Kauanko kestää että masennuslääkkeet auttavat mielialaan? Olen niin syvästi masentunut ja kärsin erittäin ahdistavista ajatuksista. Olen viikon syönyt tosi pienellä annoksella sertralinia 12.5mg. 2 viikossa pitäisi kuulemma auttaa...jotenkin helvetin vaikea uskoa. Olen aivan lamaantunut ja itsetuhoinen.
en jaksa uskoa
eituumitää
18212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kohta siis nostan annosta mutta kun aikaisemmin aloitin 50mg niin menin ihan sekaisin ja sit vielä menin hölmönä nostamaan parin viikon jälkeen 100mg niin sit oltiin osastolla
itsensä on syödä noita myrkkyjä.
hanki itsellesi logoterapeutti, niin tervehdyt.
Vitun puoskarit!!
Kuukaus tai pari mulla meni muistaakseni. Eikä ne mitenkään nopeasti vaikuta. Mutta kuukauden jälkeen alkaa pahin helpottaa.
on valmis eläkkeelle, riippumatta iästä.
5 viikkoa niin pitäisi lääke toimia ja huono olo hävitä. Ainakin Venlafaxin kohdalla ollut näin. Mutta pitkittyy huono olo jos annosta nostetaan jatkuvasti. 5 viikossa mulla on alkanut toimia, mutta ne ekat viikot olen ollut huonona kun ollut oksettava olo. Olen sängyssä maannut ja kaupassa kyennyt käymään.
Ilman lääkkeitä olisit terve ja työkuntoinen.
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Lääkkeen ansiosta pääsin takaisin töihin!! Onhan se outoa jos päätä särkee tai polvessa on kipua niin siihen saa ottaa lääkkeen, mutta jos mieleen tulee vika niin siihen ei saisi ottaa lääkettä.
Masennus aiheuttaa kuolemia. Joten kannattaa kokeilla lääkettä. Fyysistä liikuntaa ehdottomasti. Venlafaks on hyvä lääke ja kun olo on parempi sitä voi vähennellä, itse pidän annoksen 37,5 mg. Isoimmillaan oli 250mg.
Ja kannattaa olla aktiivinen terapian kanssa.Sillä saa aikaan isoja muutoksia elämäänsä. Hyvin paljon laadukkaamman. Masennus vaatii aikaa enemmän kuin päänsärky joten pitää malttaa oottaa paranemista.
Se kannattaa!
Masennus ei aiheuta kuolemia. Joskus ihmiset päätyvät tappamaan itsensä, kun heillä menee elämässä huonosti. Ei elämänongelmiin mitään kemiallista ratkaisua ole. Tietenkin voi turruttaa itsensä maailmalta, jos sitä pitää hyvänä ratkaisuna itselleen.
Keskustelustakaan voi olla huonosti hyötyä, jos on turruttanut itsensä aineilla, koska aidot reaktiot jäävät puuttumaan ja siten niiden käsittely on mahdotonta.
Väärää tietoa. Puoskarin kirjoituksia.
noin 3 viikkoa, jos ei sittenkään auta, niin lääke annostusta ylemmäksi. perus asiat myös kuntoon uni, ruoka, liikkuminen. kalaöljy kapselit antavat vähän myös. teraapiaa päälle niin eiköhän päästä paremmille urille.
Hyvä kirjoitit asiaa!! Joku kirjoittaa asiallisesti.
Liiku ja syö herkkuja ja hemmottele itseäsi. Aloita joku uus harrastus tai kaksikin. Muuta elämäntapojasi, niin olo paranee. Nykyiset elämäntapasi masentavat, joten niitä on muutettava. Nauti elämästä, vaikka se voi kuulostaa kliseeltä. Emme me muutkaan mitään superihmisiä ole, meillä on ihan samat haasteet elämässä. Joillakin menee tietenkin tosi lujaa ja kaikki on ihanaa, mutta heihin ei kannata itseään verrata. Parempi verrata vaikka kehitysmaiden ihmisiin.
Se, että masentaa on ikävää, mutta jos kädet, jalat, suoli ja muutama muukin paikka toimii kuin rasvattu, niin ei sulla oikeesti mitään hätää ole. Ajattele jos et pystyisikään kävelemään, suoli ei toimisi ja et vaikka pystyisi syömään mitään.
Ystävät on tietenkin erittäin tärkeitä ja niiden löytäminen haasteellista, varsinkin jos ei käy juuri missään. Kirjeenvaihtokaveria tai muuta vastaavaa vaan sitten etsimään.
Ei tuollaiset kemialliset mömmöt voi elää elämäämme puolestamme.
