Minä näen sinut kuvissasi,
silmäsi, hymysi, hiuksesi,
kaulasi kaaren, siron vartalosi.
Minä tuskin muistan sinun
ääntäsi, puheesi sointia ja
naurusi säveltä.
Vain hämäriä kuvia
sinun liikkeistäsi, eleistäsi.
On jo tuuliin haihtunut
sinun huumaava tuoksusi.
Ja kätesi tiukasti ympärilläni,
otsasi rintaani vasten,
ovat kuin haljua unta vain.
Sitä minä eniten pelkään,
että kadotan sinut kokonaan,
että muutut muistoksi,
ja että tunteeni hiipuvat
tuhkaksi tuulen viedä.
Sitä minä, joka päivä pelkään,
muistoksi muuttumistasi.
silmäsi, hymysi, hiuksesi,
kaulasi kaaren, siron vartalosi.
Minä tuskin muistan sinun
ääntäsi, puheesi sointia ja
naurusi säveltä.
Vain hämäriä kuvia
sinun liikkeistäsi, eleistäsi.
On jo tuuliin haihtunut
sinun huumaava tuoksusi.
Ja kätesi tiukasti ympärilläni,
otsasi rintaani vasten,
ovat kuin haljua unta vain.
Sitä minä eniten pelkään,
että kadotan sinut kokonaan,
että muutut muistoksi,
ja että tunteeni hiipuvat
tuhkaksi tuulen viedä.
Sitä minä, joka päivä pelkään,
muistoksi muuttumistasi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihana runo, sanojen sointi.
Oih. Mulle toi 💞
Itsekin pelkään sitä, että aika haalistaa kaikki muistoni hänestä, koska vain ne ovat jäljellä. Ne ovat tähän asti kannatelleet arjessa. Mistä saan voimaa, jos muistotkin häviävät.... :,(
I hear you, bro! I hear you. Stay strong, even it's hard. We are shadows, seeking love in a dark. But day will rise, bro. Day will rise and light will show who we are, that we are. In a dawn, we will find our love.
Mutta niinhän kävi jo. Olen vain muistikuva, sumuinen ja haalea. Et halunnut minua todelliseksi.
Tunteeni paljastin,
vaan sinä vaikenit.
Tulin puolimatkaan vastaan
ja sinä pakenit.
Kuiskasin sinun perääsi
ja sinä katosit.
Tässä minä seison,
tyhjin käsin,
miettien mitä halusit,
ja minä odotan,
särkynein toivein,
jos vaikka tulisit.
Sivusta, tää kohta: "miettien mitä halusit" - vaikeus ilmaisussa vai ymmärtämisessä?
Hänen ilmaisussaan. Viitaten 'vaikenit', 'pakenit', 'katosit'. Saamatta koskaan vastausta.
Ja silleen :)
Tekninen ongelma ja viesti ei tavoittanut kohdetta tai se perinteinen, yksipuoliset halut ja tunteet?
Ehkä se perinteinen. Tosin on antanut ymmärtää muutakin. Epävarmuutta tunteissa, koska on niin monta avointa kysymystä ilmassa. Mut ei se mitään, mä odotan sydän avoinna ja keskityn muuhun. Välillä vain on liikaa aikaa ja muistot hiipivät esiin. Unohtaminen ei olisi oikeasti unohtamista, vaan tunteiden ja kaipauksen kieltämistä. En tiedä kumpi on onnettomampaa; elää yksin kaivaten, vai elää jonkun muun kanssa, sydämen kaivatessa toista. Uskoisin, että jälkimmäinen olisi onnettomampaa, kaikkien kannalta.
Kaunista kyllä ja ehkä surullista. Mihin noin voimakkaat kaipaukset ja tunteet perustuvat? Oliko takana suhdetta tai välillänne jo jotain? Tunsitteko toisenne?
Hiljalleen kypsyneet tunteet. Tavattiin koulussa, ensin luokkakaverit, paljon pari- ja ryhmätyöskentelyä, niiden myötä oppii tuntemaan toisiaan paremmin, ystävyys, toisistaan välittäminen. Kun näkee toisen katseesta ja aivan olemattomista merkeistä onko asiat hyvin vai ei. Luottamus siitä, että uskaltaa kysyä ja myös kertoa arkojakin asioita. Sinkkuina käytiin yhdessä viihteellä, saunottiin yhdessä, nukuttiin vierekkäin, jne, mut ei koskaan harrastettu seksiä. Halasimme joka päivä nähdessämme, söimme ja kävimme kahvilla yhdessä. Kai olimme enemmänkin ystäviä. Toinen halusi turvaa ja suojaa ja toinen pystyi sitä antamaan ilman taka-ajatuksia. Ehkä liikaa ikäeroa, että oltaisiin koskaan päädytty pariksi. Sitten valmistuminen ja muutto töiden perässä muualle. Uusia ihmis- ja parisuhteita. Nyt jälleen sinkkuina. Eikä olla nähty reilusti yli vuoteen. Olimme jälleen yhteydessä ja kerroin tunteistani, siitä että hän on ollut mielessäni usein. Hän vetäytyi, sivuuttaa aiheen. On ehkä kiusaantunut tilanteesta. Ei ehkä halua loukata torjumalla, eikä voi vastata olemattomilla tunteilla. Ehkä hän vielä käsittelee omia tunteitaan. Ehkä hän haluaa, että olemme vain muistoja toisillemme.
Tämä kuulostaa upealle. Toivotaan että tunteet loppujen lopuksi kohtaa!