Oon käyny juttelemas niitä näitä kolmisen vuotta about kolmen viikon välein. Terapeutti on mukava ja se on niiku kaverilla kävis. Emmä tiiä onks siit hyötyy ku kerron kuulumiset, kertomatta sitä että on tullu kyl ryypättyykin. Välil jutellaa kissoist ja koirist tunti.
Sain tos muutaman gramman kukkaa. Polttelin sitä pari päivää ja oli pitkäst aikaa hyvä fiilis. No sit oli terapia klo 13. Puolilt päivin poltin jointin ja menin dösäl terapiaa. Kävin juomas torilla kahvit ja ihmettelemäs. Huhhuh. Olikin aika tukusa jointti ja marssin hyvis savuis terapiasessioo.
Siin se meni jutustelles. Kerrottiin juttuja toisillemme ja jopa naureskeltii vaik yleesä ollu aika asiallista keskustelua. Puolen tunnin jälkeen oli pakko sanoo jaahas,eiköhän tää ollu tällä kertaa tässä. Varattiin uus aika kuukauden pääst ja sanoin sille et nyt kerkiit säkin kahville moi moi. Sit marssin suoraan siiderille ihmettelee lisää...
En o viittiny kattoo mitä on kommentoinu kanta.fi:s. Omast mielest ihan ok. Se riittäköön.
;>
Sain tos muutaman gramman kukkaa. Polttelin sitä pari päivää ja oli pitkäst aikaa hyvä fiilis. No sit oli terapia klo 13. Puolilt päivin poltin jointin ja menin dösäl terapiaa. Kävin juomas torilla kahvit ja ihmettelemäs. Huhhuh. Olikin aika tukusa jointti ja marssin hyvis savuis terapiasessioo.
Siin se meni jutustelles. Kerrottiin juttuja toisillemme ja jopa naureskeltii vaik yleesä ollu aika asiallista keskustelua. Puolen tunnin jälkeen oli pakko sanoo jaahas,eiköhän tää ollu tällä kertaa tässä. Varattiin uus aika kuukauden pääst ja sanoin sille et nyt kerkiit säkin kahville moi moi. Sit marssin suoraan siiderille ihmettelee lisää...
En o viittiny kattoo mitä on kommentoinu kanta.fi:s. Omast mielest ihan ok. Se riittäköön.
;>
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koetko että hälläväliä-meininki auttaa muutenkin tunneasioissa?
Tuo kolmen viikon välein toteutettava jutustelu kuulostaa aika väljältä terapiaksi... Hyvä sinänsä, että edes sellaista on, kyllä se yleensä auttaa, tiedän itse pitkästä kokemuksesta. Mutta voisiko olla mahdollisuuksia johonkin toimivampaankin terapiaan sen sijaan, että masennuksissa turhennat nykyisenkin vetämällä huumeita asioiden käsittelyn pohjiksi?
Mulle ganja toimii lääkkeenä. Lakkaa vituttamasta saman tein, musiikki kuulostaa paremmalta, ei tarvi(pysty) juua ku muutama bisse normaalin mäyriksen sijaan. Ulkoilun riemut oon löytäny taas. Metsässä on kivaa vaikken löytäny sieniä. Kolmen vuoden yksinäisen murjotuksen jälkeen oon n puolen vuoden ajan ottanu vähän rennommin. Oon tutustunut uusiin ihmisiin ja ollu pitkäst aikaa hyvä kesä. Ei se mun mielest oo väärinkään. En o kyl masis lääkkeist hyötyny. Välillä menny viikko etten ees muistanut et niit ois. Totta, hällä väliä meininki. Iisisti eteenpäin!!!
Miksi käytät terapia-aikaa, joka menee hukkaan? Miksi et sano terapeutille, että hänkin voisi suhtautua tyuöhönsä kunnianhimoisemmin? Itsen viihdyttäminen ei ole mitään terapiaa. Joskus voi istunnoilla olla hauskaakin, mutta tällainen kevyt jutskailu on ihan eri juttu kuin oikea terapiasuhde.
Mikä ihme tällaisen jutustelun tavoite on? Olette kuitenkin yhdessä sopineet terapian tavoitteet...eikö?
Sori vaan nää kysymykset, mutta kysyn silti.
Joo tota... Alkuusa käytii kyl läpi sekä menneet ja mitenköhän eteenpäin. Ei vaa oo tapahtunut sitten minkäännäköstä edistystä. Oon lopettanu menneitten mahollisuuksien kelaamisen kun niistä silloin terapeutilleni avauduin. Ei ainakaan mun tapauksessa oo oikee hyötyy niist enää jauhaa. Käyn siel kuitenkin. Niiku sanoin et siit on tullu kun kaveri. On vaa sillee et välil sit läppää heitetään. Se on mun ainoo kokemus terapeuteist, paitsi joskus kävin ajat sit kolme kertaa kertomas kalajuttuja. Lopetin sen kun ois terapeutti vaihtunu. Se oli mulle kiitos ja hein paikka. Kyl tää nykyinen on ihan jees. Voi vaan olla ettei mun keissi enää juttelemal parane. Siks oon ettiny muita tapoja jotka ees mahollisesti toimii...
;>
Pahoin pelkään, ettei vaan ole oikein kestävä ratkaisu nuo päihteet. Ne kun harvoin on.
Todennäköisesti terapialla on sulle asioissas kuitenkin jokin merkitys; jutut kuulostaa siltä. Kenties sitä pitäisi olla useammin ja tehokkaampaa (niin että itse kokisit noin). Mutta itsestäs nuo riippuu, paha ulkopuolelta sanoa, vars. maallikon ja tuntemattoman..
Ei mul o terapiaa vastaan mitään. On siit hyötyä ollu, mut mun homma polkenu paikallaa jo nii kauan. Terapeutin kaa saatu laskettua lääkkeet minimiin, siitä mitä ne aluks oli. Se ite sano ettei o sen kannal että niitä vitusti kannattas syödä. Ehkä just siks luotan siihen.
Mul on kusinen tilanne kun en saa nukuttua ilman lääkitystä. Jos saisin nii oisin heittäny ne helvettii ajat sitten. Masis lääke on mul "ihan sama"kamaa. Alkuun kävin pitkillä kävelylenkeillä,mut enää ei saa itestää mitää irti. Se toinen lääke latistaa fiilarit pikkuhiljaa. Just niiku palstalla niist varotellaa. Paino noussu parikyt kiloo ni ei paljo naurata.
Se terapian pointti on hukassa. Tavote ois kuntoutua, mut mihis kuntoudut kun työkyky menny ja pää ei pelaa et pystys mitää opiskelee. Mä oon kuntoutunu ulos kämpästä ostarin nurkalle juomaa bissee. Siel mä oon terveiden kirjoissa ja ei tarvi murjottaa yksin. Hauskaakin on ja sanosko että värikästä porukkaa.
;>