Jätin sen kotiin kaksistaan 3kk ikäisen kissanpennun kanssa ja töistä tultuani oli kissa purtu hengiltä!! Tämä on jo kolmas vuoden sisällä. Millä ihmeellä saan sen oppimaan että kissakin kuuluu perheeseen? Kaikki menee hyvin kun olen paikalla mutta kun talo tyhjenee niin...Onko mun koirassa jotain vikaa? Se on viisvuotias narttu ja omaa tosi kiukkuisen luonteen. Pitääkö mun unohtaa koko kissanotto ja pitää vaan koiraa? Onko olemassa koirapsykologia tai jotain?
Taas dobberini teki sen!!
markku
13948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kui sää woit tehdä tollai..:(
Heh heh! Hyvin duunattu juttu. Sori, että pilasin (tai ei sitä vielä tiedä!).
Ok, jäädään lukemaan kommentteja.
mikään juttu vaan tosi tapaus!! Kuka tällaista voisi huviksensa keksiä? Olisi kyllä päästänsä sairas tyyppi!
se ole päästänsä sairas tyyppi joka jättää pienen avuttoman kissanpennun kahdestaan kissantappajakoiran kanssa samaan kämppään.
Älä hanki enää kissaa tuon koiran seuraksi tai jos on pakko niin hanki aikuinen isokoinen kolli ja laita se jonnekin turvaan siksi aikaa kun olet poissa.
Ei koirasi välttämättä kissoja tahallaan tapa, mutta leikkiessä yksi pieni näykkäsy ja kissa on kuollut. Ei koira mahda metsästysvaistollekaan mitään.
On olemassa koirapsykologeja ja muita ammattiauttajia. Epäilen vain ettei niistä ole apua tähän kissa ongelmaa, mutta muuten ne varmaan osaisivat auttaa tuon kiukuisuuden kanssa.
Ei kukaan täysjärkinen hanki dobberin seuraksi kissanpentua, ei varsinkaan ensimmäisen tapon jälkeen seuraavaa.
kauheeta toi kissa juttu mut narttu koirasi on omasta mielestään talon kuningas,se ei näytä sinulle että vihaa kissaa mutta heti kun poistut niin se näyttää kissalle taivaan merkit...jos haluat ottaa kissan niin totuta sitä pikku hiljaa koiraan ja kun lähdet pois pistä kissa eri huoneeseen...mitään koira-psygologia ei ole olemassa.
Tapa se skitso koira!
...joo varmaan fiksumpi tyyppi olisi jo ekan kissanraadon jälkeen tajunnut ettei ole kovin nerokasta jätää koiraasi valvomatta kissanpennun kanssa! Pari vaihtoehtoa:
1) Jätä koira ja kissa eri huoneisiin
2) Pistä koira vaihtoon ja ota vain se kissa jos sitä niin kovasti haluat
3) Tilaa itsellesi aika psykologille
asiantuntijoiden neuvoista...
90% koiraongelmista löytyy remmin toisesta päästä eli SINUSTA! Päässäsi taitaa olla pahasti VIKAA!!
Kyllä on ihmisillä nykyään VÄHÄN järkeä päässä!! Miks ihmeessä pitää heti teilata joku joka ehkä ihan oikeasti kysyy neuvoa siinä toivossa että jollakin olisi vastaavanlaisia kokemuksia?!? Onko kysymysten esittäminen ja neuvojen etsiminen nykyään hulluuteen ja mielenvikaisuuteen verrattava asia?!? Joskus vois hieman ajatella ennenku alkaa päätänsä aukoa!
Sinulle Markku: Oletko koskaan ajatellut että kolmikuinen kissavauva on aika pieni kaveri? Ja että dobberi on viisivuotiaanakin yleensä aika kakara? Se että koirasi on tappanut 3 kissanpentua ei tarkoita sitä että koirasi päässä olisi jotain vikaa tai että se vihaisi kissoja. Koirasi voi hyvinkin luulla että olet hommannut sille leikkikaverin eikä ymmärrä että kisu onkin pieni ja hentoinen. Niinhän niitä vahinkoja sitten sattuu. Suosittelen että opetat kissavauvallesi vaikka kantoboxin(luukullinen) ihanuuden, älä kuitenkaan telkeä kissaasi sinne vaan opeta sille samanlailla kuin koiralle että kantolaatikko on mukava paikka ja että siellä saa aina olla rauhassa. Lisäksi kannattaa jättää kisu ja koira eri huoneisiin; ei koiranpentua ja isoa koiraakaan saa jättää keskenään aluksi.
Muista, että kukaan teistä ei ole hullu; et sinä ei koirasi eikä kissasi. Teidän täytyy vain sopeutua uuteen asiaan!
Toivotan onnea yritykselle, jos vielä kissaa taloon aiot!
Pitääkö kotona olla joku eläintarha, että isäntäväki on omaan elämäänsä tyytyväinen? Jos olet sen koiran ottanut niin ajattele sitä kotielämää sun kämpässä vähän sen koirankin näkökulmasta. Jos ei tullut juttuun kissan kanssa, niin jätä kissaharrastus. Aika simppeliä. Voisinhan mäkin ottaa jonkun pikkukaverin mun doggille, mut mä tiedän että pieni leikkikaveri taitais muuttua hetkessä virkaa tekeväksi kumipalloksi.
Niinhän tuo kyllä toisaalta on.. Mutta kun ajattelee että jos olis aluksi jo tajunnut ettei isoa koiraa ja pientä kissaa voi jättää keskenään viipottamaan niin se ensimmäinen kissa olis vielä talossa, luultavasti. Ja mitä eläintarhaan tulee niin jokainen valitsee tavan jolla on elämäänsä tyytyväinen; toiset tahtovat 8 lasta ja toiset kymmenen kissaa ja koiraa. Toiset ovat onnellisia ilman mitään... Ollaan kaikki niin erilaisia.
Itse otin toisen koiran "pikkukaveriksi" dobberille.. Tosin tämä pikkukaveri on 5kk ja painoakin on jo 25kg, korkeutta isona ehkä n. 70cm. En kyllä vieläkään jätä niitä keskenään kun kotoolta lähden, pennun turvallisuuden takia.. Kun isolla on välillä rajut leikit. Mutta se siitä, asia olkoon pihvi. Iloista kevään odotusta jokaisen omaan eläintarhaan :)
Ehkäpä tämän kirjoituksen tarkoitus oli vain saada ihmiset kirjoittamaan -toivon ainakin niin!