Kauhean häpeällisiä tunteita mulla ruokaa kohtaan. Olen lapsuudesta tai ties mistä kehittänyt sellaisen päähänpinttymän, että jos esim. kyläillessä mulle tarjoillaan herkkuja, olen odotettu ja mieluisa vieras. Jos taas ei, asia päin vastoin. Loukkaannun verisesti (sitä kellekään näyttämättä) jos vaikka vieraillessani toisessa kaupungissa ystävän luona hän ehdottaa, että mennään jonnekin ulos syömään. Tulee olo että no kiitos vaan, maksoin tänne kalliit junaliput ja nyt pitää vielä itse ostaa omat ruokansa. Itse aina saadessani vieraita huolehdin siitä, että he saavat terveellistä ja herkullista kotiruokaa. Tämän jutun pointti on havainnollistaa, millainen symboliarvo mulle ruualla on. Ruuan antaminen on osoitus ystävyydestä ja välittämisestä. Tiedän että ihan sairasta. En koskaan kehtaisi myöntää tätä kellekään ääneen...
Yhdistän ruuan rakkauteen
Noloa
0
141
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1013701
Satuit vain olemaan
Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se472630- 1142472
24/7 sinä mielessä, ihan jatkuvalla syötöllä
Aamulla herätessä, päivällä melkein nonstop, illalla nukkumaan mennessä, öisin herätessä. Mikä viddu tässä on 🤣401974Jotain pitää nyt keksiä että sinut näkisi
Ensiviikolla viimeistään. Tälle on pakko saada kunnon piste tai sitten aloitetaan loppuelämä yhdessä, tulen hulluksi muu291727Mulla tulee vaan niin
Paha olo siitä mitä teidän välillä on. Vaikka se on sun päätös mitä haluat. Tuntuu että menetän jotakin vaikka tiedän et221531- 271522
- 221328
Mitkä olivat viimeiset sanasi ikävoinnin kohteellesi
Ja milloin? Mitä olisit sanonut jos olisit tiennyt että ne jäävät viimeisiksi -ainakin toistaiseksi?701265Olikohan se
Kuitenkin niin, että kiinnostuit minusta ihan tosissaan. Loukkaannuit, kun en ollutkaan valmis tapaamaan sinua.. Pelkäsi81261