Joka päivä kaiken aikaa, mietin onko tämä totta ollenkaan..
Ihmettelen itsekseni tunteiden kestävyyttä...järkeni huutaa lopettamaan, mutta sydän laulaa omaa lauluaan. En ymmärrä, en käsitä...ei ole enää mitään syytä uskoa. Silti tunne sydämessä on ja pysyy...ylös taivaalle mä pyynnön kuiskaan. Armahda minut näistä tunteista.
Ihmettelen itsekseni tunteiden kestävyyttä...järkeni huutaa lopettamaan, mutta sydän laulaa omaa lauluaan. En ymmärrä, en käsitä...ei ole enää mitään syytä uskoa. Silti tunne sydämessä on ja pysyy...ylös taivaalle mä pyynnön kuiskaan. Armahda minut näistä tunteista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
monella sama problema.
Ei kaikki ole pelkureita. Joillekin meistä on suoraan sanottu, että tunteet ovat kylmenneet. Minkäs teet sen jälkeen jos itsellä on vielä lämpimiä tunteita toista kohtaan? Pakko vaan antaa rauha toiselle eikä yrittää roikkua. Ei toista voi omistaa.
Mutta ,sinä et unohdu.
Usein ajattelen voiko tämä olla totta,vastausta en ole saanut.
Se on totta, jos molemmat tunnemme näin. Piru vieköön kuinka kaipaan sitä miestä.
Ja minä sitä naista.Joskus olen varma ,että välillämme on sanaton yhteys.Sitten aivolohko tyrmää ajatuksen.
Ehkä se on juuri se lohko aivoissa, missä järki sijaitsee ;) Sanaton yhteys..se on jotain niin maagista. Kun vieläkin häntä ajatellessa, kylmät väreet nousee ja sydän hakkaa..mitä ihmettä se on. Mitä se olisi jos tapaisimme?
Miksi pyydät armahdusta noista tunteista jos toinenkin sattuu tuntemaan samoin?
Samaa minäkin ajattelin mielessäni. Miksi tosiaan tunteista pitäisi päästä eroon? Antaa rakastaa vaan, ei se niin vaarallista ole.