Melko stereotypinen yhdentekevä stemppausviesti jonka on varmaan tarkoitus olla rohkaiseva, mutta masentuneesta kuulostaa lähinnä vittuilulta ja syyllistämiseltä.
"Nauti elämästä, vaikka se voi kuulostaa kliseeltä."
Voi kuule: Jos vakavasti masentunut pystyisi tuosta vaan päättämään että nyt hän nauttii elämästä ja on mukavaa, niin miksi ihmeessä hän olisi masentunut.
Tuntuu siltä ettet sinäkään oikeasti edes tajua mitä masennus on. Luulet että se on vain joku ohimenevä harmitustila joka loppuu kun päättää vähän hymyillä. "Sun pitäis hei vaan hymyillä ja piristyä". Sama kuin sanoisi masentuneelle että "En usko että sinua vaivaa mikään, en ota sinua vakavasti, sinä vain näyttelet".
En nyt viitsi alkaa omia diagnoosejani kertomaan, mutta masennus on ihan tuttu juttu osana sairaudenkuvaani, ollut sitä jo lähes 30 vuotta. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perspektiiviäkin hieman löytyy.
Haluan rohkaista ja kannustaa, koska ne ovat oikeastaan ainoja keinoja saada toista ylös masennuksen suosta. Ihmisen paras auttaja on kuitenkin hän itse. Itse en ole masennuskausiani lääkinnyt masennuslääkkeillä, koska en erityisemmin pidä näistä mieleen vaikuttavista lääkkeistä. Tiedän niistä aivan liikaa, mutta joskus pienempi paha on kuitenkin isompaa parempi. Niiden kanssa on oltava hyvin tarkkana.
Elämäni on romahdellut aina silloin tällöin säännöllisesti ja viimeisen romahduksen aikaan sain isältäni vain ohjeeksi nauttia elämästäni. Vähän se kummastutti, mutta se on hyvä ohje, jos ihminen ei ole aivan kuolemansairas ja menettänyt kaiken.
Pitää keskittyä siihen mikä on hyvin elämässä. Jos on yksin, kannattaa hakeutua ihmisten pariin. Tiedän, se ei ole ihan helppoa ja yksinkertaista. Uskoisin, että masennus ja yksinäisyys yhdessä on se musertavin vaihtoehto. Kun on joutunut olemaan vielä enemmän tai vähemmän ihmisten epäsuosiossa. En minäkään ole ollut koskaan erityisen suosittu, mutta aina on löytynyt joku samanhenkinen kaveri. En ole oikeastaan koskaan erityisemmin valinnut kavereitani, kaikki jotka ovat olleet ystävällisiä ovat kelvanneet sellaiseksi. Olen kohdannut paljon näitä ihmisiä sairautenikin kautta. Ilman sitä en olisi heitä koskaan kohdannut.
Toivottamassa tilanteessa on vain haettava apua. Onneksi nykyään masennusta ymmärretään jo vähän joka piireissä, mitään häpeää ei siihen liity. Oikeastaan on suurempi ihme, että ihminen ei joskus masennu nykymaailman ollessa jo vähän liiankin hektinen.
En usko tasoteoriaan noin yleisesti, mutta väittäisin, että nettideittailu noudattaa sitä aika pitkälle. Netissähän ei luonne juuri paljastu, ei näe kehonkieltä yms. joten homma perustuu kylmään harkintaan.
Vähän sama kun darwinismissa. Sekään ei toteudu ihmisyhteisössä, mutta bisnesmaailmassa se toteutuu erittäin hyvin, eli vahva pärjää ja menestyy.
Kun näitä lukee näkee että monelta puuttuu oikeat tiedot psykologiasta. Sitten on asiallisia kirjoituksia.
Joidenkin kirjoitukset ovat olla jopa vaarallisia masentuneelle. Ja ovat totaalisesti metsässä mielipiteineen.
Noista mun oireista sen verran että pitkällisen stressin mitä en ehkä itse varsinaisesti huomannut tuli erään juhlaillan järkyttävän epätodellinen olo ja kamalat pakkoajatukset samantien ja aivan tunteeton olo. Unet katosivat samantien. Ilmeisesti stressi oli laskenut serotoniini tasoja pikkuhiljaa alas ja alkoholi teki sit viimeisen tempun. Epätodellinen olo on aivan järkyttävää ja siinä ei paljoa liikunta ym. auta, vaikka tiedän että hyvää sillä tarkoitatte. Mulla ei se karmiva epätodellinen olo ja masennus lähde ilman lääkkeitä pois.