Tuli haettua yhtä työpaikkaa ja näillä näkymin aloittasin siinä mutta on olo että soittas sinne että en voi aloittaa. Ahdistaa hirveästi että en kumminkaan osaa mitään ja pilaan kaiken. Työ olis sellaista mihin minulla on ammatillinen koulutus sekä monen vuoden kokemus ja tykkään siitä paitsi 8 vuoteen ei juuri ole kyseisiä hommia tullut tehtyä satunnaisia hommia lukuunottamatta. Ja nyt pelkään etten osaa mitään ja mokaan töissä ja kun on masennus vielä ja tyhjä pää joka ei toimi niin ahdistaa sen verran että saako edes nukutuksi.
Mieluummin olisi ehkä työttömänä mutta tarvitsisi rahaa ja kun ei ole rahaa sekin ahdistaa helvetisti. Mikään tila ei ole hyvä.
Mieluummin olisi ehkä työttömänä mutta tarvitsisi rahaa ja kun ei ole rahaa sekin ahdistaa helvetisti. Mikään tila ei ole hyvä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joskus vaan on niin , että se työssä käyminen ahdistaa kuitenkin enemmän ja alkaa tuntua sen ahdistuksen aiheuttajalta , vaikka jo valmiiksi olisikin masentunut. Mutta tuskin mikään työpaikka on samanlainen, joten kannattaa ilman muuta kokeilla, joillekin kun se työ on niin kamalan tärkeää. Itse viihdyn paremmin kotona , kuin kyseisessä painajaisessa ja bussipysäkkihelvetissä. Ei ollut päiväävääkään ,etten miettynyt lopputilin ottamista. Ongelmainen on myös oivallinen uhri esimerkiksi narsisteille työpaikoilla. Ei se raha niin tärkeää ole oppupelissä, etenkin kun on nähnyt mikä se loppu voi olla.
Erinomaista tekstiä, oli ilo lukea.
Kannattaa kyllä kokeilla. Ja ei pidä lannistua jos alkuviikkoina on vaikeaa. Kyllä sitä oppii ja saa virtaa kun huomaa että minähän pystyn.
Onnittelut työn saannin johdosta! Luota itseesi, että osaat.
Hei masentunutjarahaton.
Ihminen joutuu elämässään silloin tällöin uuden ja tuntemattoman eteen. Jokainen reagoi tällöin omalla tavallaan. Vaikuttaa, että sinussa herää turvattomuuden ja epävarmuuden tuntemuksia. Uusi työ vaikuttaakin suurelta uhkalta joka on nitistää sinut alleen, vaikka järjellä tiedät, että uusi työ olisi koulutuksellesi sopivaa. Miten voisit muuttaa suuren ja uhkaavan 'peikon' mielenkiintoiseksi seikkailuksi?
Ajattelen, että ensin sinun pitää opetella hyväksymään virheet. Uudessa työpaikassa joka ainut mokailee ennen kuin oppii talon tavoille. Se ei haittaa, ettei osaa valmiisti. Vain oppimisen asenne ratkaisee: en osaa tätä vielä mutta opin kunhan joku mulle neuvoo/saan kokemusta. Oppijan asenne kannattaa säilyttää koko elämän. Jatkuvasti voi oppia muilta lisää ja kehittyä ja kasvaa.
Toinen asia, mikä minulle tulee mieleen, on laajemmin oma minäkuvasi. Miten voisit toimia, että oppisit näkemään itsesi realistisemmin myös hyvien puoliesi ja voimavarojesi valossa? Luottamaan itseesi, pppimiskykyysi, päättelykykyysi ym. Miten voisit tukea ja tsempata itseäsi? Onko se sitä, että kirjoitat paperille hyviä ominaisuuksiasi? Vai että pyydät ystäviltäsi kannustusta?
Muistuta itseäsi myös siitä, että työpaikan perumisen tarve on vain rimakauhua, se ei ole totuus. Kun oääset sinne ekan kerran, rima laskee jo, ja voimavarasi vahvistuvat päivä päivältä. Eteen tulee varmasti pulmatilanteita, mutta niin tulee kaikille uudessa työpaikassa ja koko elämässä.
Voimia ja uskallusta uuteen!
Merja, diakoni
Kannattaa tehdä asioita, jotka tekevät sinut aidosti onnelliseksi. Mitä ne voisivat olla sinun tapauksessasi?
Ihmisillä oma mieli usein asettaa olemattomia esteitä ja "mörköjä" odottamaan eri paikkoihin. Olenkin miettinyt että mikä hemmetti siinä on, että pelätään koko ajan sitä pahinta? Työpaikassakin on paljon stressiä, mutta kannattaa ajatella että minkälaisia muut työntekijät ovat esim. kotonaan, kotiväelleen, ja ajatella että yhteistyötähän täällä tehdään, koko firma toimii kohti samaa päämäärää. Jos ei tiedä, autetaan, ei ole kiire. Ei sitä heti saa potkuja jos tekee muutaman virheen. Uuden työntekijän etsintä on taas oma prosessinsa, johon ei mielellään aleta. Ennemmin katsotaan alkaako uus työntekijä "kasvamaan" työhönsä, ja annetaan monta asiaa anteeksi. Lisäksi miksi olet niin ankara itsellesi? Anna vähän löysää itsellesi! Vain vähän aikaa olemme tällä planeetalla.