Syömishäiriöstä paranemassa..

Moikka ! Ajattelin jakaa jotain omasta toipumusprosessistani. Sairastuin bulimuaan v. 2004,ja sitä oireilua jatkui "selkeänä" jaksoittain pahenevana / helpottavana v.2010 asti. Sen jälkeen looetin oksentamisen allit laksatiivit ja "turvamallin" mukaam ruokailemisen mutt ahmiminen jäi ja paino nousi 80kg muutamassa vuodessa (mulla ei ole mtn lääkitystä johon tämä liittyisi). Sutten tässä vuosien mittaan on muuttunu normaaliksi arjeksi rabkat laihikset joilla elän "turvamallini" mukaan ja teen jotain 20km lenkkejä useasti viikossa ja sit kun puhti loppuu niin ahmimisputket.

Sellanen sekametelisoppa. Syömishäiriöpolilla kävin silloin bulimia aikoina mutta nykyisin asun eri paikkakunnalla ja enemmän BED tyyppistä oireilua. Mulla laihtumiset on suurim.illaan sitä luokkaa että pudotan puolessa vuodessa esim 35kg (toki siinä nestettä /turvotuksia laihiksen alkaessa).

Mutta tässä havahduin joitain päiv sitten , kun erään ystäväni kanssa puhuttiin painosta ja laihiksista ja superdieeteistä ja bikinkfitness-dieeteistä ja ongelma-alueista :D (ei olla tunnettu kovin pitkään hän ei siis tiedä / ole nähnyt mu Kun oli bulimia pahana ja nykyisin olen reilusti ylipainoinen ollut jo pitkään) niin mä havahduin että tää syömishäiriö on jotenkin kroonistunut. Se on osa mua.

Mulla on nimittäin ollut jonkinasteinen "kieltoreaktio" että en ole asiaa tarkemmin miettinyt. Mutta siis tosiaan mä lopetin terveellisemmän elämän yritykset ja liikuntasuunnitelmat ja herkkuoäivien pitämiset. Mä lopetin kaiken ja ajattelin että ilman ruokapäiväkirjaa , ilman bikinichallengea ja ilman punnituspäiviä pyrin syönään suht ok ja MIKÄÄN ei ole kiellettyä.

Jos haluan joka päivä pitää pullakahvit (1 pulla ja kahvia) mä pidän ne. Jos kaupassa tekee tiskin vieressä mieli ostaa Mars-patukka , mä ostan sen. Koska mö voin ostaa sen. Mä voin syödä sen.

Tästä on seurannut , että mulla ei olekaan kokoajan niin valtavia ahmimishimoja. Se on mulla toki rajana että ei ahmimiseksi menisi. Ja sille en voi mitään että katson kalorit ja mietin lihoamista.

Mikä ihmeellinen vapauden tunne ! Mun ei tarvii syödä jotain yliterveellisiä herkkuja vaan siksi että ne on yliterveellisiä. Annan itselleni luvan syödä kaikkea , kohtuudella. Nyt kun mä saan valita , voin myös valita etten osta ihan jokaivä kahvitauolle pullaa , tai sitä suklaapatukkaa.

Seuraava askel on painon pudottaminen , säännöllinen ruokarytmi ja normikokoiset peruaruoka-annokset. Tiedän , tää ei ole mikään uusi innovaatio , mutta musta tuntuu että löysin sateenkaaren pään sieltä , mistä en aikaisemmin sitä etsinyt eli lopettamisesta.

Ja toki se on epäterveellistä jos joka päivä syö makeaa. Mutta siihen verrattuna että ahmin pizzan , karkkipussin , keksipaketin , tolkuttomasti leipää päällisineen ja pullon limua , niin tämä on oikein hyvä. Olen tyytyväinen :)