Minua on pikkusen ruvennut häiritsemään tuo jatkuva " mielensä pahoittaminen" milloin mistäkin. Boikotoidaan sitä liikettä ja boikotoidaan tätä liikettä, erotaan kirkosta tai ei erota kirkosta, paheksutaan yhtä sun toista. Tietystikään kaikki ei tykkää kaikesta, se on ihan ok. Mutta kun nyt tuntuu siltä, että koko ajan ollaan nenä kurtussa. Mitä sitten, kun tapahtuu oikeasti pahoja asioita? Jos nyt joku käyttökatko pankissa saa kupin kaatumaan, miten voi selvitä vaikka läheisen sairauden tuomista paineista. Kunhan tässä vähän purin sydäntäni, hyvää päivänjatkoa kaikille☺
Minä niin mieleni pahoitin
hoit_su
72570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Jassoo, itse-oppinut omais-hoitaja aloittaa taas Wikipedian lukemisen.
Vedätyksen.
H.
Täh?
3 minuutin muna on varmasti tuttu kaikille.
Mutta 3 minuutin munapää onkin aivan eri juttu.
"nikiltänikille3minuuttia"
Minulleko?
Kuitenkin, ei saa kiusata de-meteriä.
H.
Asiat ovat meillä liian hyvin. Kun hyvinvointivaltiossa eletään mikään ei saisi aiheuttaa "pahoinvointia". Pienikin harmi suistaa raiteltaan.
Nuo boikotit ja kirkosta eroamiset ovat minusta merkki siitä, että ihminen tuntee oman voimattomuutensa ja yrittää kompensoida sitä joukkovoimalla. Kai se antaa kokemuksen siitä että voi vaikuttaa - vaikka ei voisikaan.
Mutta samaa olen ajatellut, miten tällainen poispilattu joukko selviäisi todella isoista vaikeuksista kun itsekkyys ja ahneus ovat saaneet rehottaa vapaasti ja yhteisvastuu ja lähimmäisapu ovat vain sanahelinää.
Kai pitäisi oppia ajattelemaan "den dagen den sorgen" - huomisella on omat murheensa vai miten tuo suomennettaisiin - mutta jotakin uutta ryhtiliikettä tässä tarvittaisiin, ennenkaikkea henkisen ilmapiirin raikastuttamiseksi.
Mistä se uusi ryhtiliike tulisi, kuka sen järjestäisi niin että siihen saataisiin ihmiset mukaan. Voipi olla että pitkäkestoisempi projekti ja toteutuakseen vie ainakin yhden sulkupolven ajan. Helppo sanoa että jokaisen pitäisi lähteä itsestään mutta kun me kaikki olemme oman aikamme lapsia ja ajatukset ja arvot ovat aikamme tuotetta.
Jaa-a. Siillmuori. Olet oikeassa: jokainen isompi muutos - siis sellainen, jossa ei käytetä pakkokeinoja - vaatii ainakin yhden sukupolven - jos se riittääkään.
Katastrofien kohdalla voi olla toisin.
Ja tuota kansakunnan henkistä tilaahan yritettiin kartoittaa ja kohentaa 700000 eurolla, mikä maksettiin verovaroista Pekka Himaselle Kataisen tilauksesta...
Eikä muutosta taida olla nähtävissä...
No ei näy muutosta toistaiseksi. Mutta jos tämä kurjistaminen ja säästöt pakottaa kansaa oikaisemaan selkärankansa ja nostamaan housunsa, niistämään nenänsä :).
Yhteisöllisyys ja yhteisvastuullisuus alkaisi nostaa päätään yksilöllisyyden korostamisen sijaan. Ainakin verovaroilla hoidettavissa kohteissa.
siili ja demeter.
Miksi noin synkkä näkymä.
Minä näen paljonkin ´valoa tunnelin päässä´.
Kaikenmaailman vääryyksiä on tullut julkisuuteen, ennen kaikki pantiin villaisella vaan.
On tarinoita, miten tulipalossa kotinsa menettäneet ovat saaneet runsain mitoin apua.
Presidenttikin antoi palkastaan jotain johonkin, tarkkaan en muista. Liekö ennen tullut edes kenellekään mieleen.
Mielestäni pieniä hyviä asioita tapahtuu jatkuvasti.
