Kaipaisin viisaita neuvoja.
Heteroystäväni jotenkin ihastui minuun, itse olen bi. Eli takana niin mies- kuin naissuhteita. Hän on jotenkin pettynyt miehiin eikä niitä enää huoli. No meidän välille syntyi kepeä, erittäin hitaasti etenevä suhde.
Sitten, yhtäkkiä, hän ahdistui tilanteesta valtavasti. Ei pystykään suhteeseen, ei minun eikä kenenkään kanssa. Halusi olla kuitenkin ystävä. Ajattelin, että annan hänelle sitten aikaa ja jatkan elämääni.
Parin kuukauden eron jälkeen hän on muuttunut. Haluaa nähdä, pitää yhteyttä, tulee lähelle...jotain tunteita tuntuu olevan.
Antaisitteko mahdollisuuden? Onko ex-heterolle tämä panikointi tyypillistä? Ei olla nuoriakaan enää. En oikein tiedä kuinka toimia, olen varovainen enkä vaadi mitään.
Heteroystäväni jotenkin ihastui minuun, itse olen bi. Eli takana niin mies- kuin naissuhteita. Hän on jotenkin pettynyt miehiin eikä niitä enää huoli. No meidän välille syntyi kepeä, erittäin hitaasti etenevä suhde.
Sitten, yhtäkkiä, hän ahdistui tilanteesta valtavasti. Ei pystykään suhteeseen, ei minun eikä kenenkään kanssa. Halusi olla kuitenkin ystävä. Ajattelin, että annan hänelle sitten aikaa ja jatkan elämääni.
Parin kuukauden eron jälkeen hän on muuttunut. Haluaa nähdä, pitää yhteyttä, tulee lähelle...jotain tunteita tuntuu olevan.
Antaisitteko mahdollisuuden? Onko ex-heterolle tämä panikointi tyypillistä? Ei olla nuoriakaan enää. En oikein tiedä kuinka toimia, olen varovainen enkä vaadi mitään.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jatka samaan malliin, hiaasti ja rauhallisesti.
Eiköhän kaikki heiman panikoi noin isojen asioiden äärellä.
Jaksat kyllä odottaa hänen rakkauttaan omien tunteidesi voimalla.
Vaikutat itse ihanteelliselta kumppaniehdokkaalta, kun osaat suhtautua hänen tilanteeseensa ja omaasikin noin ymmärtävästi.
Panikointi on varmaankin aika tavallista. Etäisyys on saattanut antaa hänelle mahdollisuuden tutkia tunteitaan rauhassa ja se, että olet antanut tilaa, on voinut rohkaista häntä. Herätät luottamusta ja turvallisuuden tunnetta, mitä hän on todennäköisesti kaivannut.
Jos sua ei pelota eikä ahdista, niin katso ja kuulostele, mistä on kyse. Anna mahdollisuus, jos siltätuntuu. Luulen, että huomaat aika pian, onko hän tosissaan vai ei.
Kiitos vastauksista. Luulin vastanneeni mutta ei täällä näy mitään.
Annan hänelle aikaa sulatella. Annan myös tehdä aloitteet. En aio painostaa, mutta jos perääntyy toisen kerran, sitten en taida odotella. Muuten ei ole kiire minullakaan.
Onko muilla samanmoisia kokemuksia? Miten kävi?
Haluaisin kuulla samanmoisia kokemuksia.
Aika moni täällä tuntuu ihastuvan heteronaisiin, tai entisiin sellaisiin.
Onko tälläisen epävarman kanssa suhde alkanut toimia jossain vaiheessa?
Itse en oikein osaa luottaa häneen nyt, vaikka yritän ymmärtää ja annan toki aikaa.
Ap
Mulla ei ole kokemuksia heteroon ihastumisesta, tosin kun naisia katselee, niin ei aina voi olla varma meneekö siinä hetero vai ei, pärstäkertoimen perusteella kun ei voi ihan varmasti sanoa toisen seksuaalista suuntautumista ja toiseksi, jos nainen on kaunis, niin väliäkö sillä onko hetero vai ei jos haluaa katsella häntä.
Ihminen joka ei vielä ole oikein varma seksuaalisesta suuntautumisestaan, voi aluksi olla epävarma, varsinkin jos ei ole ennen tuntenut mitään omaa sukupuoltaan kohtaan. Jos ei ole vain kokeilunhaluisesta ihmisestä kysymys, niin hänelle kannattaa antaa aikaa ja katsoa miten tämä ihminen kehittyy eli voimistuvatko hänen tunteensa naisia kohtaan, pystyykö hän ajan kuluessa oikeaan suhteeseen toisen naisen kanssa jne.
Ei ole kuin huonoja kokemuksia heteronaisista. Osaavat kyllä liehitellä ja iskeä, mutta naisen kanssa eläjiksi heistä ei ole. Ja julkisesti eivät ikinä myönnä suhdettaan naiseen. Häpeävät naisen kanssa olemista julkisesti. Älkää sekaantuko.
Ihan samaa mieltä sinun kanssasi. Hetero naiset eivät ole käsitelleet homoseksuaalisuutta siinä määrin kuin ikänsä itsensä lesboksi tietäneet ja häpeilevät asiaa. Toisille niin luonnollinen asia ei olekaan helppoa ja se kyllä kaataa suhteen.
Nykyään kuitenkin tuntuu olevan näitä, jotka haluavat kokeilla naisen kanssa, vaikka eivät itseään edes pidä biseksuaalina. Miksi lesboudesta ja biseksuaalisuudesta pitää tehdä joku muoti? Eivät ne ole mitään muotia, vaan joillekin ihan luonnollinen asia ja totista totta. Jos naisen kanssa halutaan olla, niin kyllä sen pitäisi myös pystyä siirtämään käytäntöön, jos sellaisen aika tulee. Ymmärrän toki, jos siihen ei pysty, mutta sitten ei pitäisi edes yrittää flirttailla ja liehakoida toisia naisia ja antaa toisille turhaa toivoa. Ehkä se on joistakin vain jännää, jos pääsee suutelemaan toista naista tai vähän kokeilemaan miltä tuntuu rakastella toisen naisen kanssa, että on sitten joskus jotain kerrottavaa hurjista ja vapaamielisistä seikkailuista menneisyydessä, mutta mulle naiset ei ole mitään kokeilukappaleita. Jos joskus jonkun kanssa olen, niin kyllä mää tosi tarkotuksella siinä suhteessa sitten olisin ja hellyyteni näyttäsin.
Kokeilua esiintyy muillakin. Miten muuten tietäisi onko toinen se oikea?
Tunteeko kukaan vuosikymmeniä kestäneen lesbosuhteen? Tai sellaisen lesbon jolla on ollut 1-2 naissuhdetta?
Suhteiden kesto ja määrä on verrannollinen kykyyn sitoutua, haluun kasvaa toisen kanssa suuntauksesta riippumatta.
Vain huonoja kokemuksia mullakin. Puheen astella ollaan erittäinkin gay-myönteisiä, mutta tosipaikan tullen vajotaan tosi alas käytöksen tasolla. Mä en voi suositella kenellekään katsomista ja odottamista, josko kaikki menisi parhain päin. Pahimmillaan siinä valuu omasta elämästä vuosia hukkaan. Sanotaan näin, että sen kyllä tunnistaa, jos joku on tosissaan mutta pelkää. Jos taas tuntuu epävarmalta ja itsellä kuitenkin on tunteita, paras jatkaa matkaa.
Kiitoksia taas vastauksista.
Mulla on vähän sama fiilis, että kuinkakohan käy. Aika paljon taitaa olla näitä hetero-kokeilijoita, jotka eivät sitten pystykään tosi paikan tullen. Pikkusen ärsyttää, kun hän oli ensin se joka oli muuttunut naisista kiinnostuneeksi ja liehitteli mua, ja sitten kun suhde alettiin, niin aika pian panikoi kaikkea. Nyt sitten olen epävarma, kun hän haluaa uudestaan tulla ainakin jonkin verran lähelle, että uskallanko enää itse? Jos tunteita minuun on, niin silloin voin antaa aikaa. Mutta onko tosiaan aikuisen naisen niin vaikea muuttua heterosta naisiin päin kiinnostuneeksi, jos se ihastus iskee yhtäkkiä? Ei ole kuulemma koskaan ajatellutkaan tätä vaihtoehtoa ennen minua. Toisaalta välillä ajattelen että on vaan liian kyllästynyt miehiin. Mutta sitten tätä uutta lähestymistä ei luulisi tulevan?
AP
Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla: ei nykyään enää pitäisi kenellekään olla niin kovin ylivoimaista tai draamallista tajuta, että voikin rakastua samaan sukupuoleen. Siksi mua vähän arveluttaa, että toisen pitäisi uhrautua ja antaa aikaa. Niin, kuinka kauan?!?!
Minä olen kyllä tavannut heteronaisia jotka ovat muuttuneet entisiksi heteroiksi.
Ja se on ihan potaskaa, että nykyään olisi helppo olla lesbo.
http://lepakkolaakso.net/blogi.php?nick=Tuulihaukkatar&comments=26355
Ikkermi, oot oikeassa, ei ole helppoa olla yhtäkkiä lesbo, jos on pitkäkin heterotaustainen elämä takana. Mun mielestä on kuitenkin hyvä erottaa oman tunne-elämän prosessointi ja ulkoinen elämäntapamuutos toisistaan. Mä väitän, että sisäinen prosessi on aika yksinkertainen, jos haluaa nähdä asiat niin kuin ne ovat. Ihminen joko on rakastunut tai ei ole. Mitä sen asian tunnistamisen jälkeen tapahtuu, onkin toinen juttu. Noi lepakkolaakson kirjoitukset kertoo mun ymmärtääkseni just elämäntapamuutoksesta, kun itselle on käynyt selväksi, että tunteita on. Mä oon niin paatunut romantikko, että uskon, että jos tunteita on puolin ja toisin, esteet on ylitettävissä. Yhteiseen tahtotilaan on kuitenkin mahdoton päästä, jos ei ole selkoa kummankin todellisista tunteista. Tää on yks merkittävä syy, miksi arvostan tunteista puhumista jo aika aikaisessa vaiheessa. Se nyt vaan on reilua.
Hetero tyttöjä tulee mut hetero tytöt ei koskaan jää
Ei tosiaan jää ja elämä menee perseelleen niitten takia. Ei tule mun nurkkiin enää hetskut pyörimään.