Laitanpa tarinani tännekin...
Olen sairastanut vaikeaa masennusta kolmisen vuotta. Hoitona minulla on ollut yksilöterapia ja lääkitys. Lääkkeistä olen käynyt läpi mm. Optiparin, Zoloftin, Efexorin, Ixelin ja Mirtazapinin.
Lääkkeitä olen vaihtanut ainaisten seksisivuvaikutusten takia. Eikä mikään tunnu auttavan. Esim. Zoloft vei orgasmikyvyn, Efexor erektion ja Ixel halun ja mielenkiinnon seksiä kohtaan.
Terapiani on loppusuoralla ja olen saanut työkykyni takaisin, mielialakin on kohentunut paljon, eikä itsetuhoisia ajatuksia enää ole.
Niinpä ennen joulua heitin sivuvaikutuksiin turhautuneena kaikki lääkkeeni roskiin. Halusin nähdä, palautuvatko halut ennalleen ilman lääkkeitä.
Olen ollut ilman lääkitystä kohta neljä vkoa ja MITÄÄN muutosta parempaan ei ole tapahtunut! Seksi ei kiinnosta yhtään. En tunne seksuaalista kiihottumista, mielihyvää tms. Erektion saan, mutta se ei herätä minussa mitään TUNTEITA.
Epätoivo alkaa hiipiä takaraivoon. Ovatko lääkkeet tuhonneet jotain lopullisesti?! Ennen lääkityksen aloittamista seksuaalisuus oli minulle suuri elämän rikkaus ja voimavara. Nyt tunnen parhaimmillaankin vain ikäänkuin "halun häivähdyksen", joka häviää nopeasti.
Tilanne alkaa olla sikälikin sietämätön, että olen muuttamassa kihlattuni kanssa lopultakin yhteen kun olemme saaneet työpaikan samalta paikkakunnalta. Nyt jos koskaan toivoisin voivani nauttia seksistä.
Tunteet vaihtelevat epätoivosta raivoon. Lääkärit lupasivat minulle, ettei lääkkeistä jää pysyviä sivuvaikutuksia. Nyt koen tulleeni petetyksi.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Onko joku saanut halunsa takaisin lääkityksen lopettamisen jälkeen ja kauanko siihen meni?
Olen sairastanut vaikeaa masennusta kolmisen vuotta. Hoitona minulla on ollut yksilöterapia ja lääkitys. Lääkkeistä olen käynyt läpi mm. Optiparin, Zoloftin, Efexorin, Ixelin ja Mirtazapinin.
Lääkkeitä olen vaihtanut ainaisten seksisivuvaikutusten takia. Eikä mikään tunnu auttavan. Esim. Zoloft vei orgasmikyvyn, Efexor erektion ja Ixel halun ja mielenkiinnon seksiä kohtaan.
Terapiani on loppusuoralla ja olen saanut työkykyni takaisin, mielialakin on kohentunut paljon, eikä itsetuhoisia ajatuksia enää ole.
Niinpä ennen joulua heitin sivuvaikutuksiin turhautuneena kaikki lääkkeeni roskiin. Halusin nähdä, palautuvatko halut ennalleen ilman lääkkeitä.
Olen ollut ilman lääkitystä kohta neljä vkoa ja MITÄÄN muutosta parempaan ei ole tapahtunut! Seksi ei kiinnosta yhtään. En tunne seksuaalista kiihottumista, mielihyvää tms. Erektion saan, mutta se ei herätä minussa mitään TUNTEITA.
Epätoivo alkaa hiipiä takaraivoon. Ovatko lääkkeet tuhonneet jotain lopullisesti?! Ennen lääkityksen aloittamista seksuaalisuus oli minulle suuri elämän rikkaus ja voimavara. Nyt tunnen parhaimmillaankin vain ikäänkuin "halun häivähdyksen", joka häviää nopeasti.
Tilanne alkaa olla sikälikin sietämätön, että olen muuttamassa kihlattuni kanssa lopultakin yhteen kun olemme saaneet työpaikan samalta paikkakunnalta. Nyt jos koskaan toivoisin voivani nauttia seksistä.
Tunteet vaihtelevat epätoivosta raivoon. Lääkärit lupasivat minulle, ettei lääkkeistä jää pysyviä sivuvaikutuksia. Nyt koen tulleeni petetyksi.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Onko joku saanut halunsa takaisin lääkityksen lopettamisen jälkeen ja kauanko siihen meni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieheni on n.3 vuoden ajan syönyt erilaisia lääkkeitä ahdistukeen jne. Lääkkeitten nimet en nyt muista. Olen jo monesti meinannut luopua toivosta, kun seksin saanti on aina ollut siis todella vaikeeta. Tuntuu siltä että hän teki melkein mitä vain jotta ei olisi tarvinnut rakastella kanssani.
Kuitenkin väittää kivenkovaa että vikaa ei ole minussa ja ihan oikeasti rakastaa minua.
Marraskuussa viime vuonna hän päätti luopua kaikista lääkkeistä, ja olin innoissani, että jipii.
Mutta mitään ei tapahdu?!
Ei siis mitään...
Olemme viimeiksi rakastellut lokakuussa.
