millaisia teidän miehenne on teidän alkuraskauden aikana??
ymmärtävätkö, kyselevätkö, tukevatko??
hellivätkö enemmän tai huutavatko enemmän??
onko miehen käytös muutunut yhtään plussamisen jälkeen ja millaiseksi??
erittäin kiitollinen vastauksista!
ymmärtävätkö, kyselevätkö, tukevatko??
hellivätkö enemmän tai huutavatko enemmän??
onko miehen käytös muutunut yhtään plussamisen jälkeen ja millaiseksi??
erittäin kiitollinen vastauksista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mieheni tuki ja oli täysillä mukana molemmat raskaudet :) helli ja huomioi enemmän,jätti baari reissut väliin ja muutenkin "eli"raskautta... eikä tilanne nyt paljoa sen kummempi ku lapset 4v ja 1.7v huomioi meidät kaikki :)
ikää äidillä 25 ja isällä 23
Kun plussasin, oli täysin paniikissa ja puhui abortista. Pari vkoa meni että kummankin oli vaikea ymmärtää mistä on kyse. Kun pahoinvointi oli pahana, hän toi jugurttia(auttoi minulla) ja silitti selkää ja oli huolissaan. Välillä kuitenkin huusi kun oli niin hermona. Ja kävi baarissa ja joi.
Mutta kyllä se tästä on rauhoittunut.. Enää ei baareihin halua ja on välillä jopa liiankin hellä ja ihana ja halii ja silittää vattaa (vatta on vähän jo kasvanu, rv20 nyt) Meidän vauva ei ollut suunniteltu, niin se paniikki oli ihan ymmärrettävää, olin minäkin paniikissa aluksi. Ihmeesti sitä tottuu uusiin tilanteisiin:)
Meillä raskaus oli toivottu ja lasta oli yritetty jonkun aikaa, mutta sitten kun se tapahtui. Minä hypin riemusta, mutta mies oli hieman vaitonainen ja oli sitä monta viikkoa, ei edes pitänyt oikeen hyvänä ja oli etäinen(mitä hän ei yleensä ole).Se oli itselle kamalaa kun tuntui, että mikä nyt on pielessä, kun kaiken pitäisi olla hyvin.Viikolla 13 käytiin ekassa ultrassa ja sen jälkeen kaikki muuttui.Mies palasi ennalleen.Asiasta on puhuttu paljon jälkeen päin, mutta ei hän osannut sanoa syyksi oikeen muuta, kuin, että sitten kun raskaus vihdoin alkoi tulikin äkkiä ahdistus,että kuinka pärjätään taloudellisesti ja osaako hän sitten hoitaa lasta ja loppuuko se kuuluisa "vapaus".
No meillä on mennyt hyvin ja mies kyllä piti minusta erittäin paljon hyvänä ja huolehti kovasti koko lopun raskausajan ja kun lapsi syntyi hän oli aivan myyty ja nyt puhutaan jo toisesta lapsesta :)
Oma mieheni kysyi uutisen kuullessaan fiksusti, että "Eikä! Valehteletko?" Kaksi vuotta ehkäisemätöntä seksiä takana siinä vaiheessa... Sitten kun nähtiin, silitti heti vatsaa ja antoi pusun. Mies on ollut kyllä tosi ihana koko raskausajan. Hankki parempituloisen työpaikan ja on menossa harvoin minnekään. Alussa hänellä oli hankaluuksia ymmärtää jatkuvaa väsymystä, kun olen aina ollut niin energinen. Olin varmaan vähän masentunutkin näin jälkeenpäin ajatellen, sillä olin kokoajan myös todella pahalla päällä. Välillä syntyi riitaa, mutta on hän kestänyt oikkuni ihailtavan hyvin. Myös jatkuvat hiivatulehdukset ovat vieneet seksihaluni jo moneksi kuukaudeksi, minkä senkin hän on kestänyt paljoa mukisematta. Pitäisi minunkin ajatella miestä enemmän, ja pitää muuten hyvänä...
Muutenkin mies huolehtii, etten esim. liukastu ja saan nukkua yöllä vaikka hän valvookin (iltavirkulla voi mennä kolmeenkin yöllä valvoessa...). Kaikenkaikkiaan mahtava, oma ja ihana ollut koko ajan. Myös ultrassa ja neuvolassa ollaan yhdessä käyty, ja synnytykseen tulee mukaan. Nyt Rv 38 6, mutta sama on ollut alkuraskaudesta lähtien...
Oltiin molemmat heti alussa niin innoissamme tästä vauvasta... Ei yritetty ku kuukauden ja heti tärppäs=) Harvinaista!
Hellii ja puhuu masulle, passaa ja pusuttelee... Alussa seksi vähän pelotti mutta nyt se on useimmiten parempaa ku ennen raskautta...
En voi ku kehua ihanaa miestäni!
Mies on ollut oikeastaan samanlainen ennen raskauttakin, pusuttelee, hellii ja huomioi, mutta tietysti nyt on tullut lisäksi vaaville juttelu ja massun silittely, sekä vahtii etten nostele mitään raskasta enkä riehu itseäni näännyksiin :). Ei juokse kapakoissa, tosin ei ole juossut ennen raskauttakaan, ja jonkin verran on aikuistunut entisestään. Silmät loistaen on katsellut vaavin tarvikkeita kun ollaan niitä laitettu valmiiksi ja on ollut kyllä kiitettävästi mukana kaikessa. Sata pistettä ukkokullalle!
Minun mies ehkä hieman hämillään oli alussa kun sai tietää ja ensimmäisen ultran jälkeen (jossa kaikki eivät olleet kohdallaan)puhuttiin tosi paljon asioista. Raskauden aikana ollut hyvin tukena ja jaksanut mielenvaihtelut. Hellinyt ja suukotellut niin kuin ennen raskautta ja nyt odottaa kans kuumeisesti vauvan syntymää 38 2rv. Baareissa ei ole juossut kun ei ole tehnyt sitä ennenkään raskautta kuin aika harvoin. tukeva , luotettava ja ihanan hellä isä hänestä tulee:)
Vaikka mieheni ja minä kovasti odotamme lasta, huomaan monesti olevani yksin ajatusteni kanssa. Miehelleni tämä kaikki ei vaan tunnu konkretisoituvan, ei vaikka mahani on jo aika iso. Kyllä hän minua pitää hyvänä kuten ennenkin, mutta minun on ihan turha odottaa mitään raskauteen liittyviä kysymyksiä tai keskustelutuokioita. Ja juuri niitä minä kaipaisin, haluaisin niin kovasti puhua tästä kaikesta (ja ihan kaikesta siinä) hänen kanssaan. On kun tyhjille seinille puhuisi. Mahaani hän kokeilee joskus koska olen kerran sanonut, että olisi kiva jos hän koskettaisi mahaani ja olisi kiinnostunut mitä sisälläni tapahtuu. Mutta kosketus on kovin lyhytaikainen, enkä usko hänen saavan siitä mitään irti. Työtoverinikin taputtelevat vatsaani enemmän kuin hän.
Ja niin minä usein itken yksinäisyyttäni yksin ja haaveilen, että "jonakin päivänä" mieheni olisi tässä mukana yhtä kovasti kuin minä. Haaveita vain...