Minusta vaikuttaa siltä, että ne, jotka laativat testamentin, usein toimivat kaunasta, ei rakkaudesta. Myönnän, että itsekin niin tein. Halusin estää sen, että sisarukseni alkaisivat riidellä jäämistöstäni, vaan haluan puolisoni saavan olla rauhassa hyeenoilta. Miten erilainen suku se olisikaan, jossa lapseton ihminen tekisi testamentin sisaruksilleen rakkaudesta heihin, tai ei tarvitsisi laatia testamenttia lainkaan, koska tietäisi, että oikeat ihmiset perivät. Sellaisessa perheessä olisi ihanaa kuolla, ja ennen kaikkea ihanaa elää. Miksi tämä itsekkyys ja ahneus?
Mikä testamentin motiivi?
RakkausJaKauna
14209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos on aviossa eikä lapsia niin kyllä se perintö menee AINA puolisolle kokonaan. Ei sisärukset saa mitään ellei ole erikseen niille testamenttia eivätkä voi edes alkaa riitelemään perinnöstä koska ei asia edes kuulu silloin niiille jos ei oel testamenttia niille.
Avopuoliso ja aviopuoliso ovat eri asemassa, valitettavasti. Niin, voisi mennä naimisiin, mutta siinä on taas sitten muita syitä, miksi se ei ole hyvä.
Voihan varakkaampi leski päättää luopua perinnöstä ja vedota osituksessa tasinkoprivileegiinsä, jotta hänen omaisuus menee hänen kuoltua hänen omille sukulaisilleen eikä puoliksi ensiksi kuolleen puolison sukulaisille...
Jos jollain on lain mukaan oikeus perintöön, ei häntä kyllä minusta voi haukkua hyeenaksi ja senpä takia tulisi joka käänteessä noudattaa lakeja ja ilmoittaa toivomuksensa testamentilla. Monesti nämä ahneiksi mainitut sukulaiset voivat toimia aivan tietämättömyyttään, koska luulevat olevansa perinnönsaajia syystä tai toisesta ja riidat ja haukkumiset voitaisiin helposti estää oikean tiedon hankkimisella ja asiantuntijan käytöllä.
Eikö tunnukin hyvältä tuo paremmuuden tunne? Jospa se kestää.
Jos lapsettoman vainajan vanhemmat olivat kuolleet jo aikaisemmin, hänet lain mukaan perivät sisarukset. Jos pelkkä ajatuskin puistattaa, sen voi onneksi estää testamentilla. Aloituksessa surkuttelin sitä, että niin monella meistä näyttää olevan niin huonot sukulaiset, että testamentteja tosiaan päätetään tehdä. Olisi mahtavaa elää perheessä, jossa testamentteja ei tarvittaisi, koska kaikki menisi joka tapauksessa reilusti ja lain mukaan. Näin ei meidän suvussamme ole.
Minä ja mieheni suunnittelemme testamenttia siksi, että jäljelle jäävä saisi jatkaa elämäänsä mahdollisimman samalla tavalla kuin aikaisemmin, esim kesämökkiä ei tarvitsisi myydä.
Siihen, tarvitseeko kesämökki ehkä myydä, vaikuttaa se, onko teillä lapsia. Lapsilla kun on lakiosansa, kesämökki voi joutua myytäväksi - jos muuta jäämistöä lakiosiin riittävästi ei ole - lakiosan suorittamiseksi. Jos taas lapsia ei ole, kesämökkiä - tai muutakaan - ei tarvitse myydä, koska puoliso ilman testamenttiakin perii ensiksi kuolevan puolison kokonaan. Testamentilla voi vaikuttaa siihen, kenelle ensiksi kuolleen osuus viimeksi kuolleen jäämistöstä menee.