Ja olen todella epätoivoinen, ja en enää hirveesti usko siihen että hän kyllä" rakastaa minua ihan sikana."
Itse asiassa olen jo muuttamassa, mutta nyt, ehkä en vielä. Ehkä odotan vielä vähän, jos se tosiaan johtuisi lääkkeistä edelleen?!
Ja nyt tietty joku valopää vastaa tähän että lähe jo vetää ja ei se rakastaa ja on sillä toinen ja että olen lihava ja ruma ja typerä jne.
Mutta on nämäkin asiat jo pohdittu, joten ei tarvi vaivautua.
..omat kokemukseni ovat sellaiset, että lääkityksen lopettamisesta huolimatta halut eivät todellakaan ole palanneet.
On todella kamala tunne kun vieressä on kaunis, alaston nainen, jota rakastaa koko sydämestään, mutta ei vaan tunne halua!!! Hyväilyt eivät herätä tunteita saati himoja, visuaaliset ärsykkeet eivät senkään vertaa.
Tekisi mieli huutaa ja raivota kaikille lääkäreille, jotka ovat minulle lääkkeitä määränneet ja vakuutelleet, että uusilla lääkkeillä ei ole mitään vakavia tai ainakaan pysyviä sivuoireita.
Joo kyllä tässä ihmettelee. Sairastin ja sairastan masennusta. Luulin, että kun 8 vuoden helvetistä selviäis, niin jossain annettaisiin edes hieman köyttä, mutta ei. Kaikki on edelleen yhtä vaikeaa. Löysin sikäli hyvät lääkkeet, että tunnen halua ja pystyn orgasmiin, mutta 8 vuotta reiluilla annoksilla yhteensä 30-40 merkkiä, yliannostuksia ja sekakäyttöä jättää jälkiä. Kädet tärisee, heijari ei oikein kestä kunnolla, jolloin seksistä tulee suoriutumista ja se onnistuu silloin vain satunnaisesti. Sellainen tekee paineita parisuhteeseen ja homma senkuin hankaloituu. Mä kyllä tykkään tyydyttää oraalisesti ja se toki vähentää ongelmaa hieman.
Joudun osan hormoneista lyömään itteeni ulkopuolelta, aivoissa kun jotain on vialla. Vaikka löisin testoa hieman enemmänkin, niin ei se potenssiin auta ei tuo tyroksiinikään, vaikka se muuten piristää. Kyllä se on mulla korvien välissä ja varmasti nuo lääkkeet on jättäneet jälkensä. Sellainen masentaa... itseluottamusta saan ja tukea, mutta itse se on mun asia funtsittava ja suoriutumisen meininki saatava pois. Toki ois kunnon potenssistakin apua.
itse syön sepram 60mm aamuisin 4 vuosi menossa,kyllä mulla mopo ei keuli niin kuin ennen tätä inhottavaa masennus sairautta.eikä niin herkkään ole mieli pukille nousta,mutta kerran viikkoon kuitenkin vaikka ikää 46v ja sillee.en tiedä sitten jos olis terve?
olen käynyt läpi ja käyn vieläkin pitkäaikaista masennusta.Lääkkeet jätin noin runsas vuosi sitten.Aloin poistamaan syitä masennukseen.Seksihalu on alkanut tulemaan takaisin vasta ihan viime aikoina.Halut tulee korvien välistä eli kun kaikki on taas kunnossa.Onhan tämä tietysti ikäkysymyskin.Itse olen 50 .Nuoremmalla kovemmat halut ja tarpeet tietysti ja sen myötä ehkä nopeampi toipuminen.
Kyllähän ne vaikuttavat. Minulta muuan kokematon lääkäri jätti Pertriptylin pois ja kirjoitti tilalle Zoloftia. Alkoivat hirmuiset ajat. Nukkumisesta ei tullut juuri mitään. Silti en ollut väsynyt. Ruoka ei maittanut, ja senkin mitä söin, usein oksensin. Töissä oli vaikeaa, kun en uskonut esim. Excelin laskujen pitävän paikkansa. Pari kuukautta tuota kokeilua kesti. Sitten lääkäri heitti pyyhkeen kehään. Työterveyslääkärini kehotti aloittamaan Pertriptylin käytön uudelleen, ja tilanne korjaantui yhdessä yössä.
Sellainen vaikutus tuosta kokeilusta jäi, että lukuharrastuksestani ei tullut enää mitään. Aiemmin olin ahkera kirjastossa kävijä, mutta tuon kuurin jälkeen en ole sen talon ovea avannut. Elämänikin tosin oli tuohon aikaan yhtä mylläkkää, joten on vaikea sanoa, mikä on syytä ja mikä seurausta.
Sellainen tunne minulle jäi, että nuo ”onnellisuuspillerit” muuttavat jotakin aivotoiminnassa, ilmeisen pysyvästi.
http://www.actionlove.com/extra/ssris.htm
Ok, ei sitten vielä anneta periksi.
Onhan suhteessa oltava muutkin kun seksiä juuh. Mutta kyllä vaan jotenkin rasittaa, että näinkö loppui seksielämää jo 40v.....?!
Mutta odottelen kiltisti, en piikkitele, en vaadi, en vihjaise, halitaan vaan.