Heippa kaikki!
Olen itse rv. 34 2 ja on synnytys ruvennut mietityttämään. Synnytys ei minua itsessään pelota, mutta ponnistusvaihe ja varsinkin repeäminen on ruvennut hirvittämään niin että koko homma on ruvennut kaduttamaan :)
Uskon selviäväni supistuksista vaikka ne olisivatkin kamalia, mutta se että tuntisin että lapsi vaan tulee ja tulee ja tunnen kuinka repeän kohta on liian kamala ajatus.
Minulle on iho johon tulee hyvin helposti arpia ja repeämiä, niin voiko tämän perusteella odotta että välilihakaan ei jousta kovin paljon¨?
Lämmin kiitos kaikila avusta ja kokemuksista. Kertokaa ihan rehellisesti miltä on tuntunut, myös pelottavia kokemuksia saa jakaa.
Olen itse rv. 34 2 ja on synnytys ruvennut mietityttämään. Synnytys ei minua itsessään pelota, mutta ponnistusvaihe ja varsinkin repeäminen on ruvennut hirvittämään niin että koko homma on ruvennut kaduttamaan :)
Uskon selviäväni supistuksista vaikka ne olisivatkin kamalia, mutta se että tuntisin että lapsi vaan tulee ja tulee ja tunnen kuinka repeän kohta on liian kamala ajatus.
Minulle on iho johon tulee hyvin helposti arpia ja repeämiä, niin voiko tämän perusteella odotta että välilihakaan ei jousta kovin paljon¨?
Lämmin kiitos kaikila avusta ja kokemuksista. Kertokaa ihan rehellisesti miltä on tuntunut, myös pelottavia kokemuksia saa jakaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä koin ponnistusvaiheen lähinnä helpotuksena. Viimeiset supparit ennen työntösupistuksia oli aika inhottavia Kipu ei tuntunut vatsassa eikä alapäässä mutta selkä tuntui olevan kuin tulessa. Selkäkipuihin sain kivunlievitykseksi lämmitetyn riisipussin joka toimi loistavasti.
Kun ponnistusvaihe iski niin tuntui siltä että lapsi lentää synnärisalin takaseinään! Kätilö neuvoi toppuuttelemaan ja keskittymään taustamusaan. Liian nopea ponnistaminen aiheuttaa repeämiä. Mulle ei tullut kuin pieni kosmeettinen repeämä johon laitettiin yks tikki. En olisi repeämää edes huomannut jos ei siitä olisi mulle kerrottu.
Minun mielestä supistukset ja jälkeen päin neulominen oli paljon pahempia kuin ponnistusvaihe. Eikö yleensä ensisynnyttäjälle tehdä välilihanleikkaus? Minulle ainakin tehtiin kun huomattiin että muuten repeän. Kuitenkin koko se vaihe kestää niin vähän aikaa ettei sitä kipua enää jälkeen päin muista.:)
eli jokainentapauskohtaisesti, oli ekaa kertaa synnyttämässä tai viidettä
Ei sitä repeämistä tunne.
Eikä välttämättä repeämää edes tule.
Sitä on turha miettiä.
Kyllä siinä vaiheessa alapää on niin turta, ettei tunnu mikään missään.
Minä olen kuullut repeämisistä vasta kätilöltä.
Ja jonkusen olen jo synnyttänyt.
Joten, ei huolta.
Ei se repeäminen satu.
Riippuu missä synnytät, mutta minulla, yhden kohdalla lämmitettiin väliliha, ja repeämiä ei tullut, ja leikkausta ei tarvittu.
ei edes tunneta tai ei ainakaan suostuta lämmittämään
itse yritin ehdottaa mutta ilman vastakaikua
synnytin siis välilihaleikkauksen kera ja yhä edeleen synnytyksestä vuosi haavan arpi kutisee jne
eli te joilta ei välilihaa leikata olkaa kiitollisia selviätte paljon vähemmällä
leikkauksesta jäi sekä fyysisiä että psyykkisiä oireita
Kyllä se kipu ponnistusvaiheessa tuntui ainakin minusta niin "kokonaisvaltaiselle", ettei siinä sitä repeämistä sillä tavalla tunne. Koko alapää oli yhtä kipua ja painetta ja siinä vaiheessa on jo loppusuora menossa... ei sitä varsinaista repeämistä siinä ehdi ajatella. Turha sitä etukäteen on murehtia.