On vain niin, että me emme tahdo niitä huomata, koska ne eivät myy niinkuin huonot uutiset.
Siksi yleismieliala on negatiivinen, joka puolestaan lisää alakuloa.
Tuota sopii toivoa, siilimuori, että siperia opettaisi kun ei muuten opita. Niin kai se on aina mennyt.
Minulla ei ole itsellnikään varaa heittää sitä ensimmäistä kiveä. Olen jo pitkään huomannut, että luontainen myötätuntoni "autettavia" kohtaan, esim. vapaaehtoistyössä on vähentynyt. Joko olen saanut tartunnan yleisestä ilmapiiristä tai sitten auttamisen kiintiöni on tullut täyteen. Läheiset ovat tietysti asia erikseen, mutta kaukaisempiin lähimmäisiin ei oikein riitä paukkuja.
Julkisuudella tässä sopassa on oma roolinsa :).
Onhan hyvä että asioihin puututaan ja "vääryyksiä" hajoitetaan mutta kuka/mikä on se viisas joka alkaisi selvittämään oikean ruohonjuuritason olevan ja sen pohjalta alkaisi sitten rakentaa uutta ja parempaa niillä resursseilla mitä käytössä on. Ei varmaan helppo tehtävä. Eikä tapahdu hetkessä.
Tutulta tuntuu tuo myötätunnon vähentyminen. Paljon kun sillä saralla toimii ja näkee tulokset, se turhauttaa. Ei yksi pieni ihminen enempäänsä jaksa eikä tarvitsekaan. Työmäärä on niin valtava ettei se koskaan lopu.Mutta onhan tulossa uusi urhea sukupolvi joka jaksaa ja joihin kai meidänkin toivomme tulee kohdistaa .).
Minäkin sanon puhelimessa aina noille rahankerääjille että lähipiirissä on ihan riittävästi autettavia jotta kohdistan vähäiset varani heihin.
Hyvä muistutus eppu2. Kyllä se oma alavireisyys - puhun siis itsestäni - saa poimimaan ajasta sen, mikä ei toiveikkuutta lisää, vaikka joka päivä on nähtävissä myös hyviä asioita.
Miten se Eeva Kilven runo menikään:
"Siis kauneutta on/Rakkautta on/Iloa on./
Kaikki maiilman kurjuudesta kärsivät/Puolustakaa niitä/..))
Minä ajattelinkin jatkaa kommenttiani:
De-meter!?!
Täällä Höpöti.
:)
Niin olin varma että.
H.
Niin näyttää olevan hunksi: höpötihän se siellä...))
Mistähän nyt repisin sinulle päivän kehut? Vaikka tuosta urheasta puolustuksesta "hyökkääjiä" vastaan... Ehkä tänne on tullut uutta väkeä, sellaista, joka ei tiedä, ettei sinuun kannata tuhlata ruutia... "Antaa hunksin olla" voisi olla oiva asenne, sellainen suopean välinpitämätön, vai miten ? Siinä voisi vain käydä niin, että lapsi heitetään pesuveden mukana pois ja näkijänlahjasi jäävät huomiotta ja sanataituruus myös...
"de-meter"
Kuules nyt tyttöseni.
Jo K/K aikoinaan kertoi häntä vistottavan(?), kun joku pyrkii luomaan "kansan-liikettä" jotain nimmaria kohtaan.
Muista että K/K vaikuttaa olevan viisas ja mies.
H.
☺☺☺
Lähtiköhän tämä aloituksesi jotenki niinku lapasesta? Mistä tässä oikein puhutaan?
Minäkö sitä kansanliikettä nyt olen luomassa, hunksi ? Kuvittelin pyrkiväni purkamaan sitä.
Koti-kiusattu on viisas mies, siitä olen yhtä mieltä kanssasi.
Ei se varmaan niin ole, että lapasesta.
Se tässä yksilökeskeisessä palveluyhteiskunnassa kaikki otetaan niin henk. kohtaisesti, että kaikki pitää olla heti ja just niin kuin minä haluan.
Jos ei se sitten niin ole, niin se on sitten maailmanloppu.
En tiedä, onko tyytyväisyys kehityksenjarru, mutta jatkuva tyytymättömyys on rasittavaa.
