestäni. Olen melko pedantti, hyvin pedantti ainakin mitä tulee kliiniseen työhön ja siihen kuuluviin toimenpiteisiin ja yhä myös diagnosointiin..Referoituna yksi oleellisista itselleni esittämistä kysymyksistä on, että törmäänkö lääketieteellisessä ja myöhemmin lääkärin työssä kuinka paljon samoihin haasteisiin (omasta näkökulmastani haasteisiin) vai onko lääkäriksi opiskelevien ja lääkärien keskuudessa sellaista pedantiutta ja keskimääräistä selkeästi huomattavampaa objektiivisuutta jota kaipaisin tulevalta opiskelu-ja työ-ympäristöltä? En haluaisi tuhlata vuosia ja vuosia huomatakseni, että "mikään" ei ollutkaan toisin.
"Mikään toisin" subjektiivinen käsite luonnollisesti; kuten koko kysymys. Kysymyksenasettelusta tekee vaikeaa myös se, että lääkäri voi työskennellä hyvin erilaisissa ympäristöissä ja ennen kaikkea erilaisissa työ-yhteisöissä, sekä halutessaan "melko lailla" yksin. Nuo mahdollisuudet työskennellä hyvinkin erilaisissa tehtävissä on yksi motivoiva tekijä. Arvostaisin kuitenkin kovasti näkemyksiä asiassa, vaikka se tällä anamneesilla haastavaa voi kovin spesifisti ollakin; joten "yleistyksiä" kuullaan myös mielellään.
Lopetin opinnot vaikka lääketiede kiinnostaakin. Haasteeksi muodostui kuitenkin se, että olisin halunnut opiskella enemmän, jonka lisäksi en kokenut kovinkaan suurta yhdenkaltaisuutta muiden opiskelijoiden kanssa. Suurin osa opiskelijoista samassa koulutuksessa olivat hyvin motivoituneita fiksuja ja kokivat opiskelun tärkeänä, mikä on melko toivottavaakin, tulevat toimenkuvat huomioiden. Kaikki eivät kuitenkaan tähän kategoriaan kuuluneet. Minua vaivasi myös "turhan" suurissa määrin havaitsemani objektiivisuuden puute "yleisesti ja erikseen". Harmittavia tekijöitä oli myös muita, mukaan lukien joskus aivan käsittämätön suhtautuminen labroissa kliinisiin harjoituksiin, tärkeissä asioissa (oli todella harvinaista, mutta esiintyi). Opinnoissa olisin kaivannut vieläkin syvällisempää otetta, vaikka ote olikin jo melko syvällistä, sillä alalla jolle keskityimme. Opinnot eivät tuottaneet vaikeuksia, koska aiheet pääosin kiinnostivat, silti motivaatio oli hukassa osin edellä mainituista syistä. Uskon, että pärjäisin riittävällä lukemisella pääsykokeissa ja luottavaisena olen myös opintojen suhteen.
Mietitystä aiheutti tulevaisuuden työkuviot ja tiivis työskentely joukossa, jonka koin turhan erilaiseksi itsestäni. Olen melko pedantti, hyvin pedantti ainakin mitä tulee kliiniseen työhön ja siihen kuuluviin toimenpiteisiin ja yhä myös diagnosointiin..Referoituna yksi oleellisista itselleni esittämistä kysymyksistä on, että törmäänkö lääketieteellisessä ja myöhemmin lääkärin työssä kuinka paljon samoihin haasteisiin (omasta näkökulmastani haasteisiin) vai onko lääkäriksi opiskelevien ja lääkärien keskuudessa sellaista pedantiutta ja keskimääräistä selkeästi huomattavampaa objektiivisuutta jota kaipaisin tulevalta opiskelu-ja työ-ympäristöltä? En haluaisi tuhlata vuosia ja vuosia huomatakseni, että "mikään" ei ollutkaan toisin.
"Mikään toisin" subjektiivinen käsite luonnollisesti; kuten koko kysymys. Kysymyksenasettelusta tekee vaikeaa myös se, että lääkäri voi työskennellä hyvin erilaisissa ympäristöissä ja ennen kaikkea erilaisissa työ-yhteisöissä, sekä halutessaan "melko lailla" yksin. Nuo mahdollisuudet työskennellä hyvinkin erilaisissa tehtävissä on yksi motivoiva tekijä. Arvostaisin kuitenkin kovasti näkemyksiä asiassa, vaikka se tällä anamneesilla haastavaa voi kovin spesifisti ollakin; joten "yleistyksiä" kuullaan myös mielellään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Anyone? Ajatuksia ammatistanne?