Minä kans pelkäsin eniten sitä et se repeäminen tuntuis. Kävin pelkopolillakin. Mulla oli epiduraali ja kohdunkaulan puudutus jotka autto kyllä, mut ei ne ponnistusvaiheessa auttaneet!!! Oli niin kamala paine alapäässä, niinku ois tullu jätti kakka ja repesinhän minä...15 tikkiä, ei leikkattu lihaa...mut ei se repeäminen tunnu eikä ompelu. Muistat vaan pyytää lisää puudutetta enen ompelua!
Älä turhaan mieti, minäkin sanoin heti kätilölle ettei ENÄÄN IKINÄ tätä, mutta nyt antasin mitä vain uudesta vauvasta! TSEMPPIÄ JA MUISTA MIKÄ ON PALKINTOSI!
Mä ennen synnytystä mietin kans ponnistusvaihetta, siis että kuinkahan se sattuu ja miten siitä selviää hegissä.. No olin päättäny selvitä ku muutkin siitä on selvinny eli ei mulla mitään kauhua ollu! Avautumisvaihetta en sen kummemmin aatellu, sen piti vaan mennä tsemppaamalla..
Avautumisvaihe kesti yli 13 tuntia, enkä todellakaan etukäteen arvannut millainen kärsimys se olis! Epiduraalin sain ja se auttoikin ihanasti, mut avautumisvaiheen loppupuolella puudutus valui toiselle puolelle kun en saanut liikkua vauvan sydänäänten laskun vuoksi. Jumalaton kipu tuntui siis toisella puolella ja toinen puoli oli pölkkynä. Puudutuksesta huolimatta tunsin koko ajan takamuksessa kasvavan paineen ja tuntui että koko persus kyllä räjähtää pian! Eli kun sain luvan ponnistaa, en epäröinyt yhtään. Aluksi oli tekniikka hakusessa, mut kätilö osas neuvoa just sopivasti. Väliliha leikattiin, mutta se ei tuntunut yhtään miltään ja itse ponnistaminen oli varmaan helpoin osa koko synnytyksestä. Vaavilla kokoa 3400g ja 51 cm. Tikkejä tuli paljon, mutta en valita, ei tullut mitään repeämisen tunnetta kun vauva ulos putkahti. Niin, ponnistusvaihe kesti 13 min. Toipuminen kesti jonkin aikaa, mutta nyt paikat tuntuu jo ihan "omilta", synnytyksestä vajaa 3 kk.
Tsemppiä!!!
Luottavaisin mielin yritän mennä :) Joku sanoi että pakko ei ole kuin kuolla, mutta täytyy siihen lisätä että on se pakko synnyttääkin kun se vauveli kerran on siellä sisällä kasvanut :)
Yritän kanssa tsempata että miljardit naiset on siitä selvinnyt,mutta kyllä silti masun pohjassa tuntuu :) Ehkä se niin kuuluukin, on tulossa elämän suurin juttu :)
Kiitos kaikille kertomuksista, lisää saa laittaa.
Esikoisen synnyt kesti liki 12 tuntia. Joista ponnistusvaihe 7 min.. Kätilö yritti jossain vaiheessa "lämmittää", mutta ei siinä ajassa paljon ehtinyt lämmetä.. Poika painoi 3610 gr eikä ponnistus sattunut yhtään.. Toinen synnytys kesti reilu 4 tuntia ja Tyttö 4500 gr syntyi 2 min ponnistuksella.. En ennen enkä jälkeen sen ponnistuksen oli sellasta kipua tuntenut kun sillon.. Molemmilla kerroilla repesin jonkin verran mutta toi toinen kerta tuntui siltä että mun koko alapää räjähtää.. Onneksi se oli tosiaan äkkiä ohitse.. Eli lapsen koollakin on eroa.. Pieni on helpompi synnyttää ja väitän ettei mun värkistäni kyllä enää 5 kiloinen ulos mahtuisikaan..
Älkää te jotka olette synnyttäneet viitsikö kertoa miten kamalat kivut oli ja ei voinut edes etukäteen arvata. Mullakin yks kaveri naureskeli, että oli ihan kamalaa ja kesti vain tunnin, että todennäköisesti sulla on vielä paljon kamalampaa. Jotain hienotunteisuutta peliin kiitos.