Mikä se on?
Mulla ehkä se, etten välitä muiden mielipiteistä. Multa saa aina mitä itse aidosti ansaitsee, hyvässä ja pahassa.
Mulla ehkä se, etten välitä muiden mielipiteistä. Multa saa aina mitä itse aidosti ansaitsee, hyvässä ja pahassa.
Paras piirteesi ihmisenä
omastamielestäni
53733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Näin olisin itsekin voinut kirjoittaa. Ja ottaa elämän vastaan sellaisenaan kuin se näyttäytyy aidoimmillaan.
Tarkennus ihmiset saavat teiltä sen mitä te luulette heidän ansaitsevan.
Olen ikuinen optimisti ja myös aika spontaani. Saattaa tulla osumaa ja usein, mutta ehkä myös joskus saavuttaa jotain hienoa. Ainakin tulee koettua kaikenlaista.
Jos tuo on paras puolesi, toivottavasti saat sen, joka ansaitsee sinut.
Olen iloinen, innostun helposti, avoin, kokeilunhaluinen ja hauskaa seuraa.
Minulla on taipumaton moraali. Minua ei voi manipuloida tai lahjoa väärintekoon. Pidän heikompien puolta ja olen puheeltani avoin ja suora.
Noin ne kaikki sanoo, mutta tietämättömyyksissämme me teemme karmeita vääryyksiä oikeudenmukaisuuden nimissä.
joo tämä on itsensämyyntipuhetta. Totuus voi olla vaikka toisenlainen.
Kuten? Puhe taisi olla lahjomattomuudesta ja siitä ettei tietoisesti jousta arvoissaan. Nähnyt liian läheltä korruption ja rahanahneuden mätiä hedelmiä..
Itsensämyyntipuhetta anonyymi palstalla? Kerroin parhaan ominaisuuteni kysyttäessä. En hyödy mitään vastaamisesta, vielä vähemmän valehtelusta. Ikävä jos tunsitte piston sydämessä.
kirjoitukseni oli varmasti liian jyrkästi todettu, mutta ritariurheakissa oli ainakin oikeassa.
Samaa mieltä olen siitä että ihmiset tekevät tietämättömyyksissään hirveitä asioita. Tällä ei ole kuitenkaan vieläkään mitään tekemistä viestini kanssa...
pidän huolen siitä, että lapsistani kasvaa tasapainoisia ihmisiä. Ja se on aika kattava kuvaus ottaen huomioon sen, kuinka rikkinäinen minä olen. Eli nöyrä lasten edessä ja samalla yritän itse selvitä tässä oravanpyörässä kuin aikuinen sortumatta samaan paskaan mitä joka tuutista tulee.
Ei tällaiseen voi oikein vastata. Pitäisi tietää ensin mitkä ovat niitä hyviä piirteitä, saati sitten parhaita. Nuo piirteet vaihtelee eri kulttuureissa.
Jos nyt leikkimielisesti vastaan, niin ei minulla ole mitään hyviä piirteitä.
Tämän hetkistä mielentilaani kuvastaa oheinen kappale https://www.youtube.com/watch?v=cBojbjoMttI
Pidän itsessäni eniten kyvystäni elämäni rankkuuden edessä olla katkeroitumatta, vaan ottaen asennetta että tämä kaikki painetaan mieleen ja tästä imetään nyt kaikki oppi muistiin tulevaisuuden varalle. Otan asiat ensin raskaasti, mutta käännän asiat päässäni ympäri ja alan ajattelemaan sen ns. oppituntina jossa opin lisää elämästä, itsestäni ja muista ihmisistä. Haluan kasvaa niistä ihmisenä en syytää syytä vastoinkäymisistäni muille ja katkeroitua sekä uhriutua.
En itsekään ymmärrä miten se sillai lopulta päässäni kääntyy, mutta se sopii mulle vallan mainiosti,sillä samalla kun kerään oppeja elämäni vastoinkäymisistä elämäntaitoni, tunneälyni, ymmärrys muita ihmisiä/heidän tunteita ja erilaisuuksia kohtaan kartuu huimasti, kartutan myös ymmärrystä itseäni kohtaan ja opin armollisemmaksi muita ihmisiä sekä itseäni kohtaan (empatiakykyni siis karttuu)
Lausahtelen paljon hiljaa hymähtäen nykyäänkin jo moneen halooseen vaan rauhallisella tyylillä "elämää tämä tällainen vaan on, ei sen enempää"
Se on sitä mun vastoinkäymisten tuomaa ymmärrystä elämää kohtaan ja sitä kun pienet asiat ei minua enää hätkähtään saa tai kriiseileen.
Siitä olen ylpeä että pääni itsestään kääntelee asiat noin ja noin niitä käsittelen.
Luulen että sen taidon takia elän vielä
Mä laitan sun asenteelle sydämen <3. Noin.
Tuli mieleen sellainen, että miten sä pärjäät noin yleensä työelämässä, kun siellä ihmiset tuppaa peittelemään omia heikkouksiaan piiloutumalla erilaisten roolien taakse? Elävät rooleissaan. Sinne ei kovasti kurkistella ja vaikka kurkitaankin, totuus sattuu.
Onko se sitä taitoa, että osaa lähestyä ihmistä roolin taakse?
En tiedä.. en varsinaisesti ajattele työssä ollessa tuollaisia..Teen vaan työni ja olen osa tiimiä sen enempää asiaa miettimättä. Osa pitää roolinsa ja osa taas alkaa hiljalleen sieltä kuoriutua omaksi itseksekseen. Itselläni on suojamuuria joten minua voi olla alkuun vaikeakin lähestyä. En ole alkuun yhtä avoin ja helposti lähestyttävä. Haistelen itsekin ilmaa pidempään kuin joku muu ehkä ja tipottain alan avoimemmin päästää ihmisiä lähelle. Töissä pääpainon pidän työnteossa.
Nyk. työpaikassa olen ollut puolisen vuotta joten en vielä kovin pitään.
Minusta kaikille pitää antaa se oma tila ja aikansa tutustua uuteen työntekijään ja omalla tahdilla sitten kuoriutua niistä rooleista. Ajan saatossa nyo tapahtuu ei mitenkään yrittämällä ja kaivelemalla.
Pakko silti sanoa että ajan saatossa huomaa miten alan kiintyyn moniin työkavereihini.
Niin. antaa kaikille tilaa olla, kunhan ensin tekevät työnsä kuten se kuuluu. Perustehtävä!Tai ainakin yrittävät. Se on jo jotakin. Mikä muukaan voisi olla pääpaino kuin työnteossa jos töihin mennään?
Ja sitten se, että yleensä se joka vastuusta lusmuaa on se kovaäänisin takana päin puhuja ja joka ei koskaan seiso sanojensa takana.
Tarkoitan etten varsinaisesti ole hakemassa ystävyyssuhteita töistä. Nämä munkin työt ovat olleet pätkätöitä eli vaihtuvat aina muutaman kuukauden jälkeen kun sopimus päättyy joten, asennoitumisenikin on se että olen vain hetken vierailija tässä työyhteisössä ja kohta matka jo jatkuu. Ajatus siksi enemmän että tulin keskittymään työntekoon en etsimään sydänystäviä täältä. Minulla on enää muutama kuukausi tuossa työssä ja sitten sopimus päättyy.
Niin. No kyllä työnantaja ainakin arvostaa ihmistä, joka kantaa vastuunsa. Ei sieltä ystäviä haeta vaan tehdään työtä. Luulisi työtä irtoavan, jos hommansa asiallisesti hoitaa. Tuo politikointi kannattaa jättää omaan arvoonsa. mä itse ainakin tykkään tehdä työtä sellaisen ihmisen kanssa, joka tekee hommansa kuten kuuluu, vaikka ei niin ihmeellinen ihmisenä olekaan. Ei hae turhaa draamaa tai kaivele epäkohtia koko ajan. Se on rasittavaa! Kun ei auta itku markkinoilla. "Hyvä tyyppi" tulee kylkiäisenä jos on tullakseen. Mä oon valinnut mitään sanomattoman roolin. Ja kyllä piisaa töitä.
Kyllä se kertoo ihmisestä, jos on samassa työpaikassa esim. kolmekin kuukautta, eikä synny mitään kaverikontakteja työkavereihin. Onneksi kaikki eivät ole noin urpon "suomalaisia" sisäänpäinkääntyneitä, mahtaisi olla helvettiä.
Ja mitään rooleja ei normaaleilla ihmisillä ole.
Ja se, että työn itsessään pitää olla jollakin tavalla palkitsevaa. Että ei pidä liikaa kiintyä työkavereihin, sillä he tulevat ja menevät. Aina. Tai sitten ihmisenä jakavat jotakin, mikä ei liity työhön.
Mitä se siis sun mielestä kertoo?
Hmm.. sekoitat ilmeisesti kaksi sanoa
Ystävä" ja
"kaveri"
työkaveruus ja kiintyminen tulee tottakai mutta ystävyys ei. ystävyys ja sydänystävyys on sitä että kaikki salaisuudet jaetaan toiselle, yhdessä vietetään aikaa vapaa-ajallakin.
Minulla itselläni on kolme läheistä ystävää ja noin 10-15 kaveria ja sitten ne työkaverit eri työpaikoista.
Oletko ollut missään työssä? esimiesrooli, vuorovastavanrooli, jne jne.
Mikä tuo kolme kuukautta on?? Siinä ajassa ehtii nähdä ne, jotka manipuloivat ja sellaiset, jotka ovat vahvoja olematta sitä, sellaiset jotka puhuvat toista mutta tekevät toisin kuin luulevat ja sellaiset jotka eivät välitä ja hoitavat asiallisesti hommansa. Kyllä mä aikuista ihmistä arvostan.
Noin lyhyessä ajassa ei oikeasti ehdi muutakuin keskittyä siihen, että voi kunnialla hoitaa työnsä eikä vouhottaa puolelta toiselle ja jokaisen kanssa. Kun ei yritä löytää ystäviä tai hengenheimolaista, voi keskittyä työhön:). Toki ymmärrän, että kuulluksi täytyy tulla ja huomatuksi, mutta perustehtävä täytyy hoitaa. Ja yhteisö ei toimi ilman johtajaa. Muuten laiva seilaa liian vaarallisilla vesillä.
Oon ollut työssä niin kauan, että tiedän mistä puhun, enkä oo edes ikäloppu vielä.
Tiedän sellaisia ihmisiä jotka luulevat että nyt ollaan hyvinkin läheisiä kavereita kun yhdessä vähän jutellaan ja nauretaan, mutta ei koskaan nähdä vapaa-ajalla eikä toista edes tunneta kuin pintapuolisesti. He poikkeuksetta ovat olleet mielenterv.ongelmaisia. Puheet on että oltais hyviäkin kavereita vaikka totuus on toinen. Joillakin se kyky hahmottaa ihmissuhteen läheisyys on hakoteillä ja se mielletään nopeasti paljon läheisemmäksi kuin mikä todellisuus on ja esim. toiselta kysyttäessä hän ei koe yhtä läheiseksi välejä vaan tokasee että esim. tuttava.
Yleensä mielenterveyshäiriönsä aiheuttaa tämän
Ja entä sitten?kaikilla on oikeus tehdä työnsä, olipa sitten mielenterveys ongelmia tai ei.
Sä olet varmaan just niitä tapauksia kun ei hyväksy itsessään sitä puolta minkä toisessa näkee:) että terve menoa hoitoon kunhan et työyhteisössä itseäsi hoidata.
Minäkin ihmettelin, että onko tuo mielenterveysongelmien diagnosoiminen jäänyt ihan hänen omille harteilleen kun oikein useimpia on ollut, vai onko ne lääkärin diagnosoimia...
ei ole työelämässä. skitsoaffektiivinen persoonaallisuushäiriö
ja kolme tunne-elämältä epävakaata persoonallisuushäiriöistä
työkyvyttömyyseläkkeellä ovat
Uskon, että kärsivällisyys. Olen saanut aiitä myönteistä palautetta niin työpaikoilla, kuin ihmissuhteissani, joten kaippa ae on aitten niin, että olen jokseenkin kärsivällinen.
Antelias, minä olen täydestä sydämestäni antelias.
Mustaa kyrpeä mun loveni halajaa!!
Voi nää höpelön miehen yksipuhelu ketjut....Elätkö toisten elämää? Onko vaimosi mielikuvitushahmo
Oman tieni persoonallinen kulkija olen (tai ainakin aina yritän)
-en ymmärrä kateellisuutta (luusereiden hommia)
-olen hyvin "preussilainen" ja jämäkkä, rauhallinenkin
-hyväsydäminen, mutta erittäin pistävä ilkeille
-korkeamoraalinen
Kuvittelet siis olevasi jumala?
Parhaana piirteenäni pidän analyyttisuutta sekä kykyä kehittyneeseen, abstraktiin ajatteluun. Kykenen arvioimaan monenlaisia kannanottoja/mielipiteitä sekä niiden hyviä ja huonoja puolia sekä punnitsemaan niitä toisia kannanottoja/mielipiteitä vastaan. Kykenen saamaan vastakkaiset näkemykset sopusointuun keskenään. Olen hyvä ongelmanratkaisija tämän ominaisuuden vuoksi. Alallani tämä on hyvä ominaisuus.
Ihmisenä olen syvällinen sekä pohdiskeleva. Nautin filosofiasta suuresti.
Kuulostat suurpeheen vanhemmalta. Heille kehittyvät juuri nuo mainitsemasi ominaisuudet.
Haha, ei nyt sentään. Olen vasta 23-vuotias nuorimies. Ehkä tulevaisuudessa sitten.
Suhtaudun ihmisiin ihmisinä.
Tilannetaju. Tajuan milloin on parasta päättää palstaleikki.
Miksi se pitää päättää?
Aitous, empaattisuus ja luotettavuus
Hyviä piirteitä....
Eipä kyllä nyt tule mieleen.
Vittumainen mulkku olen, ja tuskin siitä muutun.
Nukkuminen. Ainakaan silloin ei persoonani ärsytä ketään.
ISO kyrpä
Sinnikkyys eli en luovuta helposti, vaikka välillä tuntuis kuinka paskalta niin silti pystyn uskomaan että vielä täältä noustaan ja lupaamani asiat hoidan - en välttämättä loistavasti, mutta hoidan kuitenkin. Nyt kun lähden miettimään sinnikkyyttäni niin siitä voi usein olla itselleni harmiakin, mutta lukisin sen kuitenkin positiiviseksi puoleksi.
Halu ymmärtää ihmisiä ja maailmankaikkeutta. Pohjaton oppimisen nälkä.
En tiedä, ehkä se että en tuomitse ketään.
Tällä hetkellä piirteeni on hieman hukassa, mutta rehellisyys on ja pysyy.
Putosin kärryiltä. Hoitaja, hoitaja, pidä musta kii ensi kerralla.
Sopeutumiskyky