Länsimaissa yksilökeskeisyyden ihannointi näyttää edelleen vahvistuvan. Tämä näkyy muun muassa lisääntyneenä viihteen kulutuksena ja itsekkäistä valinnoista johtuvina ihmissuhdeongelmina. Yleisesti puhutaan yksilöllisestä kulttuurista, jossa tavoitellaan riippumattomuutta, itsensä toteuttamista ja omaa nautintoa.
Kristitty elää taivaan kansalaisena maailmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen ei tule mukautua tämän maailman menoon, vaan etsiä sitä, mikä on Jumalan hyvä tahto (Room. 12:2). Jumalan sana korostaa lähimmäisestä huolehtimista, yhteisen hyvän etsimistä ja kiinteän seurakuntayhteyden merkitystä. Kristityn ei tule eristäytyä ja etsiä pelkästään omien mielihalujensa toteutumista.
Nykyisenä vaurauden ja hyvinvoinnin aikana vaara kiintyä omaisuuteen ja pinnalliseen elämään on yhä todellisempi. Jeesus tuntee ihmissydämen ja siksi hän varoittaa vuorisaarnassaan: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. – – Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:19, 21.) Mikään ei saisi olla ihmiselle Jumalaa tärkempi.
Läpi Raamatun kulkee ajatus siitä, että Jumala on luonut ihmiset taivasta ja toisiaan varten. Elävä usko Jumalaan ohjaa huolehtimaan paitsi itsestä myös lähimmäisistä lähellä ja kaukana. Tarvitsemme itsekin toisten apua.
Kristitty tarvitsee toisia ihmisiä erityisesti uskonelämässään. Pyhä Henki kokoaa Jumalan lapset maan päällä yhdeksi Jumalan seurakunnaksi, jonka kautta Kristuksen työ maan päällä jatkuu. Paavali vertaa Jumalan seurakuntaa Kristuksen ruumiseen, jossa jokainen jäsen on tärkeä ja jossa jäsen ei voi säilyä elävänä ilman yhteyttä ruumiseen (1. Kor. 12).
Heprealaiskirjeessä korostetaan seurakunnan merkitystä ja kehotetaan kristittyjä olemaan toistensa tukena (Hepr. 10:25). Jumalan seurakunnan erityispiirteisiin kuuluu, että siellä paitsi julistetaan sanomaa Jumalan amosta ja syntien anteeksiantamuksesta myös varoitetaan synnistä ja kehotetaan siitä parannukseen.
Lähimmäisten uskonelämästä huolehtiminen – kuten Jumalan sanan mukainen elämä muutenkaan – ei ole ajassamme muodikasta. Kuitenkin siinä tulee esille Jumalan rakkaus syntistä ihmistä kohtaan: Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Sen vuoksi hän hoitaa ihmistä seurakuntansa yhteydessä. Hän tarjoaa seurakuntansa lepopaikaksi työn, kuormien ja sairauksien uuvuttamalle.
Kristitty elää taivaan kansalaisena maailmassa. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen ei tule mukautua tämän maailman menoon, vaan etsiä sitä, mikä on Jumalan hyvä tahto (Room. 12:2). Jumalan sana korostaa lähimmäisestä huolehtimista, yhteisen hyvän etsimistä ja kiinteän seurakuntayhteyden merkitystä. Kristityn ei tule eristäytyä ja etsiä pelkästään omien mielihalujensa toteutumista.
Nykyisenä vaurauden ja hyvinvoinnin aikana vaara kiintyä omaisuuteen ja pinnalliseen elämään on yhä todellisempi. Jeesus tuntee ihmissydämen ja siksi hän varoittaa vuorisaarnassaan: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. – – Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:19, 21.) Mikään ei saisi olla ihmiselle Jumalaa tärkempi.
Läpi Raamatun kulkee ajatus siitä, että Jumala on luonut ihmiset taivasta ja toisiaan varten. Elävä usko Jumalaan ohjaa huolehtimaan paitsi itsestä myös lähimmäisistä lähellä ja kaukana. Tarvitsemme itsekin toisten apua.
Kristitty tarvitsee toisia ihmisiä erityisesti uskonelämässään. Pyhä Henki kokoaa Jumalan lapset maan päällä yhdeksi Jumalan seurakunnaksi, jonka kautta Kristuksen työ maan päällä jatkuu. Paavali vertaa Jumalan seurakuntaa Kristuksen ruumiseen, jossa jokainen jäsen on tärkeä ja jossa jäsen ei voi säilyä elävänä ilman yhteyttä ruumiseen (1. Kor. 12).
Heprealaiskirjeessä korostetaan seurakunnan merkitystä ja kehotetaan kristittyjä olemaan toistensa tukena (Hepr. 10:25). Jumalan seurakunnan erityispiirteisiin kuuluu, että siellä paitsi julistetaan sanomaa Jumalan amosta ja syntien anteeksiantamuksesta myös varoitetaan synnistä ja kehotetaan siitä parannukseen.
Lähimmäisten uskonelämästä huolehtiminen – kuten Jumalan sanan mukainen elämä muutenkaan – ei ole ajassamme muodikasta. Kuitenkin siinä tulee esille Jumalan rakkaus syntistä ihmistä kohtaan: Jumala ei halua yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Sen vuoksi hän hoitaa ihmistä seurakuntansa yhteydessä. Hän tarjoaa seurakuntansa lepopaikaksi työn, kuormien ja sairauksien uuvuttamalle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ykseys ei ole yhdistyksissä, eikä niiden traditioihin uskomisessa, vaan siinä että yhdessä tunnustamme yhteisen uskomme, kolmen alkukirkon uskontyunnustuksen mukaisesta.
Väärä seurakuntaoppi on johtanut muun muassa vanhoillislestadiolaiset kauaksi pois Kristuksesta, uskomaan ja luottamaan yhdistykseensä, sen opetuksiin ja jäsenistön mielipiteisiin. Tämä usko ja luottamus joka ei ole YKSIN KRISTUKSESSA, on epäjumalien palvomista.
Fundamentalistinen uskonnollisuus ei vain uppoa koulutettuihin nykyihmisiin länsimaissa. Tästähän kyse todellisuudessa on. Fundamentalistit itse eivät tuetenkään tätä näe eivätkä syostu ymmärtämään, joten he julistavat kahta kovemmin omia totuuksiaan ja syyttävät eri mieltä kanssaan olevia vainosta.
Raamattu kuvastaa omaa aikaansa. On naurettavaa väittää, että joku eläisi nykypäivänä "Raamatun" tai "Jumalan mukaan". Se väite ei ole totta. Yhdelläkään yksilöllä tai ryhmällä ei ole todellisuudessa todisteita siitä, että ne oma tulkinnat Raamatusta olisivat sen oikeampia kuin muillakaan. Kun tästä huomauttaa, vastaukset ovat lähinnä kliseitä ja onttoja korulauseita vailla sisältöä.
On todella typerää, että täällä tarjotaan VL-väelle yhden lahkon tilalle toisia samanlaisia ja käytännössä yhtä lailla perusteettomia lupauksia ja vaatimuksia.