Jutteletteko

Ymmärrän kait mitä tarkoitat.
En keskustele pääni sisällä kenenkään muun kanssa. En harrasta mitään pitkiä monologeja itsellenikään, enkä höpötä ajatuksissani julki (tunsin yhden semmoisenkin tyypin joka sopotti lakkaamatta jotain ja se oli lievästi sanottuna hankalaa).

Pääsääntöisesti itsekseni puhumiseni ovat aika positiivisia pähkäilyjä ja pääni sisällä asioita selkeyttäviä. Itselleen asioiden toteaminen tuskin on mitenkään omituista??? Luulisin, että aika moni tekee niin vaikkei olisikaan yksinäinen. Tuntuu vaan siltä, etten itse tekisi sitä tämänkään vertaa, jos en olisi näin paljon yksin. Voi kait tämä jossain määrin yksinäisyyteenkin liittyä??? Ken tietää.

Itselleni kyllä ääneen saatan tokaista vaikka, että menepä ulos ja kävelylle tai jotain muuta semmoista kannustavaa pyllylle potkivaa.

Joskus kehaisen itseäni, kun saan jonkin homman valmiiksi tai olen muuten kunnostautunut omissa pikku pyrkimyksissäni.
Yhtä hyvin voin vain ohimennen tokaista olevani tyhmä tms. jos möhlin jonkin jutun. Tyyliin "Pitihän mun tämä arvata".

Joskus harvoin sanon telkkarissa olevalle jotain omasta mielestäni hauskaa tai että "Äläpä ukko valehtele" vaikka omastakin mielestäni heppu, esim. uutisten lukija, puhuu täyttä asiaa. Tuo on semmoista harmitonta omaa hauskaa, kukaan ei pahoita mieltään ja jälkipuheita ei tule. :-)
Ikävistä, kamalista Tv-uutisista en tietenkään vitsaile ja auo päätäni edes itsekseni.

Julkisilla paikoilla en itsekseni pälätä.... toivottavasti en rupeakaan.
Joskus olen huomannut hymyileväni itsekseni. Tänään hymyilin huoleni hälvenemistä kaupungilla, kun silmälääkäri ei löytänyt mitään isompaa vikaa silmistäni. Silmän ulko-osat ja sisäiset seikat, paineet ja muut oli kunnossa. Uudet silmälasit tosin tulee hankittavaksi.
Tänään saatan moneen kertaan huokaista täällä mielessäni "On se vaan hyvä juttu"!
Eikös tuokin ole vain tunteen sanoiksi pukemista. Ei huono!

Kyllähän tuota tulee tehtyä joskus.
Lähinnä kai siksi, kun ajattelee jotain/joku asia pyörii mielessä, niin jotenkin vain selkeämpi hahmottaa ko asia sitten, kun "juttelee" siitä ajatuksissaan. Tai sitten, jos muistelee muuten vain jotain asiaa. Vaikka onhan siinä sekin puoli varmaan ainakin osaksi, ettei ole ainakaan just sillä hetkellä ketään, kenelle asiasta puhuisi.
Julkisesti en kyllä höpöttele ääneen, vaikka olenkin aika usein ajatuksissani kaupungilla kulkiessa. Ei kuitenkaan houkuttele se hullun tms leima, vaikka muuten en välitä muiden puheista pätkääkään, niistä haukuistakaan. Ja toisekseen kaikkihan sitä itsekseen ääneen(kin) ajattelua harrstaa. Harvat vain ovat tarpeeksi vahvoja myöntämään sen suoraan.

Tämäpäs sattui.
Onko itsekseen puhumista kun sanoo parvekkeella jääräpäisesti ympärillä pörräävälle ja myös kädelle ja kaulalle istahtelevalle ampiaiselle jotain. Just mutisin, Voi sinua pikkuista, hihhiii, niin niin,... semmoista, no äläpäs nyt, pois siitä... et jää siihen.... mene jo... , eiku pois... jumalauta lopeta jo.

Eiköhän tuota tee jokainen..
Sanotaan sitä sitten miksi vaan, päänsisäiseksi höpinäksi?
Moni ehkä tekee niin huomaamattaan, sillä harvoilla se mieli on niin tyyni,
ettei synny koko ajan ajatuksia, muistoja, mielleyhtymiä, tunteita.
Varsinkin jos on joku mieltä vaivaava asia, niin sitä voi alkaa kelata
melkein heti kun silmänsä avaa, huomaamattaan...
Toisaalta se on egon höpinää.
Meditaatio, hiljentyminen on juurikin tuon sisäisen höpöttäjän hiljentämistä :)

En kyllä mielessäni juttele ja puhu kuin kristittynä Jumalalle ja Jeesukselle ja he kuulevat. Mielikuivutus on aika vilkas ja ajattelen paljon ja viihdynkin ajatusteni parissa. Onko tämä sitten sitä oman itsensä kanssa keskustelua.
Kyllä yksineläjien kannattaa löytää itselleen se sopiva säännöllinen käyntipaikka, joissa todennäköisesti tapaa tutuksi tulleita ja samojakin ihmisiä. Siitä se sosiaalinen elämä alkaa ja päiviin tulee vaihtelua ja ajatuksille jakajia.

Kerron tuoreen esimerkin. Eilen olin vapaaehtoistyössä kirpulla ja sinne tuli ikäiseni nainen, jonka kanssa olen tutustunut samassa paikassa. Hänellä oli mukana muhkea kääretorttu ja hän oli päättänyt tarjota nimipäivänsä juhlistamiseksi minulle kääretorttukahvit. Puitteet eivät ole kovin juhlavat, sellainen pieni takahuone vahassa liiketilassa. Tiputellessa kahvia paikalle tuli meille yhteiseksi tutuksi tullut nainen, no hän pääsi juhlaan mukaan.

Paikalla oli toinenkin vapaaehtoinen joten työni ei kovin kärsinyt tarjoilusta vaikka asiakkaita kävi aika paljon. Toki minäkin siinä sivussa kävin tiskin puolella. Pian liikkeeseen tuli mies ja nainen; asiakkaitamme ja kahvia ja leivosta riitti heillekin. Jälleen seurueeseen liittyi mies pariskunnan miehen serkku, vakituinen asiakkaamme ja jälleen pääsi seuraamme ja sukulaisetkin (serkkumiehet) vaihtoivat ajatuksia ja halauksia.
Kun nimipäiväsankari tiskaili astioita, niin vielä rääppijäisille pääsi yksi yhteinen tuttumme mies ja sai viimeisen kakkupalan. Tosin muu porukka oli jo lähtenyt.
Oli meillä kaikilla erittäin leppoisa, huumorillakin höystetty juhla. Joukko yksinäisiä ihmisiä teki ekstemporeen piristävän ja mieleenjäävän juhlan ilman mitään stressiä ja ennakkokutsuja ja järjestelyjä. Kyllä siinä huoliakin jaettiin ja toisiamme kannustettiin.

Luulenpa ymmärtäväni. Olen aina ollut henkilö jota ei huomioida kuin hyötymis tarkoituksessa 9 lapsisen perheen 6. lapsi.
Kansakoulu perussivistyksenä ja oppimiseen ja tetoon utelias nälkäinen suhde.
Sekä opetetun; Lukemisen erityisvaikeus (yhdessä kirjoittamisen erityisvaikeuden kanssa: lukivaikeus, lukihäiriö) eli dysleksia on todennäköisesti neurologinen tai neurobiologinen häiriö. Sanasokeuden omaava.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lukemisen_erityisvaikeus
Kymmenen vuotta vanhempi sisareni seisoi selkäni takana kun opettelin lukemaan, jos yritin tavata ja meni aikaa hän löi remmillä, jos sanoin väärin hän löi remmillä.

Olen aina ymmärtänyt näiden eron;
Tieto= Tutkittuihin tosiasiohin ja yleiseen tietämykseen tai muuten todennettavaissa oleva käsitys tai näkemys.
Mielipide= Näkemys asiasta tai henkilöstä. Näkemys on sisäistetty mielikuva, henkilökohtainen mielipide.

Olen myös oppinut ettei henkilökohtaisella mielipiteettä ole totuus tai tieto arvoa sillä hallitsevat ovat vähäisiä ja varsinkin ilman siipeilijöitään.

Jos mielessäni on asia josta minulla ei ole tietoa, Coogletan ja luen kaiken mahdollisen. Huomioin kuitenkin tiedon ja keskustelujen välisen eron. Oikeastaan keskusteluja luen vain vakuudeksi ihmisten yleisestä tyhmyydestä.

Jos käytän ääntäni, niin minä laulan tai opettelen laulua jonka haluan oppia, siihen käytän You Tubea.

Kun kuuntelen radiota tai katson Tv minulla on kynä ja vihko johon kirjoitan asian tai sanonnan jonka haluan muistaa.
esimerkiksi:
" Näkemääsi usko vähän,
kuulemaasi älä vähääkään."
" Nykyään arvostetaan omaisuutta
ei ominaisuuksia. "
" Selitys ei ole puolustus.
Ihmiset kuulevat vain se, mitä haluavat."