Kauhean häpeällisiä tunteita mulla ruokaa kohtaan. Olen lapsuudesta tai ties mistä kehittänyt sellaisen päähänpinttymän, että jos esim. kyläillessä mulle tarjoillaan herkkuja, olen odotettu ja mieluisa vieras. Jos taas ei, asia päin vastoin. Loukkaannun verisesti (sitä kellekään näyttämättä) jos vaikka vieraillessani toisessa kaupungissa ystävän luona hän ehdottaa, että mennään jonnekin ulos syömään. Tulee olo että no kiitos vaan, maksoin tänne kalliit junaliput ja nyt pitää vielä itse ostaa omat ruokansa. Itse aina saadessani vieraita huolehdin siitä, että he saavat terveellistä ja herkullista kotiruokaa. Tämän jutun pointti on havainnollistaa, millainen symboliarvo mulle ruualla on. Ruuan antaminen on osoitus ystävyydestä ja välittämisestä. Tiedän että ihan sairasta. En koskaan kehtaisi myöntää tätä kellekään ääneen...
Yhdistän ruuan rakkauteen
Noloa
0
130
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1272105
Ajattelen sinua nyt
Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu221500Olen huolissani
Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis671189Yritys Kannus
Mää vaan ihmettelen, julkijuopottelua. Eikö tosiaan oo parempaa hommaa, koittas saada oikeasti jotain aikaiseksi. Hävett111109Vaistoan ettei sulla kaikki hyvin
Odotatko että se loppuu kokonaan ja avaat vasta linjan. Niin monen asian pitäisi muuttua että menisi loppu elämä kivasti101107- 88962
- 80829
- 17827
Kuin sonnilauma
Taas on Virkatiellä kova meteli keskellä päivää. Ei siinä kyllä toisia asukkaita yhtään ajatella. Tullaan yhden asuntoon16741Syrjintäskandaali Lieksan kaupungin johdossa
Ylen valpas toimittaja kirjoittaa: Lieksan kaupunki kieltäytyi hyväksymästä Vihreiden venäläistaustaista ehdokasta Lieks107681