Tänä päivänä on ihmisiä, jotka ei osaa varautua mihinkään, jos jotain tapahtuu odottamatonta, niin urputus alkaa.
Siitä sopii varmasti syyttää esimerkiksi minua, siilimuori4 - siis siitä että lähti lapasesta. Mutta aloituksen aihe on minusta hyvä ja aina ajankohtainen.
Nii, tarkoittanet et useimmat pyörii oman napansa ympärillä.
Tuo on totta että jatkuva tyytymättömyys on rasittavaa. Tyytyväisyys voi olla mahdollisuus entistä parempaan, en usko että tyytymättömyys pitkään jatkuessaan välttämättä poikii parempaa vaan useimmissa tapauksissa saa kyynistymään.
Rasittavaa on myös tällä palstalla jatkuva kitinä kuka kirjoittaa mitäkin ja missäkin ja pientä nakkelua puolin ja toisin. Aikuisen ihmisen pitäisi oppia jo oivaltamaan että sitä saa mitä tilaa tai metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Emminä ketään syytä. Rupesin vaan miettimään et ymmärsinkös itse aloituksen jotenkin väärin. Tosin hunkzin vastine aloittajalle oli kyllä hunkzimaisen tahdikas :).
"K/K"
Höpöttimiä, joita tämäkin aloitus pyrkii yhteen keräämään...
Minusta tuntuu kuin samoja ihmisiä, nimmareilla eräillä oisi.
Tyyliin:
nimmariautstökstöks
Läp, läp läpätti....
Minuutti, niin tulee tunnettu nimmari vakavin miettein, Wikipedian lausein.
"Tiesin jo rekrytoidessani että tulen kirjoittamaan työ-todistuksen, jonka sanoihin en voi vaikuttaa.
Kirjoittaessani tunsin sanomatonta sääliä tuon perheen-äidin lapsien kohtaloa kohtaan. Juoppo mies oli tehnyt juopon naisen."
-
Sitten saapuu toinen tunnettu nimmari, ja jatkaa:
"Olet oikeassa, niin monta kohtaloa minäkin olen nähnyt koti-kaynneillä.
Hullu ämmä hoitaa huonosti hienoa miestään ja saa siitä vieläpä vero-rahaa.
Aina inhottaa tehdä ämmälle Pedi-ja Manikyyri.
Itelläkää ei oo tommosee rahaa."
-
Ja kolmaskin tuttu nimmari:
"Tuo on niin totta.
Minäkin kerran tunsin tarvetta tappaa mies, joka ei laittanut vaimonsa aamu-puuroon voi-silmää, eikä suolaa.
Voi että naisen kauneus ja hoikka vartalo sai minut kateelliseksi"
H.
Hunksikin se uskollisesti kerääntyy tänne höpöttimien joukkoon höpöttämään.
hunksz
Pyrks!
Niin se vaan iloksi kääntyi tämäkin päivä.
Hauskaa että jollakin on aikaa laskea viestien välisiä minuutteja ja tehdä päätelmiään kirjoittajista.
Saat pystypeukun :)
Vai oliko se pyrsk ;)
"Ancelina"
Se on pyrsk!
Menehän musa-palstallesi.
Siellä kysellään.
Muista laittaa musa ja riimi.
-
noblesse oblige
H.
hunksz
Pyrsk sitten!
Kävin, näin ja laitoin ja heitin pallon sinulle.
Ota koppi!
Pahoitat mielesi siitä kun muut pahoittaa mielensä :)
Stressi tuntuu olevan maailmassa lisääntyvää. Olet mun mielessä ihan oikeassa siinä, että meillähän periaatteessa on kuitenkin niin paljon, paljon enemmän kuin edellisellä sukupolvella.
Onko se sitten niin, että mitä enemmän on saanut, sitä enemmän pystyy myös menettämään?
"meillähän periaatteessa on kuitenkin niin paljon, paljon enemmän kuin edellisellä sukupolvella. "
Ehkä materiaa mutta ollaanko jossain mielessä köyhempiä kuin edellinen sukupolvi. Olemmeko menettäneetkin jotain?
Tai, mitä enemmän on saanut, sitä enemmän pystyy myös antamaan.
