Miksi kohtasin sinut viime viikolla, jos minun pitää nyt unohtaa ja olla kuin en olisi koskaan sinua tavannut? Tämä on kuin jotain katkeransuloista kohtalon ivaa, kun joutuu luopumaan ihmisestä, joka tuntui merkitykselliseltä, kiinnostavalta, tutulta, omalta, samanlaiselta. Tiedän, että en tunne sinua, mutta mitä enemmän juttelimme sitä varmemmaksi tulin siitä, että sinut tahtoisin elämääni. Ehkä et tuntenut samoin, vaikka hetken ehdin jo haaveilla, että näkisin sinut vielä.
Tummalle, vuosia vanhemmalle
Pitkällejaihanalle
1178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei kannata miesten perään itkeä