Olisiko kenelläkään toisella ahdistuneella hyviä vinkkejä siihen, miten saada naama rennoksi silloin, kun itse kokee olevansa rentoutunut (tai siis niin rento kuin se on jatkuvassa ahdistuksessa mahdollista).
Itse koen tällaisessa tilanteessa olevani ihan tavallinen, mutta joku minua vähempi tunteva tulee ja huomauttaa kireydestä. Elinikäinen ahdistus näkyy varmaan naamasta, se että on kamppaillut sen kanssa ja selviää päivästä toiseen. Eletty elämä näkyy kireytenä, vaikken kireä olisikaan.
Itse koen tällaisessa tilanteessa olevani ihan tavallinen, mutta joku minua vähempi tunteva tulee ja huomauttaa kireydestä. Elinikäinen ahdistus näkyy varmaan naamasta, se että on kamppaillut sen kanssa ja selviää päivästä toiseen. Eletty elämä näkyy kireytenä, vaikken kireä olisikaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ilmeisesti ketään muuta ei kiinnosta oma ulkonäkö ja ilme. Outoa.
Minusta on mukava näyttää mukavalta muutoinkin kuin ilmeen suhteen, se piristää mieltä kummasti. Aamulla laitan nätit vaatteet ja meikkiä ennen kuin lähden töihin ja hymyilen peilikuvalleni. Tuo kireä ilme tulee vain, jos naama on lepoasennossa, ei silloin kun puhun ja ilmehdin.
Kyllä kärsimys alkaa näkyä naamassa. Eipä juuri enää kiinnosta ulkonäkö kun on jo kestetty ja yritetty ihan tarpeeksi naama pokalla ja suu hymyvirneessä. Lopputulos pitkällä miinuksella.
Onhan se noinkin, toisaalta.
Minulla ei ole mitään pokerinamaa eikä naamiota ollenkaan. Jos olisi, niin osaisin vissiin pitää sitä yllä ja ilme olisi jäänyt siihen asentoon. Minua on kyllä koko elämäni ajan kiinnostanut (myös) oma ulkonäkö, ihan omaksi iloksi vain. Minua piristää, kun peilikuva on mieleni mukainen (vaikka iästä saisi kyllä ottaa aika paljon pois). Tosin näytän kuulemma itseäni nuoremmalta aika tavalla ja totta se lienee: hyväkuntoinen, normaalipainoinen, itsestään huolehtinut terveet elämäntavat omaava ihminen näyttää nuorekkaalta. Hyvin monet mieleltään terveet ihmiset painavat lähes sata kiloa ja kun ikää tulee, ei huolehdita itsestä muutenkaan.
Ehkäpä kysymys olisi pitänyt osoittaa jonnekin toiselle palstalle. Mutta tähdennän, että ymmärrän erittäin hyvin, että kun kamppailee mielen ongelmien kanssa ja on täysi työ selviytyä päivästä toiseen, niin ei oma ulkoinen olemus jaksa kiinnostaa.
Arvelen, että myös pitkäaikainen somaattinen sairaus tai kipu voi aiheuttaa ilmeen jähmettymisen. Tässä kai tarvittaisiin sitä pokerinaamaa, mitä minulla ei ole. Tai kenties kasvolihasliikkeitä.