Eli mitä tehdä kun masentaa jatkuvasti, tulevaisuudella ei ole mitään annettavaa, mikään ei etene, kaikki ammattiauttajat koluttu läpi ja keskustellaan vain mukavia, lääkkeistä ei apua, syksy tulee ja masentaa entistä enemmän.
Älkää suositelko itsemurhaa, Jeesusta tai mitään new age hömppää.
Älkää suositelko itsemurhaa, Jeesusta tai mitään new age hömppää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei
Taidat arkoittaa ammattiavulla lääkkeitä ja psykoterapiaa. Vaihtoehdot toki eivät lopu siihen.
Psykoterapiamuotojakin on useita:
http://www.hameenlinnapsykoterapia.com/8
Eli toisin sanoen paljon muutakin kuin vain mukavaa jutustelua.
Psykoterapian lisäksi on olemassa kolmas sektori eli järjestöt. Monet mielenterveyteen ja masennukseen erikoistuneet järjestöt tarjoavat erilaista toimintaa ja hoitoa. Hyvä puoli niissä on se, että ne ovat usein paljon edullisempia kuin ammattiapu ja hoito ei ole niin sitouttavaa.
Yleensä lievään masennukseen voidaan käyttää masennuksen omahoitoa (googlaa: "masennuksen omahoito"), mutta toki sen harjoitteet auttavat masentunutta riippumatta masennuksen tasosta.
Sitten on tietysti tietoisuustaidot eli mindfulness. Joku saattaa erehtyä luulemaan sitä new age hömpäksi, mutta tästä huolimatta mindfulnessin harjoitteita käytetään hyväksi masennuksen hoidossa ihan ammatillisellakin puolella, kognitiivisen terapian parissa. Mindfulnessia on jo pidemmän aikaa käytetty tehokkaasti masennuksen hoidossa ja tutkimuksia aiheesta on tehty. Toki mindfulness-harjoitteita voi tehdä myös itse ja kirjakaupoista voi löytyä juurikin masennuksen hoitoon sopivia mindfulness-kirjoja.
Suosittelen polttamaan hyvä laatuista kannabiksen kukintoa kolmen kuukauden kuuri aamulla päivällä ja illalla. Mieti sit asiat uudelleen. Ehkä sustki tulee hyvä hippi. Se on ihan jees elämäntapa. ;>
En mä lähde tollasii kokeileen, sori vaan.
Vaikka varmaan ihan trollaus mielessä tuon kirjoititkin?
MÄÄÄ MÄÄÄ KUULUU SIELTÄ PELLE!
Puskatohtorin vinkki on ainakin omalla kohdalla todettu ajoittain toimivaksi ratkaisuksi. Oikeastaan voisinkin lähteä taas pössylomalle pariksi kuukaudeksi ja kelata sitten kaiken uudestaan. Thanks Doc!
Tässä on hyvä esimerkki siitä miksi en kokeile pilven polttoa.
Ei se aina toimi kaikkien kohdalla.
Minulla auttaa kun sitkeästi vain päätän lähteä kävelylle. Tai toinen on uimaan. Vaikka kuinka tuntuu että en saa aikaiseksi, mutta kun vain lähden, on jälkeenpäin hyvä olo.
Kauanko ehdit vetää psyykekamaa ja mitä? Nehän tunnetusti vaurioittavat aivoja ja voivat siten saada aikaan turtuneisuuden, joka kestää hautaan. Jos sinulle on käynyt niin, kannattaa alkaa tutustumaan muihin kohtalon tovereihin internetissä ja opetella hitaasti vuosien saatossa elämään aivovaurioituneen elämää. Joudut osasta asioista luopumaan, mutta elämäsäs voi olla vielä kokemisen arvoista turtuneisuudesta huolimatta.
Pahoittelut, että sinut on huijattu huumeiden tielle. Sieltä nousua täyteen kuntoon on tosi vaikea tai vaurioiden myötä ihan mahdoton tehdäkään.
Sano niille terapeuteille, että se pehmeiden ja mukavien jaarittelu ei auta. No hienoa ettet ainakaan mieti itsemurhaa. Masennus on sairaus, ja se tulee pikkuhiljaa hiipimällä vuosien saatossa. On myös niin että se voi lähteä samalla tavalla. Ihmisessä itsessään on parantavia mekanismeja, jotka toimivat. Olen nähnyt monia sellaisia tapauksia, ettei mikään ole auttanut, mutta vuosien päästä samat ihmiset ovat päässeet elämään kiinni ja tilanne normalisoitunut.
Jospa nyt yrität hyväksyä olevan tilanteen, elelet päivän kerrallaan. Älä liikaa mieti parantumistasi ja yritä poistaa sitä. Tavallaan unohda se sairaus. Lakkaa liikaa "ottamasta itseäsi niskasta kiinni".
Jos et ole kokeillut lääkkeitä', niin mikäs ettei. Kyllä niitä moni joutuu syömään oli siten vaiva päässä tai sisäelimessä tai raajassa.
Masennus EI ole sairaus, vaan tunne. Jos masentuneet hyväksyisivät tämän logisuuden, niin he olisivat toiveikaampia, ja tajuaisivat olla takertumasta oljenkorsiin (psykiatreihin.) Psykiatrit ovat uhka, jonka ikävä kyllä liian moni huomaa vasta uhriuduttuaan.
No hienoa, että ratkaisit vuosia kestäneen ongelmani.
Ai hitto, sehän on vaan tunne joka jatkuu ja jatkuu. Juurihan tässä etsitään niitä muita oljen korsia kuin psykiatrit ja muu humpuuki.
Se on vaan tunne, hallelujaa olen parantunut.
Tunteet eivät välttämättä ole mieluisia: Katkeruus, kateus, kaipaus, tuska, häpeä, pelko, masennus. Nämä kaikki kuuluvat samaan joukkoon: Kaikki ovat tunteita, mutta mikään ei ole sairaus.
Jännä, että useimmat nostavat esiin tuon turtuneisuuden lääkkeiden käytön jälkeen. Itselläni liiallinen tunteikkuus jäi ongelmaksi. Serotoniinihan tasaa tunnehuippuja. Yli kymmenen vuoden lääkkeiden ja lääkeyhdistelmien popsinnan jälkeen minua itkettää onnesta kun kotiini tulee sähköä ja lämmintä vettä ja vastaavasti tekee mieli tappaa joku, kun naapurista kuuluu vähänkin meteliä. Hyvän biisin kuulemisesta menen aivan euforiseen tilaan ja kun hyönteinen murskaantuu tuulilasiin, alan itkeä.
Moni voisi ajatella, että tuohan on syntyjään ihan sekopää, mutta todellisuudessa olin hyvinkin tasainen ja vakaa ihminen ennen lääkkeiden aloittamista. Persoonallisuuteni muuttui monessakin suhteessa oikeastaan vastakkaiseksi.
Jotain osaan kommentoida. Aivovaurio-oireita ovat mm. estottomuus ja impulsiivisuus. Vieroitusoireisiin kuuluu äkilliset ikään kuin keinotekoiset tunneskaalavaihtelut (itkusta nauruun ja takaisin kuin vuoristoradassa). Niin ja serotoniini ei tasaa yhtään mitään.
Nauti elämästä,tulevaisuudella on vielä annettavaa koe ja näe kaikkea,luonto antaa hirmusti voimaa joten luontoon mars.Kaikki ei saa elää niin kauan jotta ehtis täs elämäs jotain vielä kokea,elämä on liian lyhyt,nauttikaa siis elämästä.