Lapsia on 3kpl, eikä aina voi ihan luottaa heidän hyväntahtoisuuteensa. Lisäksi aiomme sulkea lastemme puolisoiden avio-oikeuden pois. Jotenkin tuntuu, että niitä asioita olisi helpompi järjestellä kun olisi tuo testamentti.
Sinulla on siis kaksi tavoitetta, eli leskeksi jäävän asema ja lasten puolisoiden avio-oikeuden poistaminen heille testamentilla jättämästänne perinnöstä. Tehkää siis testamentti lapsillenne, että voitte määrätä tuon avio-oikeuden kumoon, mutta jättäkää leskelle hallintaoikeus kaikkeen jäämistöön. Lisäksi ehto, että lakiosaansa hallinnasta vapaaksi vaativa rintaperillinen ei saa lainkaan toista puolikastaan vaan se menee lesken tai jonkun muun omistukseen. Voitte tehdä nyt yhteisen, eli ns. keskinäisen testamentin samalle paperille, mutta leski saa silti tehdä salaa toisen omansa heti tai leskenä.
Ensiksi kuolleen jälkeenhän leskellä on testamentista riippumaton oikeus avio-oikeuden mukaiseen tasinkoonsa ja yhteisen kodin hallintaan.
Tuo määräys puolisoiden avio-oikeudesta ei kuitenkaan sido lapsianne, mutta on yleisesti käytetty turva avioeron varalle. Jo näinkin tavanomaisen testamentin teksti on syytä tehdä asiantuntijan avustamana.
"Miten erilainen suku se olisikaan, jossa lapseton ihminen tekisi testamentin sisaruksilleen rakkaudesta heihin, tai ei tarvitsisi laatia testamenttia lainkaan, koska tietäisi, että oikeat ihmiset perivät. "
Ei kuulosta luonnolliselta, koska sisarkateus on kyllä ihan tervettä sinänsä, joten enemmin vaikka sisarusten lapsille olisi parempi silloin kun ei satu olemaan omaa läheistä.
Se, että sisarkateus on yleistä, ei tee siitä 'tervettä sinänsä'. Aloituksessa ei mistään 'sisarkateudesta' puhuttukaan, vaan siitä, miten toimia, jotta tyssäisi narsistisen sisaren aikeet alkuunsa, ja estäisi myös tunnevammaisen ja hihhuli-sisaruksen, ja heidän itsekkäiden jälkeläistensä asiaan puuttumisen. Kai se testamentilla onnistuu. Se vaan on niin surullista, että on syntynyt sellaiseen perheeseen. Tai että omasta lapsuusperheestä on tullut tuollainen, joukkio, jota vastaan pitää puolustautua. Se on sanomattoman surullista. Te, joilla on rakastava perhe, muistakaa toki arvostaa sitä. Se on ehkä hyvinkin harvinaista.
Sisarkateus pitää oppia hyväksymään ja loppujen lopuksi siinä on kyse aikuiseksi kasvamisesta. Yleensä se käynnistävä voima on omat lapset ja puoliso, mutta jos näitä ei ole, sisarkateus voi toimia yhtälailla lentoon oppimisessa.
Testamentti on hyvä tehdä, jos on lapseton, eikä ole perillisiä. Olen saanut perintönä varallisuutta, jota en omana elin aikanani ehdi millään käyttää, koska minulla on jo kaikki hankinnat hankittu, mitä elämässä tarvitsen, olen vasta 46 vuotias.
Rahaa kuluu ainoastaan asumiskustannuksiin. Ainoat suuremmat investoinnit ovat lähitulevaisuudessa omakotitalon katon uusiminen ja lämmitys putkistojen uusiminen, joihin kuluu vain muutama prosentti omaisuudesta.
Koska äitini ja isäni menehtyivät syöpään, niin varmaankin testamenttaan omaisuuden syöpäsäätiölle.
Serkkuille, eikä heidän jälkeläisilleen en viitsi alkaa testamenttaamaan, ostaisivat kuitenkin kaikkea turhaa perintörahoilla.