Useimmat meistä haluavat antaa niin arvojaan, kuin materiaakin jälkipolville.
Ollaanhan me saatu myös paremman mm. sosiaaliturvan, aikaa toteuttaa itseämme ja suopeamman maailman. Veikkaan että esim. homona on parempi olla nyt kuin 30 vuotta sitten.
Kai kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Onhan se totta että jotain varmasti on myös menetetty.
Miksiköhän ihminen näkee paremmin kaikki sellainen mitä hänellä ei ole, tai mitä hän on menettänyt, kuin kaikki mitä hänellä jo on?
Joo, näinkin. Koulutustasokin on noussut, ja moni muukin juttu.
Minusta taas tuntuu että mitä enemmän olet saanut sitä itsekkäämmäksi olet tullut. Kun itsellä on sitä joskus sokeutuu toisten tarpeille tai ei oe niiden koksevan itseään.
Mä ajattelin sen niin, että mitä enemmän minä saan, sitä enemmän pystyn antamaan eteenpäin mun lapsille.
"humps"
Hää on tää:
"Olet oikeassa, niin monta kohtaloa minäkin olen nähnyt koti-kaynneillä.
Hullu ämmä hoitaa huonosti hienoa miestään ja saa siitä vieläpä vero-rahaa.
Aina inhottaa tehdä ämmälle Pedi-ja Manikyyri.
Itelläkää ei oo tommosee rahaa."
H.
Saatuja etuja ei millään annettaisi pois. Nyt kun on todettu että on eletty yli varojen, tämä tulee konkreettisesti esiin.
Itsekkyys ja ahneus rehottaa, heti mulle kaikki tänne, viis vaikka ei muille riittäisikään :D.
Unohdit slurpsit.
Sää oot tää:
"Sinä ainut naisnikki joka tänne kirjoittelet, tästä on jo puhuttu. Viihdytä minua vähän paremmin. Ei, tuo ei riitä, viihdytä vieläkin paremmin. Tai tulee Hoon kädestä."
Minä kait aattelen et kun lapset on saatu kahdeksantoistavuotiaiksi silloin alkaa uudelleen se "oma elämä" ja siihen panostaminen :DD. He saavat hankkia itse oman elämäsnä, toki autan hädässä ja silleen ja auliisti neuvoja jakelen, jos ottavat vastaan.
Nuorempi pojanpoika, joka käy vielä ammattikoulua ja asuu kotona. Täytti juuri 18 ja kun äitensä oli täällä mökillä monta päivää, poika soittaa muutaman päivän päästä, että ruoka loppuu.
Pistihän se meitä vähän naurattamaan. No äitinsä neuvoi ottamaan pakasteesta.
Jatkan edelleen synkkää linjaani eppu2. .)) Ihan noin kuin sanot: "mitä enemmän on saanut, sitä enemmän pystyy antamaan." Mutta entä jos se "anti" ei kelpaa ?
Nuori sukupolvi on aika itseriittoinen ja arvot ovat toiset. Perinnetietous, jopa se "hiljainen tieto", mitä on koonnut elämän varrella, ei välttämättä sovi heidän pirtaansa. Siinä sitten elät oman aarrearkkusi äärellä ja muistelet loistosi päiviä..))
Ainakin omat tuttuni muistelevat mielellään työelämää ja/tai aikaisempia saavutuksiaan, jakavat niitä keskenään.
Raha on tietysti se valuutta, millä voidaan hetkellisesti ostaa nuorten hyväksyminen, mutta yleensä sekin hukataan (turhaan) kuluttamiseen.
Sanotaan nyt, että nämä eivät ole välttämättä omakohtaisia kokemuksiani vaan ikätovereiden kertomaa. Eikä niiden näkeminen tietenkään poista sitä iloa, mitä seuraavien sukupolvien elämän seuraaminen myös tuottaa....
"de-meter"
Tääkin on tää:
Sitten saapuu toinen tunnettu nimmari, ja jatkaa:
"Olet oikeassa, niin monta kohtaloa minäkin olen nähnyt koti-kaynneillä.
Hullu ämmä hoitaa huonosti hienoa miestään ja saa siitä vieläpä vero-rahaa.
Aina inhottaa tehdä ämmälle Pedi-ja Manikyyri.
Itelläkää ei oo tommosee rahaa."
H.
Silloin, kun näin käy, arvelisin sen johtuvan menettämisen pelosta.
Sitten saapuu Hunksz ja jatkaa synkkää ja epätoivoista huomionhakua toistamalla itseään.
Olen kyllä tiedostanut tuonpuolen asioista.
Täällä mökillä olen ollut pojantyttären ja hänen avomiehensä kanssa ja käyneet pitkiä keskusteluja monista asioista.
Paljon on erilaista heidän maailmassaan, mutta niinkai sen pitää ollakin.
Esim. he kun ovat kaupunkilaisia olleet koko ikänsä, monia asioita olen neuvonut, miten maalla toimitaan.
Kaupungissa on itsestään selvää vesimaksu kuukaudessa, täällä maalla on maksettu ensin omasta pussista linjojen veto, tietäkään ei hoideta verovaroista, jätepömpelit eivät ole pihan reunalla.
Laituriakaan ei uimarannalla ole, ellei sitä siihen itse hanki ja laita.
Tiedän kyllä, että kun tämän maallisen takkini jätän, suurella todennäköisyydellä muorin kalustot päätyvät kierrätykseen tai kaatopaikalle. Vaatteet lumpunkeräykseen.
Minä olen aikalailla realisti.
"eppu2"
Kuten me kaikki?
Eihän nurkassa kukaan huomaa.
-
Mitä tarkoitat epä-toivoisella?
Eihän tuo ole koskaan minua koskenut.
Aina on tullut.
Toistamattakin.
:)
H.
Meidän kuopus muutti heti kotoa tyttökaverin kanssa opiskelijakämppään yhteen asunaan kun tyvär täytti 18, perävalot vaan vilkkui. Sen jälkeen on itse ruokansa hankkinu ja tehny. Olen sanonu et nälkää ei tarvihe nähä, kyllä ruokakassin aina pistän jos tarve vaatii ja muutoinkin saapi apua pyytää jos on tarvis. Monesti ei ole tarvinnu.
Varmaan joidenkin kohdalla noinkin. Mutta jos ei ole viimeiset menossa, mikä saisi pelon aikaan?
Tuo on kyllä totta että perinnearkkua kyllä kuunnelaan mutta siitä ei ammenneta kun uudet on tuulet. Joksus tuntuu et se on toisin päin, minulle ammennetaan nykypäivää :DD. Mutta silleesti kiva :D. Otetaan mukkaan kuitenkin.
Meidän tuttu kannusti meitä "elämäntapaintiaaneja" sillä, että onhan se hyvä, että nuoret/lapset näkevät muunkinlaista elämäntapaa kuin vain tämän, mitä valtavirta edustaa. Ja riittäähän heillä iloa ja ihmetystä kun vitsailevat meidän kustannuksella ja voivat todeta: "niin silloin ennenvanhaan"...
Mutta kiinnostus paistaa silti noiden herjojen takaa.
Ja silloin kun isompaa vaikeutta tulee elämään ollaan hyvinkin kuulolla vanhusten suuntaan...
Juur noin et vanhukset ovat se kallio johon nuoret sitten kuitenkin viime kädessä nojaavat ja se on hyvä. Kokee onnistuneensa siinä mielessä et vaikka omillaan ovat, kivijalka on säilynyt.
Tosin meillä nuo ei vutsaile, kuuntelevat mutta tekevät kuitenkin oman pään mukaan :D.
.eiku vitsaile
Ahneus pelon saa aikaan. Ettei vaan tarvitse luopua mistään, saada vaan lisää ja lisää.
Näin se menee, eppu2. Mekin ollaan satsattu tosi paljon aikaa ja rahaakin meidän lapsuudenkodin säilyttämiseen. Sinne tullaan kyllä mielellään käymään, mutta vuosi vuodelta tuntuu kiinnostus paikkaa kohtaan hiipuvan - etenkin nuorilla ja oikeastaan meillä "osakkaillakin". Kun puoliso sai siellä jalkavammansa katolta pudottuaan jouduttiin jo palkkaamaan apua ruohonleikkuuseen ja vastaisuudessa varmasti myös muihin tehtäviin.
Kai pitäisi muistella niitä hyviä ja voimallisia vuosia, eikä niinkään surra nykytilaa ja tulevaisuutta...Den dagen den sorgen taaskin....
Aivan. Toisilla varmaan noinkin. Ite kun ei ole sillain materialisti ja tottunut tulemaan toimeen vähällä ei niin osaa tuotaa aatella mutta varmaankin noin.
Tuosta+rutinasta,+valittamisesta+ja+vastaanväittämisistä++tulee+aina+mieleen+onko+henkilö+erityisherkkä+vai+erityismulkku.+Sitä+on+usein+vaikea+erottaa,+mutta+LÄHES+AINA+olen+päätynyt+luokittelemaan+ihmisen+erityismulkuksi.
No tuota... onko sinulla joku erityisongelma? Entä miten on oman onnellisuutesi laita?
Onko asetelma "erityisherkkä vai erityismulkku" sinusta hauska, älykkään vitsikäs, terävästi ja fiksusti rakennettu? Jos on, niin miten luokittelisit itsesi?
Surunkin kanssa on vaan eläminen - nykyajassakin
- ei auta silleen hienot etukäteen kirjoitellut negrospirituaalit heitäkään
joiden persuukset kuolioon meni - ei liioin tappouhkailut sotakentiltä pakenevia lapsiakaan - ei liioin että valtiovallatkin vielä herneitä nokkiinsa vetäisi ilmoittaen että
mitkään kansainväliset bisnekset eri toimialoineen ja pöytälaatikkofirmoineen eivät kuulu
poliitikkojenkaan toimialaan misssään tapauksessa - että vain oikeaoppisesti laaditut kansan kuolevuustilastot ovat yhteiskunnan ainoita tärkeitä asioita
sukuselvityksineen ja mammonaluetteloineen. Kaikkine peleineen ja ilmoituksineen
- osuipa taas ja upposi - minua tosin ei häirinnyt " vain pikkuisen" - vaan erittäin paljon
kaikenmaailman vähättelytyylinne.
Ei oikein auennut tuo tekstis. Sen verta kuitenkin et taidat olla elellt pikkaisen erilaisissa kuvioissa vai?
Yhtä lailla päähän voi napsahtaa noi lehtien kaikki psykoleerauskirjoittelut, joiden mukaan kaikki maailmassa on annettava ihmisille anteeksi, vaikka kontollaan olisi mitä tahansa tekoja - ihmisten murhatkin niihin lukien - eikö riitä käsityskyky siitäkään asiasta että kun ihmiskuntaa sidotaan vaikenemaan ja kantamaan mielessään " tosi pimeitä salaisuuksia" - sekin todella syö ihmisiä sisältä päin - toki lisää henkisen puolen paineita ja lisää kuntien potilas- ja asiakaskuntaa ynnä köyhyyttä - varojen siirtyessä toisaalle - kärsimyksien ongelmien lisääntyessä - voi tietysti antaa anteeksi, mutta
yhteiskunnan pienimpiin kohdistuvia raakuuksia se ei todellakaan poista ja murhatkin ovat vain rikoksia - jotka eivät rikoksina koskaan vanhene. Kuolleet eivät puhu eikä vainoa ihmisiä - vain elävät niin tekevät - milloin mistäkin syystä.
Tämän ajan iskulauseita lienevät sanat, jotka rakentuvat epävarmuus ja muutos-sanojen ympärille - ei auta että näkee vain ahneutta naapureissaan tai suosittelee muuttoja toisille paremmille laitumille, elääkseen kuin sika pellossa.
- voisiko tuota muutos-sanaa pohtia silleen rakentavasti - missä olisi onnistumisen edellytyksiä kestävän kehityksen puitteissa ja missä asioissa surkeasti pieleen menoa
- tulevaisuudenhan pitäisi olla myös nousevan sukupolven ja lasten asiaa
- heidänkin on maa ja kiitos kuuluu myös heille - enempikin siunausten kera kuin mulkuiksi kirottuina.
Olisiko tuo 'mielensä pahoittaminen' ja sen julki tuominen enimmäkseen tervetullutta kritiikkiä ja kyseenalaistamista kuitenkin?
"Mitä sitten, kun tapahtuu oikeasti pahoja asioita?"
Sittenhän niitä melko varmaan tapahtuu, jos vain ollaan kuin ei oltaiskaan?
Kaikkien suhteellisuus- ja tai mittakaavataju ei ole samanlainen. Sen tosiasian kanssa on meidän kaikkien on eläminen, mutta onneksi sitäkän ei tarvitse hiljaa hyväksyä. Voi, ja usein kannattaakin 'pahoittaa mielensä' julkisesti.
Suomessahan on kaikki hyvin yleisellä kanavalla uutiset venäjäksi ja englanniksi siis yleisellä kanavalla jos haluan näen ne tosin ei ole halua.
Ahneus on kolmisenkymmentä vuotta nimetty muotisanaksi suomalaisille
- kyseessä ei ole pelko luopumisesta tai siitä ettei mittään tai mistään voi/ halua luopua
vaan pikemminkin riippuvuusoireista mun mielestä
- noissa onnellisuustutkimuksissa eniten tuli esiin esm se että alkoholi, huumeet, kunnon kohotukseen käytetyt sekalaiset tiesmitkä aineetkaan tehneet ihmisiä yhtään enempi onnekkaiksi- pikemmin päinvastoin. Enempi stressiä ulkopuolisillekin.
Toka juttu lienee ne melkoiset ryöstely- ja ihmiset, lapset mukaan lukien, maailmanlaajuiset raiskauskultit, kenties seksismin riemuvoitto miljardibisneksineen, mutta samalla uhreilleen suunnaton kärsimyksen aihe - vahinkoa, jota mitenkään tai millään ei voi korjata tai korvata. Entistä hullummaksi menee kun kristillisissä seurakunnissakin on joku kähminnän/lähminnän teema esitelty ihmisten kopeloimisena tai poliitikkojen muka.muka.hauskoina viestittelynä - noo että nussittuna kenties kaikki nukkuis paremmin
- nähtävissä on myös se tosiseikka, että tolle kolmiyhteydelle, seksismi, uskonnot ja politiikka- vallan kolmijaon keskittyminen tietyile maan alueille, näkyy nimenomaan väkvaltatilastoissa, nimenomaan määrättyihin kansanosiin tai kansalaisiin kohdistuvana riistona, ryöstelynä, ihmishenkiin kohdistettuna väkivaltana joittenkn toimesta.
Eivät riippuuvuudet johdukaan ahneudesta, kyseessä on ihan eri asia.
Näkis senkin päivän ettei kukaan valittaisi, kaikki vain hymyilisivät ja huokailisivat ompas hyvä olo ettei paremmasta väliä.
"liero"
Eivät kaikki palstalla valita ja vaivaa.
Miehet hymyilevät enimmäkseen.
Eikä se läheskään aina ole miesten vika.
H.
Sitä päivää ei koskaan tule ja se ei riipu yksin olosuhteista tai ympäristöstä pelkästään vaan ihmisestä jolle ei mikään riitä.
Juu täällähän vaikuttaapi olevan oikein hymypoikien kaarti :D.
Ja eläpä kiusaa 1eeroa.
Voisi kai ajatella ett pelko myös ajaa ihmisiä toimintaan vaikkapa varautumisina tuleviin uhkiin, joko todellisiin tai kuviteltuihin, jotain kättäpidempää malliin, varojen satsaamiseen turvallisuuteen tai varastoihin, valmistautua syksyn ja talven tuloon, karseimmat katastrofit kyllä näyttää iskevän aina yllättäen - mikäli tapahtuvat ihmisten toimesta, niissä on aina suunnitelmallisuutta mukana, yleensä kohteetkin tarkoin valittu. Tarpeitten mukaan.
Mua suututti aikoinaan kn mun keittiöstä katosi lähes kaikki puukot ja leikkuuveitset,
sitten työkaluja, esm kirveet fiskarsin, ja erityisesti yksi jo museokapine, leveä maasepän takoma hirsiveistäjän kirves. Merkkasin sen oranssineliöllä - samanmoinen oli iltalehden kuvissa joskus - miltähän murhapaikalta löydetty liene - joskus noi immeisten koteja nyysivät poppoot silleen aina ihmismäisillä asioilla todellakaan ole.
Ihmisten tarvii tulla ensin hulluksi, että voisivat tulla taas järkiinsä. ;)