Pikkuiseen leikkaukseen pitää syksyllä mennä ja sieltä pääsee samana päivänä kotiin sillä edellytyksellä, että on joku hakemassa ja ettei seuraavaa yötäkään ole yksin.
Jees! Eipä ole ketään yksinäistä hakemassa, tukena ja turvana. Kurjaa perusterveen nuorehkon ihmisen jäädä johonkin osastolle virumaan yöksi mokoman asian takia.
Mikä siinä sitten niin vaarallista edes on?
Jees! Eipä ole ketään yksinäistä hakemassa, tukena ja turvana. Kurjaa perusterveen nuorehkon ihmisen jäädä johonkin osastolle virumaan yöksi mokoman asian takia.
Mikä siinä sitten niin vaarallista edes on?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hyvä, että huolehditaan...
Huolehditaan? Siis tuossahan rajoitetaan perusvapauksia lievästi. Vapaassa maassa saa toisen oikeuksia rajoittaa vain rangaistuksena, eikä "omaksi parhaakseen."
No ei kai se maailmaa kaada jos yhden yön sairaalassa makaa. Sama juttu itselläni olisi. On minulla ystäviä, mutta en heitä kyllä alkaisi vaivaamaan vaan viettäisin yön hoivassa.
Olin kerran tätini luona yötä kun hän tuli kaihileikkauksesta. Tytär asuu kaukana ja poikansakaan ei ollut kovin innokas makailemaan yötä hänen yksiönsä lattialla, mutta minä makailin.
Onneksi teitä löytyy..
Pakkohan mun on sinne sairaalaan jäädä tilaa viemään, kun ketään ei ole kuskaamassa ja vahtimassa. Vaik on mulla sekin juttu, ettei mua ainakaan päästettäisi yksin linja-autoilla kotia kohden taivaltamaan.
Mikä siinä sitten on niin vaarallista, jos olisin yksin kotonani sen seuraavan yön.
Tiedättekö te? Mitä voi tapahtua?
Se on sitten ensimmäinen kerta kun joudun kertomaan eli sanomaan ääneen, ettei minulla ole ketään. Yksinäisyyteni tulee ikään kuin virallistettua. :-(
Tuskin sinua lohduttaa se totuus, ettet ole ainut, joilla on sama tilanne. Minulla asuu siskokin samassa kaupungissa ja yksin omakotitalossa, mutta en kyllä hänenkään luo menisi. On vuorotöissä ja sellainen oman rauhan ja pesän ihminen. Kyllä hän varmaan ottaisi, mutta mieluummin jäisin lasarettiin.
Olen varmaan sitten siitä omituinen, että olin mielelläni yön yli sairaalassa. Kiva kun ei tarvitse olla aina vaan yksin kotona. Tykkään sairaalaympäristöstä muutenkin. Se ei nuku koskaan ja aina on elämää, yötä päivää. Ja kerrankin saa olla hoivattavana ja passiivisena eikä aina touhumassa muiden (tai itsensä) eteen.
Se riski siinä yksin kotiuttamisessa on jonkinlainen verenpaineen äkillinen romahdus, joka seuraa joskus harvoin anestesiasta vuorokauden sisällä. En tiedä tarkemmin. Enkä tiedä, mitä hyötyä sitä on nukkua turvallisemmassa ympäristössä - eikö sitä sitten vain kuole nukkuessaan, kun eihän osastollakaan kukaan yöllä potilaan tilaa seuraa. Vai edeltääkö sitä esimerkiksi niin voimakas huonovointisuus, että ihminen herää siihen ja tulee autetuksi?
Virallista yksinäisyytesi kovaan ääneen vaan, ei se ole häpeä, vaikka yhteiskunta koettaisi mitä toitottaa. Itse ainakin saan salaista nautintoa siitä tyrmistyksestä, jonka saan aikaan kun sanon ettei elämässäni ole ketään. Tuleepahan vähän ravisteltua hoitsun televisiomainosmaailmankuvaa.
Acedia; kyllä vain siellä sairaalassa seurataan operoitujen tilaa vuorokausi jälkeenpäin. Kukaan ei ehdi vieressä istua, mutta silmälläpidon alaisena olet. Isomman operaation jälkeen, kun heräämöstä pääset osastolle, hoitaja mittaa verenpainetta puolen tunnin välein sekä tarkkailee vointia ja lopullista heräämistä.
Anestesia on aina riski. Vaikka miten perusterveestä ihmisestä olisi kysymys.
Sairaalaan ei määrätä jäämään huvin vuoksi, sen verran kallis on sairaalavuorokausi yhteiskunnalle!
Hoitajille yksinäisyys sen kummemmin kuin mikään muu "normaalista poikkeava" ei ole uutta eikä outoa. Ammatissa näkee ihmisiä ja kohtaloita laidasta laitaan, eikä kenenkään oloa ja eloa jäädä kummastelemaan. Kiire on, se on totta, ei ehdi jäädä kuuntelemaan ja juttelemaan vaikka haluaisi. Hoitajalle on määrätty tietyt potilashuoneet ja tietyt potilaat joista on vastuussa. Samalla osastolla, esim. kirurginen, voi olla hyvinkin haastavia ja aikaa vieviä hoidettavia, kuten näitä kevyempiäkin. Osastot ovat suuria ja tahti kova.
Tietysti pienen operaation jälkeen saa kotiin lähteä, mutta silloin sairaala sanoo irti vastuun seurauksista. Mieti kumpi on suurempi paha, yöpyminen osastolla vai kenties kohtalokkaat komplikaatiot yksin kotona.