http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011041113529000_uu.shtml
Ihan näin muistutukseksi, että kyllä ne naisetkin osaavat tarvittaessa meisseliä heiluttaa. Tämäkin täti on vapaalla jalalla, sillä tuskin tuosta ehdollisella on selvinnyt. Kuinka moni muistaa tämän. Itselläni on hentoinen aavistus tekijästä.
Ihan näin muistutukseksi, että kyllä ne naisetkin osaavat tarvittaessa meisseliä heiluttaa. Tämäkin täti on vapaalla jalalla, sillä tuskin tuosta ehdollisella on selvinnyt. Kuinka moni muistaa tämän. Itselläni on hentoinen aavistus tekijästä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En tiedä, ketä tosin tarkoitat. Kiinnitin vain huomiota asettamaasi otsikkoon. Eli vihjasit, olet joko itse havainnut, tai nähnyt, että Siilinjärvellä on väkivaltaisia naisia. Oletko havainnut, että heitä olisi paljonkin? Ainakaan viimeaikaiset uutiset eivät tätä arviota tue ja millään tavalla todista todeksi.
Ei tietenkään uutiset tätä arviota tue kun uutisiin tulee vain ne väkivaltaisimmat tapaukset. Eihän se mikään salaisuus ole, että naisten miehiin kohdistuma väkivalta on vaiettu asia. Kun mies lyö naista, niin kyllä on tukiverkosto heti valmiina. Nainen kun lyö miestä, niin asia vaietaan tai jos mies ottaa asian puheeksi, niin häntä haukutaan nössöksi kun ei saa akkaansa kuriin. Ja itse vastauksena kysymykseesi; Kyllä olen nähnyt miestään lyöviä naisia aamutunneilla baarien edustoilla ja sisälläkin eikä ole edes harvinainen näky. Kuulutko itse samaan ryhmään? Tuliko huono omatunto?
"Ja itse vastauksena kysymykseesi; Kyllä olen nähnyt miestään lyöviä naisia aamutunneilla baarien edustoilla ja sisälläkin eikä ole edes harvinainen näky."
Olen nähnyt paljon > naisten väkivaltaa kuin miesten. Monesti akka on käynyt toisen akan kimppuun ja usean kerran rauhallisen miehen päälle. Se on jotain 20 kertaa kun naiset ovat olleet väkivaltaisia ja noin 5 kertaa kun miehet. Mitä olen nähnyt.
Olet oikeassa siinä, että kyllä ne naisetkin ovat väkivaltaan kykeneviä, samalla tavalla, kuin muutkin. Aihe vaan on tabu, josta ei yleisesti, julkisessa keskustelussa tehdä, ääneen sanota, eikä myönnetä.
Ovatko naiset sitten muuttuneet entistä aggressiivisemmiksi? Ehkäpä hyvinkin näin on. Siksi olisikin tärkeää jatkaa keskustelua tästä aihepiiristä yhteiskunnassa laajemminkin. Pohtia mahdollisia syitä ja mitä sille voitaisiin tehdä.
Tämä nyt on vaan minun epäilykseni, mutta luulen, että suurimmat syyt ovat nyky-yhteiskunnan yhä enemmän lisääntyvässä kiireessä, työ, opiskelu, koti ja perhe-elämän yksilölle luomat paineet, liiallinen työtaakka ja stressi. Yhteiskunta on tehnyt kansalaisille työstä ja ja kaikesta muustakin vain suorittamista ja sitä, että aina pitäisi paahtaa ja puurtaa aina vain enemmän, ja enemmän ja yhä nopeammassa aikataulussa. Alituinen kiire, stressi, suorituspaineet ja uupuminen ovat yksiä niitä syitä, jotka purkautuvat joko masennuksena, tai aggressiivisuutena. Tai kumpinakin. Ja joskus masennus ja loppuunpalaminenkin voi tulla esille raivonpurkauksina ja aggressiivisuuskohtauksina. Tällöin burnout on yleensä kestänyt jo pidemmän ajan. Ihmisen, tai kenenkään sitä huomaamatta.
Siihen tilanteeseen, kun ottaa vielä alkoholia, mikä lisää varsinkin naisilla testosteronipitoisuuksien lisääntymistä, niin hyväpä soppa siitä syntyy. Alkoholi kun muuttaa myös välittäjäaineiden määrää, eli dopamiinin ja serotoniinin pitoisuuksia. Jolloin dopamiinimäärän noustessa ja serotoniinin pitoisuuden laskiessa masennusriski kasvaa. Alkoholi laskee myös verensokeria. Joka matalle mennessä aiheuttaa ärtyneisyyttä.
Epäilit minun olevan se ( siis nainen? ), joka mäiskii miestään. En ole nainen.
Enkä pidä mitään väkivaltaisuutta hyväksyttävänä tekona sen enempää miehillä, naisilla, kuin pienillä lapsillakaan. Sillä oli minkä ikäinen, tai mitä sukupuolta tahansa, niin jokainen on väkivaltaan kykenevä. Päiväkoti-ikäinen lyö joskus toista lasta ja jopa hoitajia.
Meillä on valitettavasti suoritusyhteiskunta. Eli kaikesta on tullut vain suorittamista. Ja tämä tekee erityisesti hallaa niille, jotka jo muutoinkin ovat ylitunnollisia ja itseltään paljon vaativia.
Itsekin yritän olla vaatimatta itseltäni liikaa. Ja päästä kokonaan irti tuosta ajattelutavasta, kun " on pakko". "Pakko tehdä ylitöitä." " Pakko ottaa itsestään aina vaan enemmän ja enemmän irti". " Nyt on mentävä 30 km juoksulenkille". Pakko tehdä sitä ja tätä. Oravanpyörä on tällä tavalla valmis.
- Mikä ihmeen pakko? Elämän pitäisi olla iloa ja nautintoa. Ei elämän pitäisi olla aina jotain suorittamista. Eiköhän meistä jokaisella ole oikeus tehdä vain niin paljon töitä, ja asioita, kuin todella jaksamme? Sanasta pakko kannattaisi jo päästää irti ja luopua kokonaan. Pakkokaavan mukaan kun jatkaa ja toimii, niin stressi ja burnout ovat sillä tavalla ainakin taattuja. Ja elämästä katoaa vähitellen kaikki, iloa myöten.
Ja kerran oli mediassa tapaus kun hätäkeskuspäivystäjä oli lähinnä naureskellut, kun mies oli soittanut hänen kimppuunsa käyneestä naisesta.
Akan kun potkii hellaa vasten niin oppii käyttäytymään
Korostan edelleen, jotta aiemmin kirjoittamani ei jäisi epäselväksi, että väkivaltaisuus ja väkivaltainen käytös ei ole koskaan hyväksyttävää, ei missään tilanteessa.
Mutta ei se tuomitseminen, taivastelu, tai vastaavanlaisen teon tekeminen väkivaltaisuuteen taipuvaista auta, eikä paranna. Vaan ymmärtäminen. Kaiken takana on jokin syy. Ei kukaan yleensä tee, tai sano ilman mitään takana ja jotain taustalla olevaa syytä. Ja sen syyn näkeminen ja ymmärtäminen on se ensiaskel aggressiivisen luonteen, tai tavan käyttäytyä muuttamiseen. Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä, kukin omine luonteineen. Ja perhe, tai työelämässä töiden jakaminen ja työtaakan keventäminen saattaisi olla yksi stressiä vähentävä tekijä.
Mutta jos tietää olevansa äärimmäiseen väkivaltaan kykenevä, eikä haluakaan muuttua, niin suosittelisin, että eläisi mieluummin yksin. Ja eikö meistä jokainen halua sitä parasta toiselle kumppanille, eikä tuottaa surua ja murhetta toiselle. Väkivallallan teoista tulee yleensä myös kierre, joka jatkuu katkeamattomana aina seuraaviin sukupolviin asti. Tuskin kukaan sellaista perintöä sentään haluaa siirtää eteenpäin omille jälkeläisille, tai tuleville sukupolville.
Omille geeneilleen ei tietenkään voi mitään. Mutta eiköhän täälläkin jossain ole niitä vihanhallintakursseja, tai opuksia, joista voi kenties opetella jokaisessa eteentulevassa tilanteessa toisenlaisia suhtautumis ja käyttäytymistapoja. Mutta jo ei halua muuttua, ei sitten mitään sen enempää.
Elämä ei ole helppoa. Ja monelle, nk. minulla on talousvaikeuksia, on stressiä, loppuunpalamista ja perheongelmia. Itselläni oli varsin äksy isäukko. Joka käytti paljon henkistä väkivaltaa. Ja taisipa motata aika usein kuonoonkin. Ilman mitään syytäkään. Riitti vain, että hänellä oli huono päivä. Isä oli myöskin luonteeltaan despootti. Eli demokratiasta päätöstenteossa ei ollut tietoakaan.
En tiedä, miten paljon omassa lapsuudessa koettu perheväkivalta, tai muu vastaava vaikuttaa kasvavaan lapseen. Huomaan itsessäni aikuistuttuani joskus aika paljon samoja piirteitä, joita oli isässäni. Lyhyt , nopeasti katkeva pinna ei ole hyve. Siinäpä sitä tullaankin tosiasioiden ja niiden ytimen äärelle. Kuinka paljon meissä jokaisessa on omia vanhempiamme, esi-isiämme ja äitiämme geenejä. Tai kuinka paljon olemme saamamme kasvatuksen, tai vanhempiemme antaman käyttäytymisen tuoman esimerkin tulosta. Vai miten paljon olemme ympäristömme meitä muokanneita ominaisuuksia? Tai omanlaisemme jo syntyessämme valmiina ollut persoona?
Aina sanotaan, että ihminen voi muuttua, tai jalostua. Se ei aina pidä paikkaansa. Ja ainakin kaikki on viimekädessä ja lopuksi kiinni jokaisesta itsestään, että haluaako edes muuttua. Ja jos ei, sitten ei voi tehdä mitään.
Mutta aina olisi parempi, että edes uhriutumisen ketju saataisiin katkaistua.
"Parisuhteessa on aina kaksi erilaista ihmistä, kukin omine luonteineen. Ja perhe, tai työelämässä töiden jakaminen ja työtaakan keventäminen saattaisi olla yksi stressiä vähentävä tekijä."
Kokopäiväisen vakituisen työn löytäminen pariskunnan molemmille vanhemmille ei ole täällä päin itsestään selvyys. Ja jos työpaikkaa haluaa vaihtaa niin se (toimihenkilöillä) on vähintään hankalaa ilman suhteita kun hakijoita voi olla > 100.
Jos taas muuttaa pk-seudulle niin ne ajat kun perheasunto oli hankittavissa siedettävään hintaan ajoittuivat tuonne 2000 -luvun alkupuolelle. Jos pariskunta asuu perheasunnossa vuokralla pk-seudulla niin isoja summia ei jää säästöön. Asumistukien korotus, suurin maaltamuutto sitten 70-luvun ja asuntopula edelleen nostavat asumisen hintaa pk-seudulla ja jos asuu jossain Lohjalla niin pitää olla 2 autoa.
Ei ihme, että niin moni avo/avioliitto päättyy eroon. Maalla on Simo Salmisen esittämä ongelma: "pitäis saada muijallekin töitä" ja pk-seudulla Vesku Loirin esittämä ongelma: "on kämppä pieni, mutta vuokra ei oo."
Suurin ongelmia ( parisuhde etc.) on edelleen tässä yhteiskunnassa elävillä stressi. Jota voi aiheutua monista eri syistä. Kuten naisten olemisesta työelämässä. Parisuhteessa ilmenevistä ongelmista ja kumppaneiden välisistä riidoista. Sata vuotta sitten ja siitä taaksepäin mennessä yhteiskunta ja perhe-elämä oli hyvin erilaista ja toisenlaista. Naiset olivat tuolloin enimmäkseen kotona, pitämässä huolta lapsista, tekemässä kotitöitä, laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja pitämässä kodin siistinä ja puhtaana. Miehet taas puolestaan yli sat, 200, tai 300 vuotta sitten olivat pääasiallisesti perheeseensä toimeentulon, elintason ja elämisen takaava ja tuova osapuoli. Kannattaisi aina tutustua historiaan, ennen kuin alkaa mennä esittämään tuosta noin vaan mielipiteitään.
Sillä ajat, kulttuuri ja olosuhteet ovat noista ajoista erittäin paljon muuttuneet.
Nykyään taatakseen ja varmistaaksen perheen toimeentulemisen ja selviämisen perheessä olevan kummankin vanhemman pitää käydä kodin ulkopuolisessa työssä. Ja tämä on fakta. Joten niiden ansiotöiden päälle, täytyy vielä hoitaa lapset, koti ja kodinhoitoon liittyvät työt.
Ja tämä kommentti on esitetty myös tämän alla jonkun heittämään mielipiteeseen liittyen.
"Nykyään taatakseen ja varmistaaksen perheen toimeentulemisen ja selviämisen perheessä olevan kummankin vanhemman pitää käydä kodin ulkopuolisessa työssä."
Ei aina.
Saksassa on paljon kotiäitejä, siellä se ei ole sosiaalinen häpeä kuten Suomessa. Mutta jos miehellä on ärmäkät tulot niin vaimo voi Suomessakin jättäytyä kotiäidiksi ilman stigmaa - näin mm. Tellervo Koivisto ja Eeva Ahtisaari tekivät jo ennen miehen presidenttiyttä. Jos jättäytyy kotiäidiksi niin se saattaa tuhota uran. Esim. JJ Lehdon pitkään kotiäitinä ollut ekonomivaimo Satu Larmala opiskeli homeopaatiksi ja pitää vastaanottoa - liike-elämään ei ole asiaa. Kotiäitinä (yhden tiedän) voi olla sijoittajana ja hankkia > perheen mies.
Sata vuotta sitten ns. työtätekevä väestö eli maanviljelijät, torpparit, alustalaiset ja tehdastyöläiset tekivät taatusti pitempiä työpäiviä ja heidän työnsä oli raskaampaa kuin nykyisin kenenkään. Joten puhe siitä, että juuri nykyisin olisi yhä enemmän töitä tehtävänä, ei minusta pidä paikkaansa. Mutta ihmiset kyllä osaavat ohjelmoida ja aikatauluttaa elämänsä entistä paremmin, mikä aiheuttaa tunteen kiireestä. Sitä korostaa se, että halutaan pysyä "ajan tasalla" minuutti minuutilta älykännyköiden avulla.
"tekivät taatusti pitempiä työpäiviä ja heidän työnsä oli raskaampaa kuin nykyisin kenenkään."
Juuri näin! Teollisuusneuvos Timo Prihti tähdentää, että vastikkeettomat tuet pois http://www.satakunnankansa.fi/raha/puimureita-tarvitaan-niin-kauan-kuin-viljaa-viljellaan/
Ja työtähän löytyy - esim. yli-innokkaille kapteenin natsoja kärkkyville kansakoulunopettajille ja markkettipäälliköille voitaisiin komentaa sata ukkoa ryömimään skeidavellissä viikon jonka jälkeen olkapoletteihin kolahtaisivat kapteenin natsat.
Voitaisiin komentaa työttömät jakamaan mainoksia: "vältä krapularyyppyjä - juo ananasmehua".
Voitaisiin komentaa työttämät asennossa seisten katsomaan VHS-nauhalta 80-luvun saksalaisia S/M -videoita.
Nuorisotyöttömät voitaisiin majurin natsoja tavoittelevan rehtorin komentamina komentaa muodostelmassa kiertämään kunnantaloja ranskankielisiä marssilauluja hoilaten.
Se vaan, että kansan kassaan vientituloja ne eivät tuo jotenka eutanasialeirit - nirri pois viikossa 6 kk työttömänä olleilta ennalta ilmoittamattomaan aikaan kuin Japanissa ja hallinnollisessa järjestyksessä eli ampumalla aamunkoitteessa kuten ennen Venäjällä olisi kansalle ja kansantaloudelle paras ratkaisu. Irti EU:sta (EU on pöljyyksissään kieltänyt kuolemantuomiot) ja liikaväestö likvidointiin. Sivistysmaissa kuten USA:ssa ja Japanissa homma on hanskassa!
Jos ei olis lapsia ja näin niin voisin itekki käydä muutaman meisselin tökkäsee yhen siilijärveläise huoran ruhoon. Sen verra satutti henkisesti koko paska että ei tää elämä ikinä paremmaks muutu.
Kuules, en tiedä, että tarkoitiko kommentillasi minua. Mutta m inä en ainakaan ole harrastanut se*siä kenenkään kanssa ainakaan kolmeen viikkoon.
En tiedä kuka olet. Mutta joku turvenuija on jättänyt meidän kotimme eteen meisselin.
Tiedän kyllä oikein hyvin, mitä se ilmaisu ja kielikuva tarkoittaa. Jos se olit Sinä, niin nyt en oikein ymmärrä, miksi teit tuon kyseisen teon. Minun nimeni etukirjain on S. Sukunimen kirjainta en tähän laita. Mutta toivon, että valaiset hieman enemmän, että ketä oikein tarkoitat tällä viimeksi laittamallasi viestillä. Riittää, että kirjoitat kyseisen henkikön nimestä etukirjaimet.
Jos olen Sinun kanssasi ollut koskaan missään tekemisissä tai olemme tavanneet, niin otapa kuule yhteyttä ihan suoraan, äläkä tänne jollekin typerälle keskustelupalstalle kirjoittele.
Asiat nimittäin selviää ja ratkeaa huomattavasti paremmin, kun keskustellaan suoraan ja ihan kasvokkain keskustelemalla. Ja tämä on huomattavasti järkevämpi tapa toimia. Oli sitten kyseessä mikä asia tahansa.
Ja joku ikinä sen kyseisen meisselin muuten meidän kotimme eteen maahan pisti, niin sanonpa muuten suoraan, että ei niin kovinkaan järkevä ja fiksu teko.
Muuten se meisseli on edelleen hyvässä tallessa, ihan niin jatkoa ajatellen ja poliisille ilmoituksen tekemistä varten.
Vieläkö sulla on psykoosi??