"Suviseuroista pois jäänyt voi tuntea itsensä vajaaksi ja ulosmitatuksi, kun seuroista ja seurajärjestelyistä puhutaan paljon. Kaikissa niissä suviseurajärjestelyissä, joissa olen saanut olla mukana, on korostettu, että organisaatio ei ole itsetarkoitus. Suviseurojen tarkoituksena ei ole olla SRK:n voimannäyte eikä mahtailua herättävä nuorisofestarikaan.
Suviseurojen tarkoitus on sama mikä pienempienkin seurojen: pitää esillä Jumalan valtakunnan sanomaa, evankeliumia Kristuksesta. Tämän sanoman tavoite on aina sama: etsiä Jumalan rauhaa kaipaavia ihmisiä ja lohduttaa ja rohkaista kaidan tien kilvoittelijoita.
Suviseuroissa käyminen ei ole autuuden ehto. Autuus on nimittäin tullut osaksemme armosta: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen ansion tähden.” Armo kuuluu ja riittää sinulle, joka ikävöit päästä Jumalan kansan juhlille. Muista, että kerran alkavat suviseurat, joista sinun ei tarvitse jäädä pois.
Viime keskiviikkona 25.6. (2014) Kalevassa oli artikkeli, jossa käsiteltiin pastori Kai Sadinmaan kirjaa ”10 käskyä kirkolle”. Sadinmaa muistaa kirjassaan suviseurojakin. Eero Marttinen kirjoittaa näin ja lainaa Sadinmaata: ”Entäpä sitten lestadiolaisten suviseurat. Torniossa syntynyt Sadinmaa puhunee omasta kokemuksesta, kun sanoo: ’Tunnelma on kuin keskitysleirillä. Alistuneet lampaat jonottavat polttouuneihin. Piikkilankoja ei tarvita. Ne ovat ihmisten sisällä, kohdusta saakka sinne istutettu. ’Arbeit macht frei’ on korvattu sanoilla ’totuus tekee teidät vapaiksi’.’”
Sain eräiden suviseurojen radiopuheeni jälkeen puhelinsoiton. Soittaja kertoi itkien: ”Kun kuuntelin suviseuroja, tuli ikävä lapsuuden uskoa, jossa olin kauan sitten. Ikävöin sitä rauhaa ja vapautta ja iloa, joka välittyi seuroista.”
Uskon, että Yppärin seuroissa kuului sanoma, joka katkoo kaikki sisäiset piikkilangat ja päästää vapaaksi keskitysleiristä, johon ihminen on joutunut omien syntiensä vuoksi. "
Suviseurojen tarkoitus on sama mikä pienempienkin seurojen: pitää esillä Jumalan valtakunnan sanomaa, evankeliumia Kristuksesta. Tämän sanoman tavoite on aina sama: etsiä Jumalan rauhaa kaipaavia ihmisiä ja lohduttaa ja rohkaista kaidan tien kilvoittelijoita.
Suviseuroissa käyminen ei ole autuuden ehto. Autuus on nimittäin tullut osaksemme armosta: ”Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen ansion tähden.” Armo kuuluu ja riittää sinulle, joka ikävöit päästä Jumalan kansan juhlille. Muista, että kerran alkavat suviseurat, joista sinun ei tarvitse jäädä pois.
Viime keskiviikkona 25.6. (2014) Kalevassa oli artikkeli, jossa käsiteltiin pastori Kai Sadinmaan kirjaa ”10 käskyä kirkolle”. Sadinmaa muistaa kirjassaan suviseurojakin. Eero Marttinen kirjoittaa näin ja lainaa Sadinmaata: ”Entäpä sitten lestadiolaisten suviseurat. Torniossa syntynyt Sadinmaa puhunee omasta kokemuksesta, kun sanoo: ’Tunnelma on kuin keskitysleirillä. Alistuneet lampaat jonottavat polttouuneihin. Piikkilankoja ei tarvita. Ne ovat ihmisten sisällä, kohdusta saakka sinne istutettu. ’Arbeit macht frei’ on korvattu sanoilla ’totuus tekee teidät vapaiksi’.’”
Sain eräiden suviseurojen radiopuheeni jälkeen puhelinsoiton. Soittaja kertoi itkien: ”Kun kuuntelin suviseuroja, tuli ikävä lapsuuden uskoa, jossa olin kauan sitten. Ikävöin sitä rauhaa ja vapautta ja iloa, joka välittyi seuroista.”
Uskon, että Yppärin seuroissa kuului sanoma, joka katkoo kaikki sisäiset piikkilangat ja päästää vapaaksi keskitysleiristä, johon ihminen on joutunut omien syntiensä vuoksi. "
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.