Sataa sataa ropisee.......

Plop plop plip plop vaan, pisarat pomppi täälläkin rattoisasti pellillä. nyt jo aurinko läpäisee ohuet pilvet.

Maalaistalon avaralta pihalta on valokuva lastenlapsista iloisina juoksemassa nakuina, vaikka silloin oli jo sade väistynyt. Ongella, tai heittouistimella kalassa olisin minäkin, joskaan en muovi- tai öljytakissa viihtyisi kauaa. Onkimaan olen malttamaton, kalansaalis on niin pientä, vain yksi kerrallaan, ei ole minun heiniäni.
Hyväntuulisuus aloituksessa oli niin tarttuvaa, että mielelläni pulahtaisin lämpimään järviveteen uimaan, molskis ja heippa!

Nuo sadetanssit ovat minunkin lapsuusmuistojani. Pukeuduttiin uikkareihin, villikoitiin nurmella ja sitten juostiin rinnettä alas järveen, ja miten lämpimältä se tuntuikaan viileän sateen jälkeen ! Omia lapsia vilvoteltiin usein suihkulla hellepäivinä , sadettaja vain käyntiin ja voi niitä riemun kiljaisuja. Lapsenlapset jatkavat perinnettä, keksivät myös mennä tramboliininsa lammikkoon temppuilemaan. Kurahousujen keksijälle pitäisi antaa Nobel-palkinto, ei tarvitse riemukkaasta vesilätäkköräiskimisestä kieltää.

Kumisaappaat, syvesti ja sadetakki ovat hyvä sadeasu, koiran kanssa totuin siihen varustukseen, kun piti lähteä lenkille säällä kuin säällä. Sadetakin huppu on ikävä, kun se ei käänny niin hyvin pään kääntyessä, sydvestin lierit sitäpaitsi estävät veden valumisen kasvoille. Pilveilee, ei vielä sada, nyt ulos !

Tänään on ollut näillä tanhueilla aurinkoista, aamukastetta oli runsaasti kun yöllä satoi pitkästä aikaa oli virkeän tuntuista herätä hiukan viileämpään säähän.
Sade on hieno asia luonto tarvitsee vettä ja vesi puhdistaa meidän hengitysilmankin sopivasti, kukkasetkin näyttää värikkäämmiltä sateen jälkeen.

Tänään huomasin myös lintujenkin olevan hiljaisempia kuin muina aamuina, onkohan niin että 'kesävieraamme' alkavat poistua maisemista kun poikasetkin on saatu hyvään lentokuntoon, siinä se kesä kai meni?
Täällä oli kyllä melkoiset rankat sadekuurot vielä aamupäivälläkin.

Siitä se villahousukeli alkaa kehittymään, huomenna eväiden kanssa 'puskaan' ja hyvä juttukaveri mukaan, olee`´.

Meillä on parhaat vuodenajat, ja luonnosta saamme vitamiinit nyt juuri on niiden keruu aika.

Tänään päivällä aurinko porotti niin lämpimästi että pitkät kalsarit oli riisuttava ulkotöissä ollessa.
Yöksi ja huomiseksi päiväksi sitten luvassa onkin vesisateita. Säätoimittaja sanoi että ilmassa tulee olemaan jo syksyn tuntua.

Tulee kai niitä vielä aurinkoisiakin sääjaksoja. Mutta tulee mitä tulee, kaikki kelpaa, mitäpä säille voisimme.

Viime vuonna ....muistelisin, että pääskyjen rivit langoilla alkoivat muodostua pitkiksi elokuun puolen välin maissa. Muistaakseni oli 20 pv elokuuta kun palailimme mekin 'parvessa' kotia kohti eräältä sukutapahtumalta pohjoisen suunnasta.
Reissu oli rattoisa ja hauskaa oli tavata runsaasti tuttuja, muuta kun joku huomasi ääneen kertoa mitä bussin ikkunoista näkyy, puheen sorinakin hiljeni katseet kääntyi lintujen muodostamaan *helminauhaan*.
Päivä oli aurinkoinen oli helppo tunnistaa nuo meidän kesäystävät ikään kuin olisivat tulleet meille kertomaan, jääkää hyvästi muutamme lämpimään palaamme kun teillä on taas lämmin ja kaunis kesä.
Taas on kesästä vain muistot, mutta on syksykin kaunista ja sadon korjuun aikaa.
Mustikat on jo pakasteessa, puolukkasadosta on tulossa oikein hyvä marjat alkavat olla jo kypsiä ja niitä on paljon, eväät reppuun ja metsänranteelle uskokaa vaikka sieltä saa hyvän mielen, kokeilu kannattaa.
Voi punoa vaikka oviseppeleen muistoksi variksenmarjan oksista ja liekoista, mielikuvituksesta on hyötyä.

Suomenlahdean rannikolla tänä kesänä vesilintujen pesintä oli aikaisessa, siksipä joittenkin lajien muuttokin on ollut jo jonkin aikaa käynnissä. Hanhien auroja ei ole voinut olla huomaamatta, niin äänekkäästi neuvotellen ne suunnistavat ja välillä laskeutuvat tankkaamaan ja kaklattamaan pelloille. Haahkaurokset häipyivät lämpimämmille vesille jo perheen perustettuaan, naaraat verkostoituneina hoitavat jälkeläiset . Venesatamassa pääskysillä on paljon hyönteisiä vedenpinnan tuntumassa ruuaksi, siinä suihkivat , ja niillä on tapana riveissä hupaisasti istuskella purjeveneiden takiloissa ja mantookeilla . Sähkölangat alkavat olla kohta historiaa, mihinkäs muuttolinnut sitten kerääntyvät lähtöön järjestäytyessään.

Muuttoa tapahtuu pitkin kesää ja alkusyksyä, vasta kurkien jäähyväistoitotukset saavat minut syksyn haikeuteen. Osa muuttolinnuista jää tänne talvehtimaan, kuten pihapiirimme tuntumassa elelevät mustarastaat. Metsässä pesittyään ne ilmestyvät syömään pensasaidan marja-aronioita, jäljelle jääneitä omenia ja ovat talvella lintulaudan vieraina. Elokuu on täällä vielä täyttä kesäaikaa, eilenkin kesäisen lämmintä ja aurinkoista, vain aamukasteesta ja nopeammin pimenevästä illasta aavisti syksyn tulon. Tietysti maiseman värit osin muuttuvat, kun viljapellot tuleentuvat ja pihlajanmarjat punertavat, mutta ruskaan on vielä pitkä aika. Omenasouvi on jo alkanut, puolukoitakin pääsee aurinkopaikoilta poimimaan. Metsäretkeltä saa mukaan aina virkistyneen mielen, marjoja voi ainakin suuhun napsia ja ottaa mukaan kauniita varpuja ja käpyjä, naavaisia oksankappaleita, kaarnanpaloja ynnä muita ihanuuksia. Hyvä idea tuo variksenmarjan varvut ja riidenliekot, joista on joustavina helppo kieputtaa metsäntuoksuinen ja -värinen kranssi. Ruusunkiulukoista ja pihlajanmarjoista saa väri-iloa, ja ahkerimmat niistä säilövätkin.