lapsen seksuualinen hyväksikäyttö

Helena Molanderin kirjaa: lapsen suojeleminen pedofilialta.

Meillä oli erittäin vaikea lapsi, jonka todettiin olevan hyväksikäytetty, se olisi pitkä tarina,mutta lapsi oli niin sairas, ettei epäilystäkään.
Hän sijottui meille laitoksesta, jossa oli ollut pitkään.
Tuskin koskaan hänestä tulee ns. ihan tasapainoista.

Jokaisessa tapauksessa tutkimusten kesto on tapauskohtainen ja mikäli lapsi ei suostu puhumaan tai kertomaan niin pitkään varmasti menee.

Itse hoito ja epäily sekä epäilyksen selvittäminen ns. ei juridisessa mielessä on oma asiansa.

Sitten on poliisin suorittama tutkinta, jossa kuullaan kaikkia asianosaisia (lapsen kohdalla kuuleminen pyritään videoimaan, mutta se suostuuko lapsi sitten puhumaan mitään videokameralle on ihan asia erikseen). Tutkinta voi kestää lähemmäs kaksivuottakin. Eli hidas on.

Kun tutkinta on suoritettu, niin juttu siirtyy syyttäjälle, joka päättää nostaako vai ei syytteen. Eli riittävätkö todisteet, joiden on oltava n. 70% varmat, että lähtee juttua ajamaan. Tässäkin menee oma aikansa.

Sitten sovitaankin oikeudenkäynti päivä ja mennään oikeuteen. Välttämättä asia ei sielläkään heti selviä ja tuomio voi tulla muutaman viikonpäästä oik.käynnistä. Oikeudenkäynnissä voi mennä koko päivä, myöhään iltaan ja voi olla, että sekään ei riitä, vaan, että istutaan viellä toinenkin päivä.

Yleinsä se hyväksikäytetty lapsi on niin hyvin manipuloitu ja peloteltu, että ei hevillä kerro "sallaisuuttaan", lisääksi se lojaliteetti hyväksikäyttäjää kohtaan voi olla äärettömän suuri.

Kun ja jos lapsi sitten päättää kertoa ei asia taasen ole lapselle niin yksinkertainen. Teistä hän tekee oikein, hän itse saattaa ajatella, että on tehnyt todella väärin ja pettänyt hyväksikäyttäjänsä. Tämän lisäksi lapsi saattaa hävetä ihan kauheesti sitä, että te tiedätte miten likainen ja paha hän on ollut.

Lapselle ei ole asetelmaa aikuinen-lapsi, vaan yleinsä lapsi luulee, että hyväksikäyttäjä on tasavertainen hänen suhteensa ja että hänellä on ne avaimet, joilla hyväksikäyttö saadaan loppumaan ts. Että on hänen syytään, että se on jatkunut ja että sitä on tapahtunut.

Ennen poliisi tutkintaa pitäisi pidättäytyä puhumasta lapselle hyväksikäytöstä, koska muutoin se saattaa kääntyä niin, että te olette saaneet lapsen uskomaan hyväksikäyttöön tai lapsi on teidän puheistaan poiminut kertomuksensa. Sen jälkeen, kun lasta on kuultu voi hänen kanssaan asiasta puhua ja pitääkin, sillä ne ajatukset siellä lapsen päässä voivat olla todella omituisia ja vailla mitään todellisuuspohjaa ja ne on saatava sieltä pois, ettei lapsi ala uskomaan niitä totena. On erinlaisia pelkoja itsestään, läheisistään sekä hyväksikäyttäjästä.

Jos ja kun teillä on tiedossa tai epäilyksen alla, että joku olisi se hyväksikäyttäjä, niin älkää päästäkö lasta ilman valvontaa edes hetkeksikään tämän aikuisen kanssa, sillä siinä hetkessä hyväksikäyttäjä kerkeää sekoittamaan lapsen pään tosi pahoin ja kääntämään asiat ihan päälaelleen sekä vaikeuttamaan ko. prosessia.

em. Meillä hyväksikäyttäjä (kun vasta epäilimme) pääsi lapsen kanssa kahdenkesken n. 5min ja sinä aikana sai lapsen syyllistettyä siitä, että vaikeuttaa kaikkien muiden elämää ja aiheuttaa ihmisille ongelmia ja että eräs tytölle rakas ihminen ei tule pärjämään jos hänet tuomitaan ja syyllitsi tytön kysymällä, miksi hän tekee sellaista tms. Tämä asia selvisi vasta poliisikuulustelun jälkeen itselleni. Luultavasti myös ko. syystä tyttö ei kertonut poliisille niitä asioita, joita oli sitä ennen perh.neuv. kertonut ja puhunut minulle, silloin, kun hyväksikäyttö tuli ilmi tai tyttö toi sen tietooni.

Meillä tapaus oli sikäli selvä, että lapsi alusta asti nimesi sen joka häntä oli hyväksikäyttänyt ja uskalsi puhua asiasta, kun annoin ymmärtää, että se on ihan ok. Painottaen kuitenkin sitä, että totuudessa on pysyttävä. Ja tärkeintä oli kai se, etten näyttänyt lapselle sitä miten järkyttynyt olin tai miten pahaa teki kuulla niitä asioita ja että kuuntelin, kun hän halusi puhua.

Asiasta puhuminen ei riko lasta, muistakaa se. Vaikak siitä on vaikea puhua ja ne asiat on jotain niin hirvittäviä, että ei niitä edes oikeasti halua kuulla, niin lapsi on jo elänyt ja kokenut kaiken sen. Puhuminen ei enään häntä vahingoita vaan parantaa ja sillä tavalla päästään myös vaikuttamaan niihin ajatuksiin ja asenteisiin, joita hyväksikäyttö ja hyväksikäyttäjä on aiheuttanut.

Kuten: Lasta rakastetaan näin ja se on normaalia, että lasta ei rakastakkaan kukaan muu oikeasti kuin hyväksikäyttäjä tai että jotain pahaa tapahtuu.

Esimerkiksi oma 5-vuotiaani lapseni luuli, että saa hyväksikäyttäjälle lapsen, kun tämä oli antanut lapsen niin ymmärtää. Ja lapseni oli PAHOILLAAN, kun hänelle selvisi, että se ei mitenkään voi olla mahdollista.

Tsemppiä!

tekee pahaaaaaaaaa...............
että joku voi lasta-an noin rääkätä ja siitä vielä nauttia.
Painiskelemme itse ko.asioiden kanssa, mutta sit usein unohtaa miten monessa paikassa tätä samaa tapahtuu. Kun voisimme pelastaa edes tämän yhden ainoan. Kun totuus tulisi esiin.
Aika